Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa 2.9.2002 Johannesburgissa

Olemme kulkeneet pitkän matkan yhdessä Riosta vuosituhathuippukokouksen kautta Dohaan ja Monterreyhin sekä nyt Johannesburgiin.

Tämä kestävän kehityksen huippukokous on historiallinen. Olemme aikaisemmin hyväksyneet taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tavoitteet ja nyt me asetamme niiden toteuttamisen ympäristön sietokyvyn rajoihin. Tämä on edellytys sille, että myös tulevilla sukupolvilla on säällisen elämän mahdollisuudet.

Sovimme YK:n vuosituhathuippukokouksessa, että ponnistelemme kaikin voimin vapauttaaksemme ihmiskunnan - miehet, naiset ja lapset - kurjuudesta ja äärimmäisestä köyhyydestä. Köyhyyden poistaminen edellyttää kehitysyhteistyön ja investointien lisäämistä sekä oikeudenmukaista kansainvälisen kaupan vapauttamista. Köyhimmille maille täytyy taata pääsy maailman markkinoille. Tämä yksin ei kuitenkaan riitä, tarvitsemme myös demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista kaikkialla maailmassa.

Säällinen elämä edellyttää juomaveden, viemäröinnin ja energian saatavuuden turvaamista myös kaikkein köyhimmille. Se merkitsee kohtuullisen asumisen ja terveyspalvelujen järjestämistä sekä ruoan tuotannon turvaamista kestävin keinoin, kuten YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO korostaa. Tämä on todellinen haaste sekä teollisuus- että kehitysmaille.

Selvä enemmistö maailman köyhistä on naisia. Naiset huolehtivat useilla alueilla maanviljelystä ja perustuotannosta ja tekevät päivittäiset hankintapäätökset. Naisilla on näin kestävän kehityksen avaimet käsissään. Tyttöjen ja naisten koulutuksen parantaminen on välttämätöntä ja naisille on taattava miesten kanssa yhtäläinen perimisoikeus ja oikeus omistaa maata.

Globalisaatio voi lisätä keinoja köyhyyden voittamiseen ja kestävän kehityksen vahvistamiseen. Sen tuottamat hyödyt on jaettava tasapuolisemmin valtioiden välillä ja niiden sisällä. Globalisaatio ei ole vain taloudellisen yhteistyön vahvistamista, vaan meidän tulee kiinnittää huomiota sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ympäristökysymyksiin. Globaalit ongelmat edellyttävät globaalia eettistä vastuuta.

Kansainvälinen työjärjestö ILO on asettanut Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission. Minulla on kunnia toimia komission puheenjohtajana yhdessä Tansanian presidentti Benjamin Mkapan kanssa. Komission tavoitteena on identifioida globalisaatioon liittyviä toimintamahdollisuuksia, jotka vähentävät köyhyyttä sekä nopeuttavat kasvua ja kehitystä. Tarkoituksenamme on esittää keinoja, joiden myötä mahdollisimman monet maat ja kansat voisivat hyötyä globalisaation eduista. Tämä edellyttää kansallisten hallitusten, kansainvälisten järjestöjen, rahoituslaitosten, liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan parempaa yhteistyötä.

Säällisen elämän edellytysten luominen maailmanlaajuisesti edellyttää, että voimme lisätä taloudellista hyvinvointia. Taloudellisen kasvun aiheuttamien ympäristövahinkojen estäminen on mahdollista, jos panostamme inhimillisten resurssien kehittämiseen ja teknologisten innovaatioiden hyödyntämiseen. Voimme tuottaa vähemmällä energialla ja raaka-aineilla enemmän tarvitsemiamme hyödykkeitä.

Maailman talousfoorumin vertailuissa Suomi saavutti ensimmäisen sijan kilpailukyvyssä ja ympäristön kannalta kestävässä kehityksessa. Tämä osoittaa, että nämä kaksi asiaa voidaan yhdistää. Olemme valmiita jakamaan kokemuksiamme.

Olemme päättäneet ottaa käyttöön tuotanto- ja kulutustapojen muuttamisen työohjelman. Se on tärkeä väline luonnonvarojen turvaamisessa tuleville sukupolville.

Kansalaisjärjestöt ja liikemaailma ovat antaneet merkittävän panoksensa tähän huippukokoukseen. Johannesburgissa on tänään koolla YK:n historian laajin kansainvälinen yhteisö. Se antaa uskoa muutokseen.

Tarvitsemme vahvaa ja toimivaa YK:ta sekä tehokasta globaalien instituutioiden yhteistyötä. Vain yhdessä voimme toteuttaa täällä Johannesburgissa sopimamme yhteiset tavoitteet. Näin luomme pohjan kestävälle kehitykselle, joka voi pelastaa sekä "luonnon että ihmiskunnan".