Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdyspuhe Helsingin kaupunginkirjaston 150-vuotisjuhlassa 7.10.2010

Maksuton kirjastolaitos on keskeinen osa suomalaista kulttuuriyhteiskuntaa. Yleiset kirjastot ovat toimineet tasa-arvon ja demokratian toteuttajina ja myös edellytyksinä. Kirjastolaitos on osa kansanvaltaista kulttuurin ja tiedon välitystä, jota ilman ei voi olla demokratiaa. Kirjastopalvelut kuuluvat eniten käytettyihin kunnallisiin peruspalveluihin. Useassa koko maan kattavassa kuntalaistutkimuksessa nimenomaan kirjastopalveluihin on myös oltu kaikkein tyytyväisimpiä. Viime tutkimuksessa kolme neljästä oli tyytyväisiä kirjastopalvelujen hoitoon omassa kunnassaan.

Helsingin kaupunginkirjaston pitkä taival osoittaa, että se on kyennyt hyvin täyttämään tehtävänsä kulttuurin ja tiedon tasapuolisena välittäjänä. Kaupunginkirjaston kirjastoverkko on poikkeuksellisen kattava Suomen mittakaavassa. Sitä ovat täydentäneet kirjastoautot sekä myös laitoskirjastot, joiden merkitys tosin on jo vähentynyt. Parikymmentä vuotta on yhtenä vaihtoehtona ollut kotipalvelu. Useita kirjastoja on perustettu kaupunginosien kulttuurikeskuksiin. Kirjasto on tosiaan pyritty tuomaan käyttäjiään lähelle.

Hyvä nykytilanne ei tarkoita sitä, etteikö kirjastolaitoksella niin Helsingissä kuin koko maassakin olisi monia haasteita, kuten kasvavat kulut. 2000-luvun alkupuolella Suomen kirjastojen kirjahankinnat käytännössä vähenivät, koska määrärahat pysyivät ennallaan. Kaivattua piristystä hankintoihin ovat tuoneet kirjatalkoot, joissa rahoittajina ovat olleet Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska litteratursällskapet i Finland. Ne ovat merkittävällä taloudellisella panoksella tukeneet kirjastojen kirjahankintoja. Muutama viikko sitten nämä rahoittajat ilmoittivat jatkavansa talkoohankettaan, jolla on kuntien talousvaikeuksista huolimatta onnistuttu lisäämään kirjastojen kirjahankintoja. Säätiöt ovat tässä osoittaneet kaukonäköisyyttään.

Haluan nostaa erikseen esiin lapset ja nuoret. Kirjastojen lainausmäärä on viime vuosina vähentynyt. Herää kysymys, onko osa nuorista ja lapsistakin siirtynyt kirjastoista pelkästään internetin maailmaan. Kirjastolaitoksessa on perinteisesti otettu erityisesti lapset huomioon. Tällä on pitkä historia: lapset saivat Helsingin kansankirjastoon heti alussa yhtäläisen lainausoikeuden ja lastenlehdet tulivat kirjastoon jo vuonna 1871. Nykyään esimerkiksi kirjavinkkarit kiertävät Helsingin kouluissa esittelemässä kiinnostavaa luettavaa. Mutta keskeisessä asemassa lasten opettamisessa kirjaston käyttöön ovat tietenkin vanhemmat. Heidän tulisi ohjata lapset kirjojen pariin ja tehdä heille kirjastokin tutuksi. Onko niin, että nykyajan kiireiset vanhemmat eivät ehkä ehdi tähän paneutua.

Helsingin kaupunginkirjastolla on myös tärkeitä valtakunnallisia tehtäviä. Niihin kuuluu valtakunnallisen monikielisen kirjaston hoitaminen. Sen tehtävänä on vieraskielisen väestön kirjastopalvelujen tukeminen ja aineiston hankinta Suomessa harvinaisilla kielillä. Jo ennen tämän erityistehtävän saamista Helsingin kaupunginkirjasto oli omatoimisesti alkanut huolehtia maahanmuuttajien ja muiden ulkomaalaisten kirjastotarpeista. Nyt aineistoa on yli 60 kielellä. Pidän tätä toimintaa erittäin tärkeänä. Monet maahanmuuttajat tulevat maista, joissa kirjastoja ei ole. Kaikille avoimet kirjastot ovat erinomainen tapa tutustua suomalaiseen yhteiskuntaan ja toisaalta säilyttää yhteys omaan kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Tämä vaatii myös henkilökunnalta vieraiden kielten hallintaa ja kulttuurien tuntemusta.

Jo edellä sivusin tietotekniikan merkitystä kirjastoille. Tapahtunut tietotekninen muutos on ollut suhteellisen lyhyessä ajassa valtava. Tietokoneiden tulo kirjastoon herätti aluksi epäilyksiä jopa Helsingissä. Pian kuitenkin nähtiin, että uuden tekniikan hyväksikäyttö ei merkinnyt sitä, että kirjat olisi unohdettu. Tietotekniikka toisaalta helpotti tiedonhakuja ja lainausta. Toisaalta se on merkinnyt uusia palveluja asiakkaille. Kirjastot ovat tässäkin demokraattisia: niiden kautta kenellä tahansa on mahdollisuus sekä uusien välineiden käyttöön että palvelujen saamiseen niiden avulla.

On arveltu, että Helsingin kaupunginkirjastossa oli maailman ensimmäinen yleisen asiakaskäyttöön asennettu www-palvelin. Vuonna 2000 kaupunginkirjasto sai Bill ja Melinda Gatesin säätiön ensimmäisen Access to Learning -palkinnon tietotekniikan ja internetin käyttömahdollisuuksia edistäneestä työstä. Hyviä tuloksia siis on saavutettu, mutta jatkossakin on varmasti nähtävä vaivaa, jos halutaan pysyä nopean teknisen kehityksen mukana. Seuraavana askeleena lienevät e-kirjan lukulaitteet, joita kirjastossa jo onkin lainattavissa.

***

Tietoyhteiskunnassakin – ja varsinkin siinä – ovat edelleen tärkeitä tietyt perusasiat. Tarvitaan ajattelun taitoja ja kriittisyyttä, hyvää luku- ja kirjoitustaitoa, luonnontieteiden perusosaamista, oman maan ja nykyään yhä enemmän myös muiden maiden kulttuurien ja historian tuntemusta. Tässä korvaamattomana tukena on kirjastolaitos. Toivotan 150 vuotta täyttävälle Helsingin kaupunginkirjastolle paljon onnea ja parhainta menestystä myös sen tulevina vuosina.