Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe ruotsalaisuuden päivän 100–vuotisjuhlassa

(muutosvarauksin; puheen kieli ruotsi)

Historiankirjoitus on useimmiten sodan ajan eikä niinkään rauhan vuosien muistamista. Ruotsi ja Suomi olivat yli 600 vuotta yksi valtakunta. Tänä ja ensi vuonna muistetaan Pohjanlahden molemmin puolin Suomen sotaa, joka katkaisi valtioyhteyden entiseen emämaahamme Ruotsiin. Venäjä liitti Suomen autonomisena suuriruhtinaskuntana keisarikuntaan. Haminan rauhasta ja Porvoon valtiopäivistä Suomen kehitys kohti itsenäistä kansakuntaa sai uuden suunnan ja voiman.

Valtioyhteyden päättyminen Ruotsiin ei suinkaan merkinnyt vuosisatojen aikana kasvaneiden moninaisten yhteiskunnallisten siteiden katkeamista. Suomalaiset oppivat silloin pohjoismaisen yhteiskunnan perusteet. Monet kulttuurilliset siteet yhdistävät meitä edelleen.

Olisi kovin suppeaa nähdä ruotsin kielen asema vain tämän historiallisen ajanjakson kautta. Minulle ruotsin kielen kunnioittaminen on aina merkinnyt vähemmistöoikeuksien ja kulttuurillisen rikkauden lisäksi Suomen itsenäisyyden synnyn kunnioittamista. Suomen- ja ruotsinkieliset olivat yhtä lailla mukana kansakuntamme perustamisessa. Näiden ihmisten välisellä sopimuksella – Suomen perustuslailla ja siihen liittyvillä asiakirjoilla – syntyi se itsenäinen Suomen valtio, jolle muilta valtioilta haettiin tunnustusta.

Sen lisäksi suomen ja ruotsin kielet ovat kiva juttu. Kaksi kertaa enemmän kulttuuria ja enemmän yhteyksiä – mutta ei ilman työtä.

Tänään vietämme ruotsalaisuuden päivää sadannen kerran. Se on suomenruotsalaisten oma juhlapäivä, joka symboloi heidän oikeuttaan omaan äidinkieleensä. Yhteys ja ystävyys kahden naapurimaan välillä ovat tärkeitä. Ruotsalaisuuden päivällä on tämäkin merkitys ja sitä ilmentää myös Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahasto, jolla on puolestaan 50-vuotisjuhlavuosi. Paljon syytä juhlaan.

Esivanhempien työn kunnioittamiseen on näinä vuosina ollut muutoinkin paljon aihetta. Viime vuosi oli omistettu suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan muistamiseen. Juhlavuoden teema: Oma kieli, oma mieli, kertoo kaikkein olennaisimman kielen merkityksestä. Opimme jo koulussa, kuinka suuri merkitys Agricolan elämäntyöllä oli suomalaiselle kulttuurille. Tämän opin pitäisi antaa meille valmiudet kunnioittaa kaikkien ihmisten äidinkieltä ja oikeutta sen käyttöön jokapäiväisessä elämässään.

Ruotsalaisuuden päivä on kehittynyt yhtä jalkaa kielellisten oikeuksien ja suomen- ja ruotsinkielisten väestöryhmien suhteiden myötä nykyiseen muotoonsa. Heti itsenäisyyden alussa, vuoden 1919 hallitusmuodossa ja kolme vuotta myöhemmin säädetyssä kielilaissa vahvistettiin suomen ja ruotsin kielet maamme kansalliskieliksi.

Kielten oikeudellisesti tasavertainen asema ei estänyt kielikysymyksen kärjistymistä autonomian loppuajan tavoin myös itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä. Kielellinen vastakkainasettelu jatkui ajoittain kiivaana aina talvisotaan asti. Ristiriitojen taustalla voi nähdä muun ohella suomen kielen pitkään jatkuneen heikon aseman Ruotsin vallan ja Venäjän vallan aikana hallinnon, koulutuksen, kulttuurin ja tutkimuksen kielenä, vaikka se silloinkin oli kansan enemmistön äidinkieli.

Satavuotisjuhla kannustaa meidät tutustumaan historiaan, jotta tiedämme, miten olemme nykytilanteeseen päätyneet. Historiaa ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden me rakennamme. Meidän käsissämme on myös ruotsin kielen asema Suomessa tänään ja tulevaisuudessa.

Perustuslaissa turvataan suomen ja ruotsin asema maan kansalliskielinä. Maan virallisen kaksikielisyyden lisäksi se sisältää ajatuksen kansalliskielten yhdenvertaisuudesta. Suomi on velvoittautunut myös kansainvälisesti kunnioittamaan kielellisiä oikeuksia.

Perustuslaki velvoittaa julkisen vallan huolehtimaan maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Se tarkoittaa paitsi näiden kielten muodollisesti yhdenvertaista kohtelua, myös suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallisen tasa-arvon turvaamista.

Tänä päivänä perustuslakimme suojaa vähemmistökielinä saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä. Kielelliset oikeudet ovat sisällöltään monitahoiset ja usein myös ihmisen muiden perusoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen edellytys. Väestömme suomenkielinen enemmistö ei arkielämässään välttämättä huomaakaan, kuinka suuri merkitys kielellisillä perusoikeuksilla on. Siksi niihin on aiheellista yhä uudelleen palata.

Suomessa on aina puhuttu useampia kieliä, kuin mitä edellä on kuvattu. Ihmiset ovat liikkuneet Itämeren piirissä ammoisista ajoista alkaen ja asettuneet asumaan uusille kotiseuduille. Viime vuosikymmenten aikana Suomi on muuttunut entistä monikielisemmäksi. Moniin muihin maihin verrattuina Suomen kielivähemmistöt ovat toki edelleenkin suhteellisen pieniä.

Globalisaatio on tuonut mukanaan eri kulttuurien hyökyaallon tajuntaamme. Kielellinen todellisuus on muuttunut peruuttamattomasti. Myös yksilötasolla tilanne on muuttunut. Ihmiset ovat yhä yleisemmin kaksi- tai monikielisiä kuin yksikielisiä.

Olen edellä korostanut kielellisten oikeuksien merkitystä ja oikeusvaltion antamaa suojaa. Näin tarkasteltuna ruotsin kielen asema vaikuttaa turvatulta ja ihmisten oikeus käyttää äidinkieltään hyvältä. Säännösten ohella tarvitaan sitä tukevaa yhteiskuntapolitiikkaa. Esimerkiksi koulutuspolitiikassa on jo tehty päätöksiä, joiden vaikutusta ruotsin kielen asemaan ja tulevaisuuteen tulee tarkkaan seurata. Peruskoulun kielenopetus luo valmiudet käyttää ja kehittää kielitaitoa. Koulutuspoliittiset päätökset ovat kauaskantoisia. Jos ne osoittautuvat virheellisiksi, niiden korjaamiseksi tarvitaan vuosien työ.

Suomessa on tänä päivänä äidinkielenään ruotsia puhuvia noin viisi ja puoli prosenttia väestöstä eli vajaat 300 000 henkilöä. Sen lisäksi on koko joukko ihmisiä, jotka käyttävät ruotsin kieltä toistuvasti suomen kielen rinnalla. Arvioiden mukaan ruotsinkielisen väestö uhkaa pienentyä. Lisäksi ruotsin kielen käyttö on vähentynyt tätä nopeammin viranomaisissa ja julkisessa elämässä.

Jotta ruotsin kieli olisi Suomessa elävä ja vahva, tarvitaan päämäärätietoista työtä. Lisäksi siihen vaikuttavat yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet – meidän kaikkien asenteet. Niin suomen- kuin ruotsinkielistenkin.

* * *

Haluan lämpimästi onnitella teitä kaikkia ruotsalaisuuden päivän 100-vuotispäivänä. Ruotsin kieli ja ruotsinkielinen kulttuuri on tärkeä osa kansallista perintöämme. Niiden ylläpitäminen vahvana on kulttuurin rikkauden vaalimista ja ihmisten perusoikeuksien toteuttamista. Haluan kiittää teitä arvokkaasta työstänne isänmaamme ja kansamme puolesta.