Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Maailman kauppajärjestön WTO:n Public Forum –seminaarin avaavassa korkean tason paneelissa Genevessä 4.10.2007

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti) ”Kuinka WTO voi auttaa valjastamaan globalisaation?”

Tiistaiaamuna puhuin globalisaatiosta Suomessa järjestetyssä seminaarissa. Seminaarissa puhui myös Sir Bob Geldof, joka vertasi Dohan neuvottelukierrosta Monty Pythonin kuuluisaan ”kuollut papukaija” –sketsiin ja väitti neuvottelukierroksen olevan yhtä kuollut kuin tuo papukaija. Monet ovat samaa mieltä. Itse väitin kuitenkin, että Dohan neuvottelukierros ei ole kuollut, ja että meidän velvollisuutemme on pitää se hengissä. Lupasin kertoa hänelle keskusteluistamme Genevessä.

* * *

On todella monta hyvää syytä pitää Dohan neuvottelukierros hengissä ja pyrkiä saavuttamaan hyvä ja oikeudenmukainen tulos. Dohan kehitysohjelman neuvottelut käynnistettiin nimenomaan globalisaation valjastamiseksi. Sitäpaitsi vain monenkeskinen kauppasopimus voi taata yleismaailmallisen, sääntöihin perustuvan, avoimen ja oikeudenmukaisen monenkeskisen kauppajärjestelmän. Kahdenväliset ja alueelliset kauppasopimukset eivät ole yhtä hyviä ratkaisuja.

Monenkeskinen sopimus on erityisesti heikkojen ja köyhien maiden etujen mukainen. On totta, että suuret valtiot ja blokit toisinaan hallitsevat WTO:n neuvotteluja, mutta kuvitelkaapa kuinka paljon voimakkaampia ne olisivat kahdenvälisissä tai alueellisissa neuvotteluissa. On selvää, että yleismaailmalliset säännöt ovat heikompien turva ja etu.

Kotimaani Suomi on pieni ja pohjoinen valtio. Toki se on tänään kansainvälisessä vertailussa rikas, mutta näin ei ole aina ollut. Vielä sata vuotta sitten Suomi oli Euroopan köyhimpiä maita. Demokratian, koulutuksen, hyvän hallintotavan ja hyvinvointivaltion turvin meistä on tullut eräs maailman kilpailukykyisimmistä maista. Mahdollisuus osallistua kansainväliseen kauppaan on ollut menestyksemme avaintekijöitä. Olemme aina olleet sitä mieltä, että YK-pohjainen monenkeskisyys ei ole ainoastaan oikein vaan myös kansallisten etujemme mukaista. Tämä pitää edelleen paikkansa eikä ainoastaan meidän kohdallamme.

Mutta aina on vähintään yksi mutta. Dohan neuvottelukierroksen tuloksena on saatava aikaan oikeudenmukainen sopimus, joka ottaa huomioon kuinka erilaisia WTO:n jäsenvaltiot, erityisesti kehitysmaat, ovat. Tämä tavoite voidaan saavuttaa vain, jos kaikki luopuvat jostakin saadakseen jotakin vastineeksi. Meidän on onnistuttava Dohan neuvottelukierroksella ja tehtävä maailmankaupasta aidosti reilua.

* * *

Mitä muuta WTO voi tehdä globalisaation valjastamiseksi? Osa vastauksesta on itsestään selvä, ja sen jo sanoinkin: WTO:n on taattava yleismaailmallinen, sääntöihin perustuva, avoin ja oikeudenmukainen monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä. Päämääränä on lisätä kaupankäyntiä ja luoda siten talouskasvua ja työllisyyttä ja toteuttaa laajempia kehitytavoitteita.

Mutta ennen kuin käsittelemme laajemmin WTO:n roolia globalisaation valjastamisessa, sanon muutaman sanan itse ilmiöstä. Globalisaatio on ollut viime vuosien kiivaimpia keskustelunaiheita. Globalisaatiolla on voittajansa ja häviäjänsä, niin valtioiden kesken kuin valtioiden sisälläkin.

On ilahduttavaa, että globalisaatiokeskustelu on viime vuosina kääntynyt vastakkainasettelusta vuoropuheluksi. Nyt ymmärretään paremmin globalisaation hyödyt ja haitat ja se, että todellinen kysymys on globalisaation kehittäminen: sen valjastaminen, kuten tämänkin foorumin otsikko osoittaa.

Tähän tähtäsi myös Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio, jonka kansainvälinen työjärjestö ILO perusti vuonna 2002. Minulla oli kunnia toimia maailmankomission puheenjohtajana yhdessä Tansanian Benjamin Mkapan kanssa. Komission osanottajat olivat aluksi erimielisiä, mutta keskustelujen tuloksena pystyimme vuonna 2004 julkaisemaan yksimielisesti hyväksymämme raportin Oikeudenmukainen globalisaatio: Mahdollisuuksia kaikille.

Haluaisin mainita tuosta raportista muutaman, edelleen ajankohtaisen avainkohdan. Ensimmäinen on johdonmukaisuus. Jotta globalisaatiosta olisi ihmisille enemmän hyötyä, on kansallista ja kansainvälistä politiikkaa johdonmukaistettava. Jollakin alueella harjoitetussa kansallisessa politiikassa ei välttämättä oteta huomioon sen vaikutusta muihin alueisiin. Ja voimme hyvin kuvitella – kuten valitettavasti tosielämästä tiedämme – että johdonmukaisuuden puute kansallisella tasolla moninkertaistuu kansainvälisellä tasolla. Saman valtion edustajilla voi olla kovin erilaiset käsitykset samasta kysymyksestä riippuen siitä, missä organisaatiossa kysymystä satutaan käsittelemään. Lisäksi kansainvälisten järjestöjen välisessä johdonmukaisuudessa, yhteistyössä ja tietojen jakamisessa on paljon toivomisen varaa. Johdonmukaisuus kansainvälisellä tasolla lähtee kansalliselta tasolta. Tie parempaan globalisaatioon alkaa kotiovelta.

Toiseksi on mainittava työllisyys ja ihmisarvoinen työ. Globalisaation on oltava voima, joka edistää työllisyyttä kaikkialla. Työllisyys on avain henkilökohtaiseen ja kansalliseen kehitykseen, ja vapaan kaupan tulee edistää sekä talouskasvua että työllisyyttä.

Kolmanneksi on mainittava siirtolaisuus. Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö eikä sitäpaitsi mitenkään uusi. On saatava aikaan paremmat puitteet rajat ylittävän siirtolaisuuden käsittelemiseksi, jotta siirtolaisuudesta saadaan aidosti positiivinen voimavara sekä siirtolaisille itselleen että lähtö- ja kohdemaille.

* * *

Kaupankäynnin ja investointien huima kasvu on lisännyt globaaleja taloudellisia riippuvuussuhteita, mikä tukee kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Tämä näkökohta on edelleen aivan yhtä tärkeä kuin 1940-luvun lopulla, jolloin sodanjälkeinen monenkeskinen kauppajärjestelmä luotiin.

Järjestelmä ei kuitenkaan enää ole teollistuneiden maiden kerho, vaan WTO on muuttunut maailmanjärjestöksi. Tämän päivän keskeinen haaste on se, kuinka synnyttää hyötyä kaikille WTO:n jäsenille, joista enemmistö on kehitysmaita. Sanottakoon selvästi myös se, että kaikilla mailla on oikeus kehittyä ja tavoitella kasvua ja vaurautta. Yhdenkään valtion ei pidä ajatella, että köyhyys ja halpa työvoima olisivat sen pysyviä kilpailuetuja.

Kaupankäynti ja kauppasopimukset ovat yhteydessä ei-taloudellisen kehityksen ulottuvuuksiin kuten ympäristöön, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Kaupankäynti ei edistä kehitystä mikäli tuotteita valmistetaan epäinhimillisissä olosuhteissa. Hallitusten on kannettava vastuunsa, ja onneksi kuluttajatkin ovat alkaneet ymmärtää tämän.

Vaikka kansainväliset järjestöt keskittyisivätkin vain ydinosaamiseensa, niiden pyrkimykset liittyvät silti toisiinsa. WTO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen on varmistettava, että niiden linjaukset ovat johdonmukaisia, kuten jo vuosia sitten sovittiin. Mielestäni WTO on nyt matkalla kohti aktiivista ja rakentavaa yhteistyötä muiden keskeisten järjestöjen kanssa.

* * *

Haluaisin puhua vielä eräästä konkreettisesta asiasta, jossa WTO on toiminut positiivisesti johdonnmukaisuusmandaattinsa puitteissa ja Monterreyn kehitysrahoituskonferenssin hengessä. Tämä hanke on ”Aid for Trade” -kauppa-apuohjelma.

WTO on laajentanut toimintaansa merkittävällä tavalla ryhtymällä tukemaan ”Aid for Trade” –ohjelmaa. Se pyrkii edistämään kehitysmaiden kaupankäynnin ja tuotantovalmiuksien vahvistamista. Tämä katalysaattorina toimiminen sopii mielestäni WTO:lle erinomaisesti, ja Suomi tukee lämpimästi näitä pyrkimyksiä.

”Aid for Trade” –ohjelman sisältö on laajentunut kapeasti rajatusta teknisestä avustamisesta tavoitteeksi tukea etenkin köyhimpien kehitysmaiden pyrkimyksiä parantaa kilpailukykyään maailmankaupassa.

”Aid for Trade” –ohjelma tarkoittaa ulkomaankaupan tukemista, mutta se kattaa muitakin talouden aloja kuten maatalouden. Tuen tulisi olla kokonaisvaltaista, alkaen arvoketjujen alkupäässä olevista pienimmistä tuottajista. Heille ensimmäinen askel voi olla pääsy kylän markkinoille kymmenen kilometrin päähän. ”Aid for Trade” –ohjelma puuttuu infrastruktuureihin, ja sen tulisi myös pyrkiä luomaan suotuisat edellytykset niin kotimaisille kuin kansainvälisille investoinneille. Tässäkin asiassa olisi aloitettava kehitysmaiden suurkaupunkien miljoonien pienyrittäjien tilanteen parantamisesta, jolloin ”Aid for Trade” –ohjelma voisi vaikuttaa suoraan köyhyyden torjumiseen.

* * *

Ei riitä, että ihmiskunta voi hyvin. Ihmisen hyvinvoinnin on käytävä käsi kädessä luonnon hyvinvoinnin kanssa. Maailmanlaajuinen kestävä kehitys on mahdollista vain, jos pidämme hyvää huolta ihmisistä ja olemme samalla ympäristötietoisia.

Joskus sanotaan, että kansainvälisen kaupan kasvu ja kestävä kehitys eivät ole yhteensovitettavissa. Mielestäni tämän ei tarvitse pitää paikkaansa. Parempi kansainvälinen työnjako ja paremmin toimivat markkinat voivat edistää kestävää kehitystä niin ihmiskunnan kuin luonnon kannalta.

Eräs ratkaisu on teknologian saatavuus. Teollistuneiden maiden on kaikin keinoin tuotava ympäristön kannalta kestävää teknologiaa kaikkien maiden saataville. Kansainvälisen yhteisön on osoitettava solidaarisuutta kehitysmaita kohtaan ilmastonmuutokseen puuttumiseksi ja muiden kehitystavoitteiden, kuten köyhyyden torjumisen, saavuttamiseksi.

Lopuksi haluaisin kiittää Pascal Lamya kutsusta tähän tärkeään foorumiin. Sen laaja asiakokonaisuus ja osanottajamäärä tekevät varmasti keskusteluista mielenkiintoisia. Jäisin mielelläni kuuntelemaan koko foorumin. Toivotan teille menestyksellistä vuoropuhelua asiasta, joka koskettaa erittäin läheisesti meitä kaikkia.