Presidentti Halosen haastattelu Suomen lähi- ja perushoitajaliitto ry:n SuPer-lehdessä 12/2003

Tasavallan presidentti SuPer-lehdelle: Vanhustenhoito jo aika laittaa kuntoon Teksti: Päivi Jokimäki

Miten on mahdollista, että samoista ongelmista vanhustenhoidossa joudutaan puhumaan kaksikymmentä vuotta, ihmettelee presidentti Tarja Halonen. Hän haluaa kannustaa superilaisia jaksamaan työssään toinen toistaan tukien.

SuPer on vanha tuttu Tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Hän on ollut monella tavoin vaikuttamassa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, mutta erityisen hyvin hän muistaa päivän, jolloin hän paiski töitä superilaisten joukossa Koskelan sairaalassa.

Tarja Halonen oli vuonna 1984 kansanedustajana mukana SuPerin Päivä hoitajana –kampanjassa, jossa päättäjiä kutsuttiin kokeilemaan hoitotyötä. Halonen tuli Koskelan pitkäaikaisosastolle päiväksi töihin, pukeutui asianmukaisesti valkoiseen pukuun ja auttoi perushoitajia työssään.

Vaihdettiin lakanoita, pestiin ja syötettiin. Osaston potilaista suuri osa oli dementtejä, mutta eivät suinkaan kaikki.

- Olin lähtenyt siitä, ettei kukaan minua tunnista. Yhtä reumaattista, lintumaiseen asentoon jäykistynyttä rouvaa nostimme työparini kanssa hyvin varovasti. Rouva tuijotti minua suoraan silmiin ja kysyi yhtäkkiä: Mitäs sille Kalevi Sorsalle kuuluu?
Kansanedustaja vaihtoi kuulumisia iäkkään potilaan kanssa. Rouva totesi, että osastolla on vähän yksinäistä ilman juttuseuraa ja että muut potilaat ovat usein levottomia. Dementiahoito on kehittynyt tuosta päivästä huomattavasti. Moni muu asia vanhustenhoidossa ei.

Tarja Halonen oli pitkään eduskunnan sosiaalivaliokunnassa. Hän on vaikuttanut myös Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton puheenjohtajana. Hän toteaa, että pääasiassa samat ongelmat ovat edelleen tapetilla kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

- Olen sen kuution monelta puolelta katsonut ja olen vakuuttunut siitä, että ihan näin kauan ei asioista pitäisi joutua puhumaan.


Äiti kotiavustajana

Halosen äiti oli kotiavustaja, joka toimi viimeiset työelämävuotensa myös luottamustehtävissä. Äidin työn kautta Tarja Halonen on ymmärtänyt sen, kuinka vaikeasti hoidettavia ihmisiä on kotona.

- Kotiavustajille työ oli raskasta ja erityisen vaikeaa heidän oli ottaa kouluttamattomana vastuu myös terveydenhuoltopuolen asioista, esimerkiksi lääkkeiden jakelusta, hän sanoo.

Presidentti arvelee, että riittämättömyys on edelleen kotihoidon ongelma, vaikka koulutusta toki on lisätty.

- Ihmiset ovat kauhean vastuuntuntoisia. He haluaisivat tehdä työnsä kunnolla. Mutta tehtäväkuva laajenee koko ajan. Hoidettavilla on yhä enemmän terveysongelmia, ei pelkkää rapistumista vaan myös mielenterveysongelmia. Pienipalkkaiset hoitajat ovat suuren työtaakan alla ja myös miettivät, pystyvätkö tekemään sitä työtä.

- Täytyy vielä muistaa että kovaa työtä tehneet suuret ikäluokat lähtevät pian eläkkeelle ihan laillisesti, kuka isommin ja kuka pienemmin krempoin. Ei heitäkään siellä voi loputtomiin pitää. Ja he tulevat itse lisäämään asiakasmäärää. Hoitajien jaksaminen on hyvin monisyinen kysymys.

Tarja Halonen toteaa, ettei kukaan kestä loputtomiin. Laman aikana nähtiin, että tietyn aikaa ihminen jaksaa kovan taakan alla, mutta se ei voi olla pysyvä olotila. Kutsumus antaa pontimen hoitotyölle, mutta kun sitä ei pysty tekemään hyvin, ei enää jaksa.

Muun muassa SuPer-lehdestä Halonen on lukenut, että jaksaminen on aina vain ongelma vanhustyössä. Hän saa myös jatkuvasti kirjeitä uupuneilta ihmisiltä, jotka haluavat vedota presidenttiin, kun eivät koe muutakaan apua saavansa.


Riittävät resurssit kotihoitoon

Vanhusten omatoimisena pitäminen on hänen mukaansa yksi keino helpottaa vanhustenhoidon ongelmia. Myös monipuolisempi palveluverkosto olisi tarpeen. Resursseja täytyy kuitenkin ohjata sinne missä vanhuksia hoidetaan.

- Koti on varmaan se paikka jossa vanhus olisi mahdollisimman pitkään. Mutta siellä tulee taata riittävä hoidon taso. Voidaan jossakin määrin käyttää ammatillisen henkilökunnan apuna myös vapaaehtoisia ja omaisia, mutta kyllä siihenkin tarvitaan resursseja.

Kotona hoidettavien intervallijaksot ja muu hoito vaativat entistä enemmän tiimityötä. Siihen tulisi Halosen mukaan antaa riittävästi resursseja ja koulutusta. Jotta eri ammattiryhmien yhteistyö onnistuisi, tarvitaan myös ohjausta tiimityöhön. Myös ihmisellä itsellään pitäisi olla sanansa sanottavana.

- Tärkeintä on se, että potilaat hoidetaan hyvin. Ja se, että hoitajia on riittävästi, merkitsee tietysti parempaa hoidon laatua. On hyvä pitää jatkuvasti yllä resurssikeskustelua, ettei tapahtuisi sellaista hölmöläisten peitonleikkuuta, että joka puolelta vähennetään. Silloin lopputulos ei voi olla hyvä.

Presidentti Halonen korostaa, että tehtävä on annettu kunnille ja kunnat pitävät nyörejä käsissään. Kun päätösvalta siirrettiin kunnille, johtoajatuksena oli se, että päätös tehdään lähellä ihmistä.


Viisi miljoonaa osaajaa

Usein pelätään, että Suomen kattava terveydenhoito ja sosiaaliturva ovat uhattuna kovenevan kansainvälisen kilpailun myötä.

- Hyvinvointivaltion edellytys on se, että kansantaloudessa riittää jaettavaa. Tällä kierroksella Suomi on menestynyt hyvin. Ja korostan, että tällä kierroksella. Me olemme tehneet vuosikymmeniä töitä sen eteen, että kaikki nämä viisi miljoonaa ihmistä on - ei ainoastaan pesty, puettu ja rokotettu - vaan myös koulutettu.

Meillä osaavien ihmisten määrä on Tarja Halosen mukaan suurempi kuin
maailmalla keskimäärin. Meillä on siis käytännössä viisi miljoonaa koulutettua osaajaa, ja se ei ole mikään pieni ryhmä.

- Tätä kilpailua meidän on pakko jatkaa. Meitä ei pysähdytä odottamaan.

Presidentti Halonen arvioi, että talouskehityksessä pätee kaikkialla maailmassa samanlainen sääntö: on hyvä että normaalit kansantalouden mittarit ovat kunnossa, että kansantulo kasvaa ja inflaatio pysyy matalana. Mutta on myös tärkeää huolehtia siitä, että työllisyys pysyy korkeana.

Presidentti itse pitää erittäin tärkeänä sitä, että kansainvälisen kilpailun kiristyessä pohjoismaisen yhteiskunnan perusperiaatteet säilyvät.

- Raha ja talous ovat välineitä hyvinvointiin. Kun kerätään yhteinen kakku, kakku itsessään ei ole tärkeää, vaan se, miten se jaetaan.


Suomesta mallia maailmalle

Presidentti Halosen mukaan pohjoismaisen hyvinvointimallin suomalaisilta saama laaja tuki pitäisi huomioida päätöksenteossa. Suomalaiset ovat valmiita maksamaan kohtuullisen korkeita veroja saadakseen hyvät, kaikille kuuluvat palvelut.

- Itselläni on ollut hiukan miettimistä siinä, että verokilpailua on sanottu välttämättömäksi globalisaation nimissä, Halonen sanoo.
EU:ssa on Halosen mukaan keskusteltu verotusta koskevista reilun pelin säännöistä. Veroharmonisointia ei ole eikä tule lähivuosina, mutta kilpailun perusedellytysten tulisi olla samat. Mitään veroparatiiseja ei saisi olla eikä kohtuuttomia työehtoja saisi käyttää kilpailukeinoina EU-maiden välillä.

- Jos on viiden miljoonan kansa, ei voi kauhean pitkälle rakentaa halpaan työhön tai huippuedulliseen verotukseen. Eikä Suomi varsinaisesti ole sijoittajienkaan mielestä sellainen maa, johon tullaan halvan verotuksen vuoksi, Halonen toteaa.
Meidän kilpailuvaltteinamme ovat hänen mukaansa järjestäytynyt yhteiskunta, hyvät palvelut, oikeusturvallisuus ja osaaminen. Näistä vahvuuksista myös kannattaa pitää kiinni.

Uusliberalismi ei Halosen mukaan sovi meille Suomeen ja se on muualla maailmassakin jo tulossa tiensä päähän. Yhdysvalloissa esimerkiksi on yritetty saada aikaan kansanterveysjärjestelmä ja jonkinlaiset yhtenäiset opetuksen laatustandardit, kuitenkaan onnistumatta. Maailmalla voitaisiinkin hänen mukaansa ottaa nyt mallia Suomesta.

Suomi on voimakkaasti kannattanut vapaata kauppaa. Sääntelemättömyys tuo myös ongelmia, joita vapaa kilpailu ei ratkaise.

Kansainvälisissä kokouksissa on oltu yhtä mieltä siitä, että ehtona vapaalle kaupalle on se, että ihmisille taataan säällinen työ ja säällinen elämä.

Meillä Pohjoismaissa on hyvä kokemus kilpailukyvystä ja samalla tasa-arvoisesta kohtelusta jokaisessa sukupolvessa. Tässä tarvitaan Halosen mukaan yhteiskunnan vahvaa roolia.

- Meillä ei ole korruptiota. Olemme pärjänneet hyvin kaikissa koulutusta ja tutkimusta koskevissa vertailuissa. Tänne tulee delegaatiota toisensa perään katsomaan, miten tällainen malli voidaan luoda. Miksi luopuisimme itse siitä mallista? Voimme päinvastoin olla ylpeitä siitä. Suomen väkimäärä ei tästä kasva. Meidän tulee pitää tavattoman hyvää huolta meidän ihmisistä. Toivottavasti saamme EU:n tähän mukaan.

Halonen kertoo, kuinka New York Times –lehden toimittaja kysyi häneltä, kehittyykö EU nyt vastapainoksi Yhdysvalloille. Presidentti vastasi, että Euroopan unioni kehittyy omista lähtökohdistaan, siitä että talouskehityksen lisäksi on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ja me sitä paitsi olemme se vanhempi!


Vastuu kuuluu kaikille

Kun Euroopan unioni ensi keväänä laajenee itään, seuraukset tuntuvat myös meillä. Presidentti Halonen ei yhdy uhkakuvien maalaajiin vaan toteaa, että meidän olisi mietittävä, miten voisimme auttaa naapureitamme.

- EU:n yhteisiä resursseja täytyy sijoittaa uusiin maihin. Siellä elintaso on niin paljon jäljessä. Suuret kuilut aiheuttavat yhteiskunnassa epävakautta. Autamme myös itseämme auttamalla heitä, hän sanoo.

Virolaisen työvoiman tulo Suomeen ei tarvitse olla mikään ongelma. Suomalaisen työnantajan tulee Halosen mukaan sitoutua siihen, että meillä esimerkiksi noudatetaan suomalaista työlainsäädäntöä.
Hoitoalaa miettiessään presidentti Halonen toteaa, että sellainen järjestelmä ei ole kestävä, että työvoimaa otetaan muista maista.

- Emme voi pumpata muualta koulutettua hoitohenkilökuntaa meille ja samalla kouluttaa itse norjalaisille. Työvoiman vapaa liikkuvuus on sinänsä oikein hyvä asia, ja näin saadaan kokemuksia myös muualta. Mutta ihminen on ihminen, jolla on työn lisäksi perhe, kieli, koti, uskonto ja isänmaa. Ei niitä siirrellä kuin tavaroita.
Suomen lähialueiden tilanne ja itärajan avautuminen tuovat oman lisänsä superilaiseenkin työkenttään. Terveydenhoitoon lähialueiden terveysongelmat heijastuvat esimerkiksi tarttuvien tautien leviämisenä. Apua siellä tarvitaan edelleen.

- Meillä on paljon työtä rakentaa oikeusvaltiota yhdessä naapuriemme kanssa, toteaa Halonen.

Sosiaalinen vastuu on kysymys, joka tuntuu osittain unohtuneen viime aikoina. Sosiaalinen vastuu kuuluu presidentin mukaan kaikille. Sekä valtiolle ja sen päätöksentekoelimille että kansalaisille itselleen. Osan vastuusta ottavat kansalaisjärjestöt, mutta ei sovi unohtaa, että meidän kaikkien tulee kantaa vastuuta ja huolehtia toinen toisistamme.

- Kannustaisin edelleen teitä superilaisia pitämään toinen toisistanne huolta, vaikka ammattiliittonne avulla. Auttakaa toisianne, mutta ei itseään kannata loppuun polttaa, sanoo presidentti Halonen.