Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe 197. maanpuolustuskurssin avajaisissa 7.3.2011

Maanpuolustuskurssin johtaja eversti Kim Mattsson (vas.) tasavallan presidentti Tarja Halonen ja puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen 197. maanpuolustuskurssin avajaisissa. Copyright © Tasavallan presidentin kanslia

Maailmassa kuohuu taas. Demokratiavaje, sosiaalinen eriarvoisuus ja ennen kaikkea työttömyys johtivat Pohjois-Afrikassa ja muualla arabimaailmassa kansalaisten protesteihin, jotka ovat levinneet pensaspalon tavoin maasta toiseen. Nämä maat ovat erilaisia, mutta yhteistä on se, että ihmiset ovat nousseet vastustamaan omia hallitsijoitaan ja autoritaarisia hallintoja yhtäkkiä ja rohkeammin kuin mitä ulkopuolinen maailma osasi odottaa. 

Demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oikeusvaltio ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat arvoja, joita tavoitellaan. Toivottavasti niitä ollaan kaikkialla valmiita myös puolustamaan.

Kyseessä on Euroopan naapurustossa sijaitsevat alueet. Jos tilanne ei tasaannu vaan johtaa uusiin levottomuuksiin, epäonnistuneisiin vaaleihin tai laajoihin muuttoliikkeisiin, tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia myös oman maanosamme ja maidemme turvallisuustilanteeseen.

Euroopan unioni on ottanut arabimaailman muutoksiin kantaa, mutta yhtenäisyyden aikaan saaminen on ollut osittain vaikeaa. Ensin on luonnollisesti pyritty turvaamaan omien kansalaistemme evakuointi pois levottomuuksien keskellä. EU:n eri jäsenmailla on lisäksi ollut hyvin erilaisia taloudellisia suhteita Libyaan, joka on vaikuttanut asenteisiin.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto ja Arabiliitto pystyivät nopeasti hyväksymään Libyan tilanteessa julkilausumat, joissa molemmissa voimakkaasti tuomittiin siviileihin kohdistunut väkivalta. Mahdollisten jatkotoimenpiteitten osalta ei turvallisuusneuvostokaan ole saanut aikaan vielä yksimielistä päätöstä.

Pitkällä tähtäyksellä EU voi kuitenkin olla tärkeä kumppani näiden pohjoisafrikkalaisten yhteiskuntien kestävän kehityksen tukemisessa. Humanitäärisen avun lisäksi unioni voi hyödyntää kauppa- ja kehityspolitiikan välineitään. Tämä ajankohtainen tilanne kertoo havainnollisesti, miten nykyisen globalisaation aikana eri asiat kietoutuvat toisiinsa. Suomenkin tulee olla entistä enemmän perillä asioista voidakseen muodostaa kantansa joko kahdenvälisesti tai multipohjaisessa päätöksenteossa.

* * *

Suomi on osa yhteistä maailmaa, joka vaikuttaa meihin ja me siihen. Kansainvälisesti vertaillen Suomi on turvallinen maa elää.

Perinteistä sodan uhkaa maatamme kohtaan ei pidetä ajankohtaisena. Puolustuksemme lähtökohtana kuitenkin on, ettei Suomeen kohdistuvaa sotilaallisen voimankäytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuutta tule sulkea pois. Tulette kurssin aikana käsittelemään monenlaisia riskitekijöitä ja niiden yhdistelmiä.

Turvallisuusajattelumme perustuu laajaan turvallisuuskäsitykseen. Muualla tapahtuvat aseelliset konfliktit, terrorismi tai tietoverkkohyökkäykset voivat vaikuttaa yhteiskuntamme turvallisuuteen eikä oma maammekaan ole niille immuuni. Samoin tietenkin esimerkiksi tarttuvien tautien, ympäristökatastrofien tai luonnon ääri-ilmiöiden vaikutukset voivat olla tuhoisia.

Ennaltaehkäisy on parasta kriisin torjuntaa. Teemme pitkäjänteistä työtä laajan turvallisuuden parantamiseksi. Globaalilla tasolla se on yksinkertaisesti demokratian sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen tukemista sekä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen edistämistä.

Suomessa me olemme pyrkineet pitkään mahdollisimman laajan yksimielisyyden aikaansaamiseen sekä ulko- että turvallisuuspolitiikassa. Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ovat toimineet keskeisinä politiikkamme linjausten välineenä. Itse kannatan selontekomenettelyn jatkamista. Ne ovat taanneet kaikkein tärkeimpien turvallisuusratkaisujen valmistelun ja hyväksymisen laajalla yhteisymmärryksellä yli vaalikausien.

Tämä on välttämätöntä, koska turvallisuutta koskevat valinnat edellyttävät hyvinkin pitkän aikavälin ulottuvaa suunnittelua, toimeenpanoa ja koulutusta. Lisäksi ratkaisut koskevat tai voivat koskea yksittäisten kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia.

Tulevien vaalien jälkeinen eduskunta ja hallitus joutuvat heti toimikautensa alussa ottamaan kantaa muun muassa siihen, miten puolustusvoimissa jaetaan resursseja tai pitäisikö pikemminkin sanoa kustannuspaineita toiminnan ja materiaalihankintojen välillä. Ratkaisuilla on vaikutusta siihen, minkälaiset puolustusvoimat meillä on vuoden 2016 jälkeen. Mielestäni näihin linjauksiin pitää vaikuttaa ja niihin tulisi sitoutua kaikkien kolmen: eduskunnan, presidentin ja hallituksen.

* * *

Puolustuksemme on säilyttävä uskottavana. Yleiselle asevelvollisuudelle on perinteisesti ollut laaja kansalaisten hyväksyntä ja tuki. Maanpuolustustahto on pysynyt korkeana. Viimeisimmät tulokset vuosittaisessa kyselytutkimuksessa, jossa selvitetään suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta osoittavat jonkin verran muutoksia suhtautumisessa yleiseen asevelvollisuuteen. Vuonna 2010 yleistä asevelvollisuutta kannatti 63 prosenttia vastaajista, kun luku on muuten koko 2000-luvun ollut yli 70 prosenttia. Vastaavasti valikoivan, ei koko ikäluokkaa kattavan, varusmiespalveluksen kannatus oli viime vuonna kasvanut 16 prosentista 27 prosenttiin.

Mielestäni nämä tutkimustulokset kannattaa huolellisesti analysoida – ja selvittää, onko ilmassa merkkejä suuremmastakin asennemuutoksesta. Samalla kannattaa katsoa tulevaisuuteen. Uudenlaiset uhkakuvat, nykyaikainen häiriöille aikaisempaa herkempi yhteiskunta ja sietokynnykseltään jossain määrin matalampi väestö on vaativa yhdistelmä. Puolustusvoimien uudistamistyö kannattaisi tehdä yhteensopivaksi siviilipalveluksen kehittämisen kanssa.

Varusmiesten määrä vähenee jo ikäluokkien pienenemisenkin kautta. Toisaalta ihmiset ovat vastuullisia ja haluavat toimia yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti. Muita palvelusmalleja tarvittaisiin täydentämään vähenevää varusmiespalvelusta. Monella nuorella voisi olla hyviä edellytyksiä suorittaa esimerkiksi nykyistä paljon vaativampikin siviilipalvelus. Palvelumuutoksilla olisi todennäköisesti vaikutusta toinen toisiinsa. Tavoitteena tulisikin olla kokonaisturvallisuuden kannalta myönteinen lopputulos.

Palvelusmuotojen kehittämistyössä tulee ottaa huomioon myös naisten kasvanut kiinnostus turvallisuustehtäviin. Sukupuolten välinen sekä muu tasa-arvo palvelutehtävissä on sekä minun että puolustusvoimien yhteisenä kiinnostuksen kohteena.

* * *

Suomen turvallisuutta lisätään kansainvälisen yhteistyön kautta. Suomi pitää multilateralismia eli monenkeskistä yhteistyötä tärkeänä. YK on ainoa globaali turvallisuusorganisaatio. Euroopan unioni on oma ”perheemme” ja olemme sitoutuneet unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen. Olemme olleet varsin aktiivisia sen suhteen. Lähialueellamme Pohjoismaat ovat luonnollisia kumppaneitamme turvallisuusasioissa.

Suomi ei ole Naton jäsen vaan kuulumme Ruotsin, Irlannin ja Itävallan kanssa Naton rauhankumppanimaihin. Eli ihan hyvässä joukossa tässäkin.

Oman politiikkamme ja toimintamme tavoitteena ei ole vain turvallisuudesta nauttiminen vaan myös sen tuottaminen. Osallistuminen kriisinhallintaan on osa kansainvälisen vastuun kantamista, mutta samalla myös oman turvallisuutemme takaamista ja puolustuskykyjemme parantamista. Suomi on mukana YK:n, EU:n ja Naton johtamissa operaatioissa.

Tällä hetkellä isoin osa kriisinhallintajoukoistamme on Afganistanissa Naton johtamassa ISAF-operaatiossa. Kävin itse tammikuussa paikan päällä tutustumassa joukkojemme toimintaan.

Keskusteluni siellä rauhanturvaajien kanssa vahvistivat käsitystäni siitä, kuinka vaativasta operaatiosta on kysymys. Muutamat jo toista tai useampaa kertaa Afganistanissa palvelevista henkilöistä kertoivat, että turvallisuustilanne myös pohjoisella alueella – missä suomalaiset toimivat – on heikentynyt. Taistelukosketuksia tapahtuu entistä useammin ja kuten tunnettua myös yksi suomalainen menehtyi helmikuussa.

Tavoitteena kuitenkin on, että tämän vuoden aikana Afganistanin omat turvallisuusviranomaiset voivat ottaa vastuun joistakin, itse määrittelemistään alueista. Lopullinen vastuunsiirto tapahtuisi vuoden 2014 loppuun mennessä. Kansainvälistä läsnäoloa ja tukea vakaan yhteiskunnan rakentamiseksi tarvitaan varmasti vielä pitkään sen jälkeenkin.

Hyvät maanpuolustuskurssin osallistujat,

Te tulette kurssinne aikana perehtymään hyvin monipuolisesti parhaiden asiantuntijoiden avulla sekä oman maamme että laajemmaltikin yhteisen maailmamme haasteisiin. Resurssit ovat rajalliset tavoitteiden saavuttamiseksi niin meillä kuin muuallakin. Joudutte pohtimaan priorisointeja ja parhaita mahdollisia toimintatapoja. Olkaa aktiivisia. Te olette itsekin voimavara.

Te edustatte eri tahoja – valtiota, alue- ja paikallishallintoa, elinkeinoelämää, kansalaisjärjestöjä ja mediaa. Eli sitä kokonaisuutta, joihin Suomen turvallisuus perustuu niin normaalioloissa kuin eri kriisitilanteissakin.

Toivon teidän käyttävän kurssiajan täysimittaisesti hyödyksenne ja tutustukaa myös toisiinne. Uskon, että teillä on edessänne antoisa ja mielenkiintoinen ajanjakso.