Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Etnisten suhteiden neuvottelukunta ETNO:n Hyvän tahdon lähettiläiden nimeämistilaisuudessa 29.4.2010

(muutosvarauksin)

Globalisaatio on vaikuttanut meihin monin eri tavoin. Ihmiset ovat muuttaneet maasta toiseen ja maailma on avartumisen myötä tuntunut kutistuvan. Olemme entistä lähempänä toisiamme myös sähköisen viestinnän ja parantuneiden kulkuyhteyksien seurauksena.

Monet uudet ilmiöt ovat elämässämme jo niin arkipäiväisiä, ettemme kiinnitä niihin enää juurikaan huomiota. Ajankohtainen tuhkapilven aiheuttama lentokaaos osoitti tämän hyvin konkreettisella tavalla. Muutaman tunnin matka piteni muutamaksi päiväksi tai jopa ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Maailma kasvoi pienessä hetkessä jälleen suureksi.

Maailman muutosten myötä myös Suomi on muiden maiden tapaan muuttunut yhä monikulttuurisemmaksi ja monietniseksi. On kuitenkin syytä huomata, ettemme ole koskaan suomalaisinakaan olleet pelkästään suomea puhuvia sinisilmäisiä pellavatukkia. Myös meillä on omat vanhat vähemmistömme, jotka kohtaavat syrjintää – vielä edelleenkin. Maahanmuuttajat ovat avanneet meidät näkemään mitä meidän omat vanhat kulttuurimme tarkoittavat.

Monikulttuurillisuuden valitettavana sivumakuna syntyvä ennakkoluuloisuus, rasismi sekä maahanmuuttajien keskivertoa suurempi työttömyys vaivaa myös meitä. Käsitys suomalaisten yleisestä ennakkoluulottomuudesta ei valitettavasti vastaa meidän yhteiskuntamme arkitodellisuudessa. On kuitenkin huomattava, että maahanmuuttajat ovat kaikki erilaisia. Osa heistä on työllistynyt ja osa ei saa työtä kielitaidoistaan huolimatta.

Muutosten keskellä ihmisten välinen tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat kuitenkin pysyviä, kaikkien Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksen hyväksyneiden jäsenmaiden mukaisia, arvoja. Rasismin lisäksi myös ikään tai sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muihin ominaisuuksiin perustuva syrjintä voi koskettaa useita yhteiskunnan jäseniä.

Meillä ei ole varaa sulkea ongelmilta silmiämme. Syrjinnän tunnistaminen ja sitä vastaan kamppaileminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Kulttuurien vuoropuhelun edistäminen on kansainvälinen haasteemme, mutta entistä tärkeämpää myös kansallisesti. Rasismin leimaaminen on helppoa. Tärkeämpää on pohtia miten avaamme keskustelun ja tuomitsemme ilmiön.

* * *

Pienten arjen tekojen ja puuttumisen kulttuurin toteuttaminen tarvitsevat onnistuakseen tiedon lisäämistä. Tieto edesauttaa meitä tuntemaan toinen toisemme. Oppimisprosessi on aina kahdensuuntainen ja voi onnistuessaan lisätä keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Oppimisen eväitä kaivataan niin päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoilla – tätä nykyä myös vanhainkodeissa.

Tiedon lisäksi tarvitsemme tahtoa ja ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään työtä yhteisen hyvän eteen. Arvoisat ETNO:n Hyvän tahdon lähettiläät, te voitte omalta osaltanne toimia kannustavina esimerkkeinä ja sanansaattajina. Näkyvyydellä on parhaassa tapauksessa kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia.

Kiinnitin huomiota, että olette valinneet Hyvän tahdon lähettiläiksi hämmästyttävän vähän naisia – tällä kertaa kaikki näyttävät olevan miehiä. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että teillä kaikilla miehillä on kuitenkin sama vastuu sukupuolten välisestä tasa-arvosta kuin naisillakin. Etnisen yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii myös sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden toteutumista. Ja se edellyttää, että näemme olevamme sekä miehiä että naisia.

Lämmin kannustukseni kaikille ETNO:n Hyvän tahdon lähettiläille. Työ paremman maailman rakentamiseksi jatkukoon, ja varmasti jatkuukin. Kukaan ei tässäkään yhteydessä voi kuitenkaan edustaa toisen puolesta. Tehtäviä ei voi delegoida, joten jokaisen pitää tuntea vastuunsa omista teoistaan.