Tasavallan presidentin tervehdys valtioneuvoston 200-vuotisjuhlassa 2.10.2009

Merkkivuotta 1809 on vietetty useissa tilaisuuksissa eri puolilla maatamme ja naapurimaissamme, Ruotsissa ja Venäjällä. Minkään kansakunnan historia ei olekaan vain sen itsensä tekemää tai kirjoittamaa, vaan se elää vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Suomen sota oli osa suurta ja perusteellisesti Euroopan poliittista karttaa muuttanutta tapahtumakulkua. Historiallisten tapahtuminen tunteminen ja kokonaiskuvan hahmottaminen auttavat ymmärtämään tämänkin päivän maailmaa ja poliittista toimintaa.

Ruotsin hävittyä sodan Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikunnan yhteyteen. Venäläisten tavoitteena oli rauhoittaa ja vakauttaa Suomi mahdollisimman joutuisasti. Tähän suunnitelmaan kuuluivat valtiopäivien koollekutsuminen jo ennen rauhansopimuksen solmimista ja kotimaisen hallituksen perustaminen.

Porvoon valtiopäiville kokoontuneet säädyt hyväksyivät esityksen hallituskonseljin perustamisesta ja tekivät siihen muutosehdotuksia. Niistä tärkein oli vaatimus konseljin jäsenten suomalaisuudesta.

Porvoon valtiopäivien merkitys Suomen historian merkkipaaluna ja keisarin puhe Suomesta kansakuntana kansakuntien joukossa on iskostunut jo kouluaikoina mieleemme.

Huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt kotimaisen hallituksen eli hallituskonseljin perustaminen ja sen työskentelyn aloittaminen Turussa kaksisataa vuotta sitten. Venäjän hallintojärjestelmästä erillinen hallitus ja hallintojärjestelmä merkitsivät Suomen erillisaseman vahvistumista. Kotimainen hallitus ja hallintojärjestelmä loivat vahvan perustan, jolta itsenäinen Suomen valtio saattoi rakentaa myöhemmin hallintonsa ja tuomioistuinlaitoksensa.

Oma hallitus ja hallinto tarvitsivat virkamiehiä. Kaksisataa vuotta sitten luotiin perusta paitsi nykyiselle valtioneuvostolle, myös julkiselle hallinnolle ja virkamieskunnalle. Tänä päivänä tiedämme, kuinka tärkeä edellytys on hyvä hallinto oikeus- ja hyvinvointivaltion rakentamiseksi.

Hallituskonselji, jonka nimi muutettiin 1816 senaatiksi, oli rakenteeltaan oman aikakautensakin mittapuun mukaan omaperäinen. Siinähän yhdistettiin samaan elimeen hallitus- ja tuomiovalta. Valtiovallan kolmijako ei näin siis toteutunut.

Hallituskonseljin alkuvuosien työskentelyä arvosteltiin. Konseljin jäseniä luonnehdittiin enemmän virkamiehiksi kuin valtiomiehiksi, joilta jäi suuret yhteiskunnalliset kokonaisuudet ja päämäärät hallintorutiinien alle. Konseljin jäsenet nimitti keisari, jonka luottamusta jäsenten oli myös nautittava. Porvoon valtiopäivien jälkeen seuraavat valtiopäivät kokoontuivat vasta 1863, joten tänä päivänä tuntemastamme edustuksellisesta demokratiasta ja parlamentaarisesta vastuusta ei voi puhua.

Kansa itse pääsi mukaan vaikuttamaan ylimmällä poliittisella tasolla vasta seuraavalla vuosisadalla. Toki yhteiskunnallinen osallistuminen vahvistui myös vähäväkisemmän väestön piirissä, mutta vallan käyttö oli vielä kauan harvainvaltaa. Ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneet eduskuntavaalit pidettiin keväällä 1907.

Turku on erinomainen valinta tälle tilaisuudelle. Olihan tämä kaupunki vuoden 1809 lisäksi tärkeä tapahtumapaikka myös kolme vuotta myöhemmin. Silloin kaupungissa tapasivat Venäjän keisari Aleksanteri I:n ja Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhana. Kohtaaminen ilmensi Ruotsin päätöstä luopua tavoittelemasta Suomen takaisinvaltausta. Pyrkimättä tässä tervehdyksessä arvioimaan päätöksen kaikkinaisia vaikutuksia, voi kuitenkin sanoa, että Suomelle se merkitsi rauhan vuosia.

Kulumassa oleva merkkivuosi on antanut hyvän tilaisuuden esitellä paitsi Suomen ja suomalaisten historiaa, myös naapurimaittemme Ruotsin ja Venäjän, yhteistä historiaa. Toivon merkkivuoden muistuttavan meitä myös rauhanvuosien suuresta merkityksestä kansakunnan rakentamisessa ja niiden lukemattomien tavallisten ihmisten työstä, jolla tätä maata on rakennettu.

Herra pääministeri,

Paljon on tapahtunut kehitystä vuoden 1809 jälkeen. Onnittelen merkkipäivän johdosta ja toivotan voimia tämän maan ja kansan hyvinvoinnista huolehtimiseen, niin että oman sukupolvemme työt ansaitsevat tulevien sukupolvien kiitoksen.