Lyhennelmä tasavallan presidentti Tarja Halosen Studia Generalia -luennosta "Kriisien hallinta -onko se mahdollista?" Helsingin yliopisto 15.3.2001

(muutosvarauksin)

Suomi on osallistunut aktiivisesti sotilaalliseen kriisinhallintaan vuodesta 1956, jolloin osallistuttiin YK:n rauhanturvaamisoperaatioon Suezilla.

Tällä hetkellä Suomi on mukana kymmenessä operaatiossa, joissa on yhteensä 1600 suomalaista rauhanturvaajaa. Tämän vuoden budjetissa tähän toimintaan on varattu ulkoministeriön ja puolustusministeriön pääluokissa 436 miljoonaa markkaa.

Tällä hetkellä valmisteilla olevassa turvallisuuspoliittisessa selonteossa, jonka toivotaan valmistuvan vielä tämän kevään aikana, pohditaan myös kriisinhallinnan osuutta sekä Suomessa että Euroopassa. Kriisinhallinta tulee ottaa huomioon puolustusvoimien kehittämisessä. Tämä suunnittelu on jo melko pitkällä. Raha ei ole täälläkään rajaton resurssi.

Siviilikriisinhallinnan tärkeys tunnustetaan laajasti, mutta sen suunnittelu on Suomessakin jäänyt sotilaallista puolta vähemmälle huomiolle. Siviilikriisinhallintaorganisaation tehostaminen merkitsee useiden eri ministeriöiden yhteistyötä. Ulkomaille suuntautuvassa toiminnassa ulkoministeriö on tässäkin luonteva kanava, mutta sisällöllinen koordinointi pitäisi pystyä tekemään kustakin toiminnasta vastaavien kesken.

Sama ongelma on muissakin maissa. Hyvin tehty ratkaisu otettaisiin varmasti huomioon muissakin EU-maissa.

********

Asteittaista kansallisvaltion avautumista tai muuttumista tapahtuu koko ajan eri tavoin. Tätä kansallisvaltioiden muuntumisprosessia kannattaa katsoa eri näkökulmista. Mikä on kaupan ja talouden kannalta hyväksi, voi aiheuttaa ongelman ihmisen tai luonnon turvallisuudelle. Onko kenelläkään kokonaisvastuuta kehityksestä - tai pikemminkin, miten se kollektiivisesti voitaisiin luoda? On tärkeää kehittää kansainvälisiä sääntöjä, mutta ei vain WTO:ssa, vaan myös ILO:ssa ja Unicefissa.

Toinen riski tässä uudessa avoimuudessa ja integraatiossa on kielteisten ilmiöiden leviäminen myönteisten asioiden ohella. Kansainvälinen rikollisuus leviää vähintään samalla tehokkuudella kuin ihmisten matkustaessa leviävät sekä tiedot että taudit. Vastaavia esimerkkejä on löytyy paljon. Tämä merkitsee yhteistyöhaastetta turvallisuussektorilla. Yhteistyön pitää vahvistua nopeasti poliisin, oikeuslaitoksen, terveysviranomaisten jne. toiminnassa. Siviilikriisinhallinnan merkitys konfliktien jälkihoidossa lienee yhä useammalle selviö. Laittamalla samat asiat kuntoon hieman aikaisemmin pelastuttaisiin koko kriisiltä.

Mutta onko tällainen yhteistyö mahdollista yhteiskuntien kesken, jotka ovat kovin eri tasoilla tai ainakin erilaisia? Onko globalisaatio riski heikoimmille, kysytään mielenosoituksissa. Voiko liian sofistikoitunut yhteiskunta olla myös arka tähän kovaan kanssakäymiseen? Miten meidän yhteiskuntaamme voi turvata paitsi sähkön katkeamiselta myös muilta riskeiltä? Koneilla on varavoimalansa - entä ihmiset ? Ja lopulta, kuinka paljon ihmiset antavat arvoa erilaisille asioille, jos he joutuvat valintatilanteeseen?

Kokonaisvaltaista maailman hallitusta tuskin tehdään, mutta vahvempi YK voitaisiin tehdä. Euroopan unionin federaatiokehityksestä en mene lyömään vetoa, mutta kriisinhallinta voidaan kehittää ja finalitekeskustelua kannattaa jatkaa. En myöskään usko kansallisvaltion kuolemaan, mutta erilaisia rajamalleja voisi kehitellä kansallisvaltioiden kesken, yläpuolelle tai sisäpuolelle. Ahvenanmaan ratkaisu kiinnostaa monia, jotka työskentelevät sitkeiden itsehallinto-ongelmien kanssa. Samoin alueitten yhteistyö tai rajojen yli tapahtuva yhteistyö voi pehmentää turvallisesti rajoja. Mietitäänpä eroja Tornionjokilaakson ja itärajamme suhteen. Mistä erot muodostuvat?

********

Elämme vilkasta muutosten aikaa. Toivon , että meillä on tarpeeksi mielikuvitusta nähdä asioita uusin silmin ja etsiä uusia ratkaisuja, mutta myös erottaa metsä puilta.

On monia ratkaisuja päätösvallan pitämiseksi ihmistä lähellä.


********


Huom. luento on kuultavissa kokonaisuudessaan internetin kautta Real Audio -lähetyksenä.