Tasavallan presidentti Tarja Halosen avaussanat Helsingin kirjamessuilla Messukeskuksessa 25.10.2007

(muutosvarauksin)

Ihminen saa lapsuudessaan arvokkaan lahjan vanhemmiltaan ja muilta läheisiltään - yhden tai useamman äidinkielen. Kieli on mielen koti. Äidinkieli on avain ja perusta persoonallisuutemme ja ajattelumme kehittymiselle. Se on väline kanssaihmistemme väliseen vuorovaikutukseen ja yhteisölliseenkin identiteettiin.

Maailmassa on noin 6000 kieltä. Jopa puolet niistä on kielitieteilijöiden mukaan uhanalaisia eli ne ovat vaarassa kuolla tulevien vuosikymmenten aikana. Kielet eivät elä tai kuole itsestään, vaan siihen vaikuttavat ihmisten päätökset – politiikan ja talouden toimet. Samalla tavalla kun kannamme huolta luonnon säilymisestä, meidän tulee kantaa myös vastuuta kielemme ja kulttuurimme monimuotoisuudesta.

Kieli mahdollistaa kontaktin, mutta vaikutus on myös toisin päin: kanssakäyminen vaikuttaa kieleen. Voimistuva kansainvälistyminen ja globalisaatio moninkertaistavat tämän vaikutuksen. On jopa pelätty kulttuurien ja varsinkin pienten kielten sulautuvan tämän paineen alla. Uhkakuvat eivät ole onneksi sellaisenaan toteutuneet. Mutta vaikka ihmisillä onkin ilmeisesti luontainen tarve oman kulttuurillisen identiteettinsä - erityislaatuisuutensa - korostamiseen, tarvitaan myös kulttuurien ja kielten monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä. Onneksi nykyteknologia voi olla tässä sekä pienten kielten että hajallaan asuvien ihmisten apuna ja tukena.

Tämänkertaisilla kirjamessuilla on yhtenä huomion kohteena Suomen 90-vuotias itsenäisyys ja nykyinen, monikulttuurinen Suomi. Esi-isillemme ja – äideillemme suomen kielen arvostaminen ja kehittäminen oli suuri omaa ja koko kansakunnan identiteettiä rakentava tekijä. Samoin on tänään. Monikulttuurisuuden yksi ilmentymä on kieli – tai oikeammin useat kielet. Meillä Suomessa ja Euroopassa laajemminkin on osattu vaalia kirjakielen merkitystä elävälle kulttuurille. Me olemme paljon myöhemmin olleet valmiit myöntämään, että kirjoitetun kielen merkitys on yhtä lailla suuri myös vähemmistökulttuureille. Kielen ja kirjallisuuden kautta tapahtuva vuorovaikutus on myös tärkeä silta kulttuurien välillä.

Olen iloinen siitä, että tämänkertaiset kirjamessut tuovat esille lasten ja nuorten kirjallisuutta. Kulttuuri on tärkeää meille kaikille, mutta erityisen tärkeä sen merkitys on juuri lapsille ja nuorille – myös vähemmistökulttuureihin kuuluville lapsille ja nuorille. Kirjat kuuluvat lapsuuteen, ja ovat samalla tie myöhempään kirjallisuuden harrastamiseen ja tuntemiseen. Onneksi näyttää siltä, että TV ja tietokoneet eivät ole pystyneet viemään kaikkea lasten vapaa-aikaa ja mielenkiintoa, vaan lukeminen on edelleen suosittua.

Meillä aikuisilla on monessa mielessä tärkeä tehtävä lasten ja nuorten kirjallisuuden vaalijana. Oma osuutensa tässä on lasten ja nuorten kirjojen kirjoittajilla ja kustantajilla. Onkin tarpeen pohtia, pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten ja nuorten kirjallisuutta ja kulttuuria nykyistä enemmän. Myös meidän lasten vanhempien, opettajien, kummien ja muiden lasten läheisten ihmisten tulee rohkaista ja ohjata lapset kirjojen pariin ja tehdä heille kirjastokin tutuksi. Kuten lasten harrastukset yleensä, myös lukeminen ja itsekin kirjoittaminen tarvitsee aikuisten tukea.

Kirja, niin kuin jokainen muukin taideteos, tarvitsee yleisönsä. Täällä me olemme kohtaamisten keskellä. Toivotan iloisia jälleenkohtaamisia sekä aikaa ja rohkeutta löytää uusiakin ystäviä. Näillä sanoilla julistan vuoden 2007 Kirjamessut avatuksi!