Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Vastuullinen sijoittaminen 2010 –seminaarissa 10.6.2010

(muutosvarauksin)

Maiden väliset rajat ovat monin tavoin madaltuneet. Ilmiöt liikkuvat maasta toiseen valtioiden rajoista piittaamatta. Lisäksi kamppailemme yhteisten globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Todellisen kestävän kehityksen saavuttamiseksi tarvitaan sekä todellista tahtoa että myös kykyä tehdä työtä sekä luonnon että ihmisten hyvinvoinnin puolesta.

Globalisaatio on usein koettu ensisijassa taloudellisena ilmiönä. Taloudella on toki hyvin suuri merkityksensä, mutta globalisaatiolla on vahva vaikutuksensa myös yhteiskuntaan koko laajuudessaan. Maailman muuttaminen paremmaksi edellyttää globalisaationkin aikana toimimista saman päämäärän eteen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Yhteiseen toimintaan tarvitaan sekä vahvoja yhteistyön haluavia ja kykeneviä demokraattisia valtioita että kansalaisjärjestöjen ja yritysmaailman yhteistyötä. Moraalia ei voi delegoida itseltään ulos. Meidän on annettava ihmisille ja yrityksille mahdollisuus toimia moraalisesti.

Yhdistyneet kansakunnat eli YK on edelleenkin laajapohjaisin ja monipuolisin kansainvälisen toiminnan foorumi, jonka vuoksi meidän tulisi sekä vahvistaa sen arvovaltaa että pitää huolta sen toimintakyvystä. Valtioiden tulisi kunnioittaa ja panna täytäntöön tekemiään sopimuksia nykyistä tehokkaammin. Sen lisäksi me tarvitsemme vahvoja toimijoita: kansalaisjärjestöjä, yritysmaailmaa sekä muita yhteisöjä, jotka sitoutuvat toimimaan yhteisten periaatteiden mukaisesti.

YK:n muodostama kansainvälinen verkosto Global Compact on hyvä esimerkki yhteistyöstä vastuullisen liiketoiminnan edistämiseksi. Korruption vastustaminen ja ihmisoikeuksien, säällisen työn sekä ympäristöasioiden huomioiminen kuuluvat mitä suurimmassa määrin yritysten yhteiskunnalliseen vastuuseen. Vastuullisen sijoittamisen periaatteet täydentävät tätä kokonaisuutta hyvää hallintotapaa korostaen.

Yritysten yhteiskuntavastuullisuus on myös taloudellista vastuullisuutta, jonka avulla rakennetaan hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Oikean toiminnan merkit ovat jo ilmassa. Vastuullisessa sijoittamisessa on sama idea yhteisestä vastuusta kuin Millennium-teknologiapalkinnossa tai fair trade- ja cleantech -ajattelussa. Haluan vielä kertaalleen korostaa eri tahojen vaikutusmahdollisuutta ja halua toimia yhteisten periaatteiden mukaisesti.

* * *

Nykyisin yhä useammin lamat ja talouskriisit saavat alkunsa finanssimarkkinoiden häiriöistä. Suomessa 1990-luvun suuri lama oli monella tapaa finanssikriisi. Tämän hetkinen taloustilanne, josta toivottavasti olemme selviämään päin, on nopeasti saanut aikaan laajalle leviävän talouskriisin ja sitä seuraavan työttömyyden.

Globaalin finanssiarkkitehtuurin heikkoudet olivat osin tunnettuja. Niistä varoitettiin jo Kansainvälisen työjärjestön ILOn sosiaalisen maailmankomission vuonna 2004 laaditussa raportissa. Haluan painottaa kyseessä olleen sekä työntekijöiden, työnantajien että valtioiden yhteinen kannanotto. Valitettavasti tarvittavat muutokset ovat kuitenkin syntyvät vasta äärimmäisen pakon edessä. Toivon että rakennemuutosten läpisaamisesta pidetään kiinni, vaikka tilanne nyt näyttäisikin helpottuvan. Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän on toimittava avoimesti ja turvallisesti. Muuhun ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Sama pätee myös Euroopassa. Kreikan tilanne on opetus muillekin. Pitää elää kuten saarnaa. Luottamuksen palauttaminen on tosi kallista – sekä Kreikalle että meille muille.

Nämä kustannukset ovat yhtäältä suoria kustannuksia, joita aiheutuu pankkien tai kansantalouksien tukemisesta. Toisaalta ne ovat vaikeammin mitattavia kustannuksia, joita aiheutuu siitä, kun finanssikriisit siirtyvät muuhun talouteen ja aiheuttavat lopulta myös sitkeän työttömyyden.

Suurin lasku koituneekin siitä, mitä finanssikriisit aiheuttavat yhteiskunnalle ja ihmisille itselleen pitkällä aikavälillä. Suomessa kokonaistuotanto on pudonnut nyt jyrkemmin kuin 1990-luvun suuressa lamassa ja vientiteollisuus on menettänyt tuotantovolyymejaan. Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat menettäneet työpaikkansa. Monilla työpaikoilla eletään epävarmuudessa, joka puolestaan heijastuu perheiden hyvinvointiin.

Tarvitaan siis uutta vastuullisempaa yrittämistä. Siihen ohjaamiseksi tarvitaan parempaa ja ennakoivampaa sääntelyä. Asiantuntijat sanovat, että finanssimarkkinatoimijoiden pääoma- ja likviditeettivaatimuksia on myös tarkasteltava kriittisesti. Pelkkä tuomitseminen ei riitä. Tarvitaan myös neuvoja, hyvien kokemusten vaihtomahdollisuutta, verkottumista – kannustusta ja tukea vastuulliseen yrittämiseen.

* * *

Kysymys ei ole noista vaan meistä kaikista. Suomessakin sijoittaminen koskettaa tavallaan kaikkia kansalaisia. Lakisääteisen sosiaalivakuutuksen sijoitusvarallisuus on osa kansallisvarallisuuttamme, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Suomeen on kertynyt kansainvälisestikin arvioiden mittava määrä varallisuutta työntekijöiden ja yrittäjien vanhuuden turvaksi työeläkejärjestelmään.

Vastuullisen sijoittamisen periaatteet rakentuvat oikeudenmukaisuudelle. Mitä vastuullisuus sitten merkitsee vaikkapa työeläkevarojen sijoittamista ajateltaessa? On selvää, että varat on sijoitettava kohteisiin, joiden toiminnan rahoittaminen täyttää kaikki eettiset päämäärät. Yhtä lailla on selvää, että vastuullisuus näiden varojen sijoittamisessa on vastuuta eläkkeiden maksamisesta annettujen lupausten lunastamisesta. Kysymys on kansan varallisuudesta. Vastuullisuus sijoittamisessa ei ole nykypäivänä helppoa, mutta se on oikein.

Hyvinvointiyhteiskunta on tarjonnut ihmisille turvaa ja luottamusta. Olemme olleet syystä ylpeitä pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskuntamallistamme. Kysymys on sukupolvien välisestä luottamuksesta. Se on hyvää harjaantumista laajempaan yhteiseen vastuuseen maailman tulevaisuudesta.

Hyvä tahto on hieno perusta, mutta se ei yksin riitä. Tarvitsemme paljon tietoa, hyvää kumppanuutta ja toiminnan näkyvyyttä. Olen mielelläni mukana tässä tilaisuudessa, joka näin on tullut avatuksi.