Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe romanien, romanikielten ja romanikulttuurin tutkijoiden maailmankokouksessa 27.8.2009

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Romanit ovat aito eurooppalainen vähemmistö. Romanit kuuluvat useimmissa maissa esiintyviin vähemmistöihin eikä heillä ei ole missään omaa valtiota.

Suomi on pieni maa, jonka väkiluku on vain noin puolet siitä mitä Euroopassa lasketaan olevan yhteensä romaneja. Romanit ovat asuneet meillä Suomessa jo satoja vuosia ja muodostavat pienen, noin 10 000 hengen, vähemmistön. Romanit ovat säilyttäneet vahvasti oman kulttuurinsa. Toisaalta kulttuurissa voinee nähdä myös vähemmistö ja enemmistökulttuurin vaikutusta.

Romanit on väestöryhmä, joka joutuu muita helpommin syrjityksi jokapäiväisessä elämässä – valitettavasti myös Suomessa. Heidän sosio-ekonominen asemansa on myös tunnustettu olevan kaikkialla muita huonompi. Romanien ihmisoikeustilanne, köyhyydestä johtuva syrjäytyminen sekä kasvanut köyhyyskerjäläisten muuttovirta ovat yhteisiä eurooppalaisia ilmiöitä. Romanien saaminen tasa-arvoiseksi muiden väestöryhmien kanssa edellyttää, että pidämme heidän ihmisoikeutensa jatkuvasti esillä.

Romaniväestön asema, kuten vähemmistöjen yleensä, on käytännössä riippuvainen valtaväestön asenteista. Erityisesti taloudellisesti huonoina aikoina enemmistöjen asenteet vähemmistöjä, tai muuten erilaisiksi koettuja ryhmiä kohtaan, on usein kasvanut. Tällöin tarvitaan erityisen vahvaa poliittista tahtoa pitämään kiinni yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tukevista arvoista sekä toimenpiteistä niiden toteutumiseksi.

Suomessa romaneilla on perustuslain mukainen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa vähemmistökieltään ja -kulttuuriaan. Olemme kokeneet tärkeäksi turvata lailla romanivähemmistölle vakaan aseman poliittisista ja taloudellisista suhdanteista riippumatta.

* * *

Romaneilla on rikas kulttuuri, joka välittyy etenkin musiikin, pukeutumisen sekä tapakulttuurin kautta. Romanit, tai muut vähemmistöt, eivät kuitenkaan pysty huolehtimaan oman kulttuurinsa säilymisestä yksin. Tähän työhön tarvitaan enemmistöä. Kulttuuri on kanssakäymistä, jossa vähemmistökulttuuri muuttuu valtakulttuurin vaikutuksesta, mutta myös vähemmistö tuo oman vaikutuksensa valtakulttuuriin. Tämä on ihmisyhteisöjen luonnollista kehitystä, joka tekee kansakunnista monipuolisia. Kunnioittaaksemme tätä kulttuurillista rikkautta sekä vähemmistön että enemmistön tulee saada nauttia kansainvälisesti hyväksytyistä ihmisoikeuksista.

Kieli on olennainen osa oman kulttuurillisen identiteetin rakentamista. Romanikieli on säilynyt pitkään suullisena perinteenä ja kielen opetus on alkanut Suomen kouluissa vuonna 1989. Kieliopetuksen mahdollisuudesta huolimatta romanikielen opetusta saa vuosittain vain noin 200 oppilasta.

Lapsen osallistumista romanikielen opetukseen ei eri syistä pidetä aina vanhempien keskuudessa tarpeellisena. Toisena ongelmana on romanikielen käyttämisen vähentyminen myös lasten vanhemmilla, joten lapset eivät välttämättä saa luonnollista kosketusta kieleen. Kielikoulutukseen liittyvinä ongelmina on romanikielisten koulutettujen opettajien, opettajakoulutuksen, opetusmateriaalien ja metodien puute.

Romanikielen suosio on onneksi nousussa. Alkujaan Uudessa-Seelannissa maorien kielen elvyttämisen yhteydessä kehitettyä kielipesämetodia on muilla käytetty jo saamelaisten kanssa ja nyt se on laajentumassa myös suomen romanikielen opiskeluun. Olen erittäin ilahtunut opetushallituksen aloittamasta kielipesäkokeilusta, jossa painotetaan kielen suullista käyttöä kaikenikäisten romanien keskuudessa.

Romaniväestön koulutustason nostaminen on tunnettu ja tehokas keino estää romaniväestönkin marginalisoitumista. Koulutuksen vähäisyys on osaltaan syynä huono-osaisuuteen ja on syrjinnän ohella keskeinen este työpaikan saannissa. Romanilasten siirtäminen erityisopetukseen, poissaolot koulusta, peruskoulun keskeyttäminen tai jatko-opintoihin hakeutumattomuus ovat maasta riippumatta edelleen aivan liian yleisiä. Koulutukseen liittyvän tiedon lisääminen romanivanhemmille sekä perheiden tukeminen ovat olennaisia toimia lasten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta.

* * *

Kansainvälisillä sopimuksilla on ollut merkittävä rooli romanien aseman parantamisessa sekä romanipolitiikan kehittämisessä. Romanien oman osallisuuden edistäminen on menestynyt paremmin kuin arvioitiin ollessamme aloitteen tekijöinä Euroopan neuvoston yhteydessä toimivan Euroopan romani- ja vaeltajafoorumin (ERFT) perustamisessa. Näen tämän foorumin tarjoavan hyvän areenan tuoda romanien omat näkemykset ja asiantuntemus päättäjien tietoon. Tästä on etua niin romaneille, hallituksille kuin kansainvälisille järjestöillekin.

Suomi on ollut eurooppalaisittain edelläkävijä romanien oman osallisuuden kehittämisessä romaniasiain hallinnossa. Romanit ovat itse omien asioidensa parhaita asiantuntijoita, joten heillä on oltava oikeus osallistua itseään koskevaan päätöstentekoon eri hallinnon tasoilla. Suomessa on saatu tutkitusti paljon myönteisiä kokemuksia romaniasiain neuvottelukunnasta, jossa romanien ja hallinnon edustajat ovat toimineet yhteistyössä jo yli 50 vuoden ajan. Voin yhtyä näihin mielipiteisiin omasta kokemuksesta puheenjohtajuuskauteni ajoilta.

Suomessa on valmisteltu tämän vuoden ajan ensimmäistä kansallista romanipoliittista ohjelmaa. Ohjelma tähtää romaniväestöön kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseen elämän eri osa-alueilla. Romanipoliittista ohjelmaa on valmisteltu sekä eri hallinnonalojen edustajien että ennen kaikkea romanien omien edustajien kanssa yhteistyössä. Ohjelma vaikuttaa hyvin kattavalta ja odotan mielenkiinnolla asioiden konkreettista eteenpäin viemistä.

Uskon teidän olevan tutkijoina kiinnostuneita käynnistymässä olevasta Suomen romanien historiaa koskevasta kansallisesta tutkimushankkeesta. Suomen romanit ovat suomalaisia ja heidän historiansa on osa Suomen historiaa. Hanke on toteutuessaan historiallinen, mutta myös kansainvälisesti kiinnostava: tiettävästi muissa Euroopan maissa ei ole toteutettu romaniväestön historiaan keskittyvää historiantutkimusta. Romaneilta on puuttunut kirjoitettu historia ja suullinen perimätieto alkaa heikentyä.

Romanikielen ja -kulttuurin tukemisen tavoitteena on vahvistaa romaniväestön kaksoisidentiteettiä. Omasta taustastaan ja historiastaan tietoiset romanit voivat osallistua täysivaltaisina toimijoina ja kansalaisina oman väestönsä sekä laajemmin koko yhteiskunnan kehittämiseen.

* * *
Enemmistö kirjoittaa kansojen historiaa, joten on tervetullutta, että enemmistö tutkii myös vähemmistöjä. Vielä tärkeämpää on tukea myös romaneja itseään kehittymään tutkimuksen tekijöiksi. Romanitutkimuksella voidaan samalla nostaa esiin romanien kohtaamia ongelmia sekä herättää keskustelua heidän yhteiskunnallisen asemansa parantamiseksi. Tutkimus on hyvässä tapauksessa myös väline, jolla voidaan purkaa ennakkoluuloja romanivähemmistöä kohtaan.

Ongelmien lisäksi on tärkeää huomata myös romanien oman kulttuurin rikastuttava merkitys yhteiskunnillemme ja koko Euroopalle. Vaikka romanit kohtaavat edelleen erilaisia vaikeuksia, ovat he myös upea esimerkki selviytymisestä sekä oman rikkaan kulttuurin säilyttämisestä.

Toivotan teille mitä parhainta maailmankokousta romanitutkimuksen parissa.