Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Australian kansallisen yliopiston Eurooppa-keskuksessa Canberrassa, 15. helmikuuta 2007

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti) Yhdessä ulospäin — Eurooppa maailmanlaajuisena toimijana

Olen iloinen voidessani vierailla Australiassa ja saadessani tänään puhua täällä Australian kansallisen yliopiston Eurooppa-keskuksessa. Haluan kiittää yliopiston rehtoria, professori Ian Chubbia, ja Eurooppa-keskuksen johtajaa, professori Simon Bronittia, sekä koko henkilökuntaa tämän tilaisuuden järjestämisestä.

Yksi Euroopan unionin ominaispiirteistä on sen kiertävä puheenjohtajuus. Puheenjohtajamaana on tällä hetkellä Saksa. Suomi oli EU:n puheenjohtajamaa vuoden 2006 loppupuolen ajan. Tämä oli maamme toinen puheenjohtajuuskausi. Edellinen oli vuonna 1999, jolloin itse olin ulkoministerinä. Silloin EU:ssa oli 15 jäsenvaltiota, ja nyt niitä on melkein kaksi kertaa niin paljon, 27. Monet Itä-Euroopan maat ovat nyt EU:n jäsenmaita. Unionin väkiluku on lähes puoli miljardia. Yksikään EU:n jäsenmaista ei ole iso valtio maailman mittakaavassa, mutta kokonaisuutena EU on väestöltään maailman kolmanneksi suurin Kiinan ja Intian jälkeen.

Unioniin kuuluu enemmän kuin pelkästään talous- ja kauppakysymyksiä. Kansainvälisessä politiikassa Euroopan unioni on avaintekijä useilla eri alueilla, kehitysyhteistyöstä kriisinhallintaan. EU on muun muassa maailman suurin kehitysavun ja humanitaarisen avun antaja.

* * *

Yksikään valtio, tai edes alue, ei voi selviytyä tai ratkaista globaaleja kysymyksiä yksin. Siksi haluammekin edistää monenkeskisiä ratkaisuja ja kansainvälisiä sopimuksia keinoina puuttua näihin yhteisiin uhkiin ja riskeihin. Yhdistyneitten kansakuntien tulee olla kansainvälisen yhteistyön pääfoorumi.

Tämän päivän kansainväliset turvallisuusuhkat ovat yhä suuremmassa määrin muita kuin sotilaallisia. Ilmastonmuutos, saastuminen, äärimmäinen köyhyys, tarttuvat taudit ja taloudellinen epävarmuus ovat uhkia, joita ei voi torjua sotilaallisin keinoin. Tarvitsemme laajan valikoiman toimia jo terrorismin torjumiseksi. Vihalla ja ääriainesten väkivallalla ei voi rakentaa parempaa maailmaa. Meidän täytyy erityisesti lieventää länsimaiden ja islamilaisen maailman välisiä jännitteitä ja edistää kaikkien uskontojen, kulttuurien ja yhteiskuntien välistä sopusointua ja yhteiseloa.

Rajat ylittävää liikkuvuutta on aina ollut, mutta erityistä huomiota on silti kiinnitettävä siirtolaisuuden perimmäisiin syihin. Keskeinen tapahtuma tällä alalla oli syyskuussa New Yorkissa pidetty YK:n korkean tason vuoropuhelu siirtolaisuudesta ja kehityksestä. Se oli ensimmäinen YK:n kokous laatuaan. Myös Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio kiinnitti huomiota ihmisten rajat ylittävään liikkuvuuteen. Minulla oli kunnia toimia tämän maailmankomission toisena puheenjohtajana.

Euroopalla on edessään suuri väestörakenteellinen haaste; Euroopan väestö vanhenee nopeasti. Tämän vuoksi jotkut sanovatkin, että Eurooppa tarvitsee siirtolaisuutta. Meidän onkin kehitettävä kokonaisvaltainen lähestymistapa sopivan ratkaisun löytämiseksi niin lähtö- kuin määränpäämaidenkin kannalta. Meidän on joka tapauksessa muistettava, että kyse on ihmisistä eikä pelkästä työvoimasta, ja ihmisten on pystyttävä elämään täysipainoista elämää uudessa kotimaassaan.

* * *

Kestävä kehitys merkitsee ihmisten turvallisuutta, demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja sekä ihmisten että luonnon hyvinvointia. Olemme jo kauan tienneet nykyisen teollisen kehityksen haittavaikutuksista, mutta emme ole voineet — tai halunneet — ryhtyä riittävän tiukkoihin toimenpiteisiin näiden haittavaikutusten vähentämiseksi. Ns. Stern Review ja äskettäin julkaistu YK:n hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti kertovat karua kieltään tässä asiassa.

Tieteellinen näyttö on kiistaton. Ihmisen toiminta on ilmastonmuutoksen ensisijainen syy. Ilmastonmuutoksesta seuraa rajumpia myrskyjä, merenpinnan tason nousua ja korkeampia lämpötiloja. Sadat miljoonat ihmiset joutuvat alttiiksi nälänhädälle, terveysongelmille, vesipulalle ja rannikon tulville. Molemmat mainitsemani raportit johtavat vääjäämättömään päätelmään: ei ole enää mahdollista olla tekemättä mitään. Mitä nopeammin toimimme, sitä pienemmiksi yhteiskunnalliset, ympäristölliset ja taloudelliset haittavaikutukset jäävät. Haaste on maailmanlaajuinen ja edellyttää kansainvälisiä toimia.

Meistä jokainen voi osaltaan auttaa tässä. Olen ilokseni pannut merkille, että täällä teidän yliopistossanne on kattava ympäristönhallintaohjelma.

Olen sitä mieltä, että kaikkien EU:n jäsenmaiden allekirjoittama ja ratifioima Kioton ilmastosopimus oli merkittävä saavutus. Se, ettei sopimus ole maailmanlaajuisesti kattava, on nostattanut syytöksiä kilpailun vääristymisestä. Meidän on nyt tähdättävä Kioton sopimuksen tuolle puolen ja päätettävä, mitä aiomme tehdä vuoden 2012 jälkeen. Maailma tarvitsee uuden ja kattavamman sopimuksen, jolla saamme aikaan todellisia vähennyksiä kasvihuonekaasujen päästöissä. Uudet teknologiat auttavat tulosten saavuttamisessa.

Energiakysymykset ovat kansainvälisen keskustelun kärkiaiheita. EU-puheenjohtajuuskaudellamme järjestimme erityisen korkean tason tapaamisen EU:n johtajien ja presidentti Putinin kesken nimenomaan energiakysymyksistä. EU:n ja Venäjän välinen vuoropuhelu ulottuu taloudellista yhteistyötä laajemmalle ja yhteistyö kattaa muun muassa myös kestävän kehityksen ja ihmisoikeudet. Olemme EU:ssa erittäin tyytyväisiä siihen, että Venäjä on ratifioinut Kioton sopimuksen.

EU:n ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista voin ilokseni todeta, että korkean tason vuoropuhelu ilmastonmuutoksesta, puhtaasta energiasta ja kestävästä kehityksestä on käynnissä. Ensimmäinen ministeritason kokous pidettiin Helsingissä viime syksynä. Tämä oli ensimmäinen kerta neljään vuoteen, kun EU ja Yhdysvallat kävivät keskustelua ilmastonmuutoksesta ja nykyisten kielteisten kehityssuuntien kääntämiseen tarvittavista välineistä. Energiaratkaisut olivat myös keskustelussa tärkeällä sijalla.

* * *

Kansainvälinen yhteisö odottaa unionin toimivan aktiivisesti kansainvälisissä kysymyksissä. Meille suomalaisille tästä tuli täyttä totta, kun Libanonin kriisi puhkesi viime kesänä juuri, kun puheenjohtajuuskautemme oli alkanut. EU sai onnistuneesti aikaan poliittisen ratkaisun tässä haastavassa tilanteessa, erityisesti toimimalla YK:n kautta. EU antoi suoraa humanitaarista apua ja muuta tukea Libanonille sodan aikana, ja sen jälkeen. EU:n jäsenvaltioiden merkittävä panos alueen UNIFIL-rauhanturvaoperaatioon (noin 6,900 miestä ja naista) muodosti operaation selkärangan.

EU:n toiminta on lisännyt luottamusta sen mahdollisuuksiin toimia rauhanvälittäjänä alueella. Toki meillä on vaikutusvaltaa, mutta emme kuitenkaan voi toimia yksin. EU on sitoutunut YK:n ja kaikkien alueen osapuolten tukemiseen vakauden ja turvallisuuden aikaansaamiseksi Lähi-idässä.

Luottamusta on myös rakennettava kansalaisyhteiskunnan tasolla, ei vain hallitusten ja instituutioiden kesken. Uskon, että jos naiset saadaan vahvasti mukaan rauhanprosessiin, mahdollisuudet kestävälle ratkaisulle kasvavat. Olen jo tehnyt yhteistyötä YK:n naisten järjestön UNIFEMin kanssa, joka tukee israelilaisten ja palestiinalaisten naisten välistä dialogia. Suomi piti asiaa esillä YK:n yleiskokousviikolla viime syyskuussa sekä EU:n ja Välimeren alueen kumppanimaiden tasa-arvoministereiden välisessä kokouksessa.

Euroopan unioni on aktiivisesti kehittänyt sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan toimintaansa vuodesta 1999 lähtien. Tämä onkin ollut yksi EU:n nopeimmin kasvavia toimialueita viime vuosina. EU:n sotilaallisilla ja siviilioperaatioilla avustettiin YK:n rauhanturvajoukkoja Kongon demokraattisen tasavallan vaalien valvonnassa. Suurin EU:n operaatioista on Althea-operaatio Bosnia-Herzegovinassa. EU ottaa myös todennäköisesti merkittävän roolin tulevassa Kosovon siviilioperaatiossa, ja se on jo hoitanut onnistuneesti Indonesian maakunnan Acehin rauhanprosessin toteutumisen siviilivalvontaa. Edeltäjälläni presidentti Ahtisaarella on ollut keskeinen rooli sekä Kosovon että Acehin neuvotteluissa.

Tämän vuoden alusta alkaen EU pitää jatkuvasti kahta nopean toiminnan joukkoa valmiustilassa. Tarkoitus on, että näitä käytetään tarvittaessa kiireellisissä kriisinhallintatehtävissä Euroopan ulkopuolella. Toisen näistä ensimmäisistä valmiustilassa olevista kahdesta ryhmästä muodostavat Saksa, Alankomaat ja Suomi; tämä ryhmä päivystää tämän vuoden alkupuolen. Siviilipuolella EU:lla on nopean toiminnan siviilivalmiusjoukot (CRT): viiden päivän varoitusajalla voidaan lähettää asiantuntijaryhmä, joka kootaan lähes sadan ennalta valitun ja koulutetun siviiliasiantuntijan joukosta.

Suomi tukee voimakkaasti kokonaisvaltaista lähestymistä kriisinhallintaan sotilaallisen ja siviilitoiminnan tehokkaan yhdistämisen kautta. EU:n toiminnan lisäksi Suomi osallistuu edelleen YK:n rauhanturvaoperaatioihin ja NATO-operaatioihin esimerkiksi Afganistanissa.

* * *

Haluan käsitellä vielä lyhyesti Aasian ja Tyynenmeren aluetta. EU:n vuoropuhelu Australian ja Uuden-Seelannin kanssa on EU:n ulkoministeritason säännöllisimpiä keskusteluyhteyksiä. Keskusteluja pidetään puolen vuoden välein. Syyskuussa meillä oli ilo toivottaa ulkoministerinne Alexander Downer tervetulleeksi Suomeen. Tuolloin meillä oli tilaisuus vaihtaa runsaasti mielipiteitä tärkeistä asioista. Arvostimme ministeri Downerin näkemyksiä Australian lähialueiden kehityksestä.

Meillä Suomessa ollaan sitä mieltä, että ilmastomuutos ja tulevaisuuden energiaratkaisut ovat kysymyksiä, joissa EU:n ja Australian välistä yhteistyötä voitaisiin tiivistää. Meidän on myös tehtävä yhteistyötä oikeudenmukaisemman globalisaation edistämiseksi. Tähän kuuluu WTO:n Dohan neuvottelukierroksen onnistunut loppuun saattaminen. Dohan kierroksen onnistunut päätös hyödyttäisi maailmantaloutta merkittävästi, niin kehittyneiden kuin kehitysmaidenkin kannalta. WTO:n neuvottelut auttavat maita avaamaan asteittain markkinansa kilpailulle, mikä hyödyttää kaikkia. Suomi on aina tukenut maailmankaupan asteittaista vapauttamista. Kestävä kannattavuus edellyttää kuitenkin yhteiskunnallista ja ympäristöllistä tietoisuutta sekä yhteiskuntavastuuta.

Aasian osalta haluaisin mainita Suomessa viime syyskuussa pidetyn kuudennen Asem-huippukokouksen. Tämä kokous oli eräs Suomen EU-puheenjohtajuuden keskeisiä tapahtumia ja se oli suurin Suomessa tähän mennessä järjestetty kansainvälinen kokous. Asem-kokouksen tuloksena julkistettiin kunnianhimoinen ilmastojulistus ja päätös Asemin laajentumisesta. Intia, Pakistan, ASEAN-sihteeristö sekä uudet EU-jäsenmaat Bulgaria ja Romania liittyivät Asem-yhteistyöhön. Huippukokouksen liepeillä järjestettiin useita muitakin tapahtumia yhteyksien vahvistamiseksi ja Euroopan ja Aasian välisen vuorovaikutuksen parantamiseksi parlamenttien, liikemaailman ja työmarkkinajärjestöjen kesken.

EU haluaa toimia läheisessä yhteistyössä Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa. EU esimerkiksi pyrkii olemaan läheisissä tekemisissä Itä-Aasian huippukokouksen kanssa mahdollisesti joko tarkkailijana tai järjestäjämaan vieraana. EU haluaa myös laajentaa suhteitaan Tyynenmeren saarten foorumin kanssa kehitysyhteistyön ulkopuolelle ja luoda säännöllisen ja kattavan poliittisen vuoropuhelun Tyynenmeren maiden kanssa. Ymmärtääkseni tästä on jo positiivisia merkkejä.

Miksi sitten Aasian ja Tyynenmeren yhteistyö on niin tärkeä EU:n asialistalla? Vastaus on yksinkertainen. Kaikki maat ja alueet ovat yhä enemmän riippuvaisia toisistaan. Meidän on hyväksyttävä yhteinen vastuumme maailmanlaajuisten haasteiden kohtaamisessa. Tähän tarvitaan laajaa kansainvälistä ja monenvälistä yhteistyötä, ja YK on sille keskeinen foorumi, mutta myös alueiden välisillä tiiviillä suhteilla voidaan luoda merkittäviä aloitteita alueellisten ja maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi. Me tarvitsemme toisiamme.

Kiitos mielenkiinnostanne. Olen valmis vastaamaan kysymyksiinne.