Tasavallan presidentin haastattelu Maailmanpyörä-lehdessä nro 3/2000

Tasavallan presidentti Tarja Halosen mielestä globalisaation kielteisten puolien korjaamiseen tarvitaan vahva maailmanjärjestö YK on yhä ylivoimainen järjestö

Maailmanpyörä/
Rauno Merisaari
Matti Remes





Tasavallan presidentti Tarja Halonen esittää reilumpia sääntöjä maailmankauppaan ja lisää kehitysapua, jotta globalisaation edut ja haitat jakautuisivat nykyistä tasaisemmin. Myös Tobinin veron kaltaisia järjestelyjä tulisi hänen mielestään vakavasti tutkia. Maailmanpyörän haastattelussa presidentti korostaa YK:n roolia rauhanturvaoperaatioissa. Kaikkein parasta kriisien hallintaa on kuitenkin niiden ennaltaehkäisy, Halonen muistuttaa.

Viime vuosina Suomen ulkopolitiikassa on voimakkaasti korostettu Euroopan unionia? Mikä rooli YK:lle jää?

"Kymmenen vuotta sitten tuntui, että YK katosi suomalaiselta järjestöjen maailmankartalta. Tilalle tuli Eurooppa ja nimenomaan EU. Moni YK:n kanssa työskennellyt joutui tuolloin huomauttamaan, että maailma ei lopu Eurooppaan."

"Sekä ihmisen että luonnon kannalta YK on ylivoimainen järjestö siksi, että se on oikeutettu tekemään päätöksiä globaalilla tasolla. YK:n niin sanottu globaaliagenda eli maailmanlaajuinen toimintaohjelma on myös demokraattinen, sillä valtiot voivat olla jäseninä ja mukana päätöksenteossa, joka säätelee niiden asioita."

"Euroopassa YK:lla pitäisi olla nykyistä vahvempi asema. Valitettavasti esimerkiksi rauhanturvatoiminnassa YK:lla ei ole nyt sellaista roolia kuin voisi monesta syystä toivoa."


Juuri kriisien hallinnassa käydään keskustelua YK:n ja EU:n välisistä suhteista. Miten ne pitäisi järjestää?

"YK:n mielestä Euroopan tulee jakaa nykyistä enemmän kansainvälistä solidaarisuutta ja toimia maksajana. Esimerkiksi eräät aiemmat YK:n pääsihteerit ovat sanoneet suoraan, että Euroopalla pitää olla varaa hoitaa itse alueensa rauhanturvatoiminnan kustannukset."

"On toivottavaa, että eurooppalaiset voivat vahvistaa yhteistyötään rauhanturvatoiminnassa. Se voi onnistua muidenkin järjestöjen kuin YK:n puitteissa, mutta rauhanturvaamisen periaatteissa YK:lla pitää olla keskeinen asema. Olen ollut surullinen siitä, ettei YK:n turvaneuvoston rooli rauhanturvaoperaatioissa ole sama kuin aiemmin."

"Suomi säilytti omassa lainsäädännössään sitoutumisen YK:n antamiin valtuutuksiin, mutta EU:lta ei edellytetä suoraan sitoutumista YK:n päätöksiin. EU sitoutuu vain noudattamaan YK:n periaatteita."

"Kovemman linjan rauhanturvaaminen on ollut viime vuosien kehityssuunta ja se ei ole ongelmatonta. Tämän vuoksi YK:n ja alueorganisaatioiden, kuten ETYJ:n ja Euroopan neuvoston, tulee olla entistä enemmän mukana kriisien ehkäisyssä, joka ei sisällä samanlaisia riskejä."

"Joskus on tietysti tilanteita, joissa tappaminen pitää lopettaa aseellisesti, mutta kaikki tietävät, että tällaiset operaatiot ovat hyvin hankalia sivuvaikutuksiltaan. Tämä on tullut esiin YK:n pääsihteeri Kofi Annanin esitettyä YK:lle enemmän oikeutta sotilaallisiin väliintuloihin. Käytännössõ tämä on tullut esiin Länsi-Balkanilla, Itä-Timorissa ja Keski-Afrikassa."


Suomen YK-politiikkaa tehdään nyt enemmän EU:n kautta. Miten tämä yhteistyö toimii?


"EU:n puolesta puheenvuoron käyttävän puheenjohtajamaan kannanotot valmistellaan kaikkien 15 maan voimin ja niistä on kulmat valmiiksi pyöristetty. Yleensä ongelmia ei tule, sillä lähtökohdat, esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksissä, ovat useimmiten samanlaisia. Toivoisin kuitenkin, että kullakin maalla säilyisi tietty liikkumavara, koska päätöksenteossa tarvitaan myös liikkeelle panevia voimia. EU:n yksinvaltaa puhua jäsenmaittensa puolesta YK:ssa tai muussa kansainvälisessä järjestössä pitää katsoa realistisesti. Yksi asia, jota Suomi on aktiivisesti ajanut niin EU:ssa kuin YK:ssakin, on ollut kuolemantuomion poistaminen."


"Oikein hoidettuna EU-maiden yhteinen YK-politiikka moninkertaistaa mahdollisuutemme vaikuttaa. Eräissä tapauksissa voi sanoa, ettõ Suomen tai muiden pienten EU-maiden mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin onnistuvat vain EU:n kautta."

Missä asioissa Suomi voi profiloitua YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla?

"Ensinnäkin edistämällä laajan demokratian käsitettä, johon kuuluu myös kansalaisjärjestöjen vahva asema. Emme ole huippumaa ainoastaan uuden teknologian käytössä vaan myös kansalaisjärjestötoiminnassa. Voisimme tuoda esille paljon puhutun kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia. Pohjoismailla on kansainvälisesti ottaen hyvin pitkä ja laaja demokratiakehitys. Eikä tämä ole pelkästään poliittista vaan myös taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä. Myös sukupuolten välinen tasa-arvo on meillä kansainvälisesti katsoen erittäin hyvä."

"Rauhanturvatoiminnassa Suomi on ollut - ei vain väkimäärään nähden vaan myös suoraan laskettuna - paljon mukana ja meillä on hyvä maine.
Toimintamahdollisuuksia lisää myös se, että Suomi on ydinaseeton maa ja sotilasliittojen ulkopuolella."

"Sen sijaan en maininnut - kuten varmasti huomasitte - monikulttuurista yhteiskuntaa ja suvaitsevaisuutta. Näissä asioissa Suomi ei välttämättä ole kauhean hyvä esimerkki muille. Myös maamiinakysymys on ollut meille hankala, koska olemme Suomessa tottuneet siihen, että meillä omat asiat ovat kunnossa."

YK:ssakin on alettu yhä enemmän kiinnittää huomiota globalisaatioon, kansainvälisen keskinäisen riippuvuuden kasvuun. Miten Te arvioitte tätä kehitystä?

"Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että talouden vaikutus yli rajojen on jotakin ennen kokematonta. Sen etuja ja haittoja pitää tutkia ennakkoluulottomasti,ja globalisaatio tulee ottaa huomioon niin presidentin, hallituksen, eduskunnan kuin kansalaisjärjestöjenkin toiminnassa. Itse olen pitänyt viime aikoina useitakin globalisaatioon liittyviõ puheita."

"Globalisaatiosta syntyvät edut jakaantuvat nyt epätasaisesti. Tällä hetkellä ei valitettavasti vallitse reilun pelin henki. Meidän pitääkin korostaa esimerkiksi kehitysyhteistyön merkitystä, jotta tulevaisuus olisi reilumpi kolmannen maailman maille."

Mikä on mielestänne kehitysyhteistyön rooli globalisaation kielteisten puolien korjaamisessa?

"Jos otamme huomioon kehitysmaiden velkatilanteen ja mahdollisuudet pärjätä nykyisessä maailmankauppajärjestelmässä, niin on pakko tulla siihen lopputulokseen, että tehtävää on mahdoton suorittaa yksin."

"Hyvä esimerkki on Keski-Amerikka ja siellä Nicaragua, jossa olen viimeisen 20 vuoden aikana vieraillut useita kertoja. Uskoimme, että tarpeeksi pienessä maassa voimme yhteistyössä saada jotakin aikaan. Näin uskoivat muutkin Pohjoismaat, ja tämän vuoksi teimme paljon yhteistyötä Keski-Amerikan maiden kanssa."

"Mutta aina kun olemme kuvitelleet tilanteen menevän eteenpäin, niin jossakin maassa on tullut joko poliittisia ongelmia, luonnonkatastrofeja tai sitten maailmankaupassa on tapahtunut muutoksia, joista maat ovat joutuneet kärsimään."

"Keski-Amerikassa näkee myös kehitysyhteistyön tuloksellisuuden, mutta tämä ei kuitenkaan poista maiden omaa vastuuta. Suomi on esimerkiksi valmis antamaan Nicaraguan velat anteeksi, mutta nykyisessä poliittisessa tilanteessa ei voida taata, että rahankäyttö olisi pohjoismaisen kehitysyhteistyön periaatteiden mukaista. Anteeksiannosta ei ole luovuttu, mutta sitä on hidastettu. Kehitysyhteistyössä on muistettava myös, että kansoja emme voi hylätä,
vaikka ohjelmat eivät etenisikään suunnitellulla tavalla."

Suomi saavutti 1990-luvun alussa YK:n suosituksen, jonka mukaan kehitysyhteistyön määrän tulisi olla vähintään 0,7 prosenttia
bruttokansantulosta. Laman myötä määrärahat romahtivat ja viime vuodet kehitysyhteistyö on ollut 0,34 prosentin tasolla. Onko tämä
riittävä panos kansainväliseen kehitysyhteistyöhön?

"Olen ollut mukana poliittisessa liikkeessä, joka edellyttää avun nostamista. Lamavuosien jälkeen meillä olisi siihen myös varaa. Presidentti ei ole budjettineuvottelija, ja vältänkin arvioimasta hallituksen budjettiesitystä. Ei kuitenkaan ole selkään puukottamista, jos sanon, että apua pitäisi nostaa alkuperäisen tavoitteen suuntaan."

Puhutaan paljon niin sanotusta apuväsymyksestä lõnsimaissa. Jos varoja ei löydy valtioiden budjeteista, niin olisiko kehitysavulle
löydettävissä vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja?

"Kansalliset päätökset muodostuvat poliittisista realiteeteista, eikä voida odottaa, että hallitus ja eduskunta ovat edistyksellisiä kansan puolesta. Tämän vuoksi kansalaisyhteiskunnan pitäisi jaksaa painostaa ja ajaa oikeina pitämiään tavoitteita myös kehitysyhteistyössä."

"Tobinin verolla on paljon vastustajia, mutta se on tutkimisen arvoinen avaus. Olen tyytyväinen, että nykyinen ulkoministeri on osoittanut kiinnostusta tällaisiin ajatuksiin. Tobinin veron kaltaisia ratkaisuja puoltaa muun muassa se, että globalisaatio tekee maailman maat entistä riippuvaisemmiksi toisistaan. Silloin on todennäköisesti myös helpompaa tehdä finanssimaailmaan liittyviä põõtöksiä, joilla voitaisiin tasoittaa epätasaista jakoa."

"Kehitysyhteistyöllä yritetään tasoittaa lähtötilannetta tai jo tapahtunutta jakoa. Tämän ohella voisimme etsiä ratkaisuja, joissa otettaisiin huomioon markkinatalouden pelisäännöt ja rakentaa tasapainottavia mekanismeja niiden sisään. Yksi mahdollisuus olisi säännellä valuutta- ja sijoitusmaailman pelisääntöjä."

Onko globalisaatiokeskustelu keskittynyt liiaksi taloudellisiin seikkoihin?

"Valitettavasti sama vinouma koskee muutakin julkista keskustelua eli että talous on leikattu irti muista asioista. Esimerkiksi sosiaalinen ulottuvuus usein unohdetaan. Tuotteliaimmasta kakunosasta pääsevät esimerkiksi nauttimaan vain ne, joilla on mahdollisuus riittävään koulutukseen."

"Hyvinvointitaustansa ansiosta Suomellakin on nyt mahdollisuus hyötyä globalisaatiosta. Menestymiseen tarvitaan yhdistelmä omaa hyvää pärjäämistä ja suomalaisesta hyvinvoinnista huolehtimista."

"Välistä tuntuu, että meillä vähän liikaa yksinkertaistetaan asioita ja ajatellaan, että muillekin maille samanlainen menestystarina on mahdollinen. Lähtökohdissa on kuitenkin suuria eroja. Miljoonien ihmisten edessä on haaste oppia lukemaan ja tuntea matematiikan perusasiat. Ei voi kuvitella, että jokin alikehittynyt, pahasti velkaantunut valtio, tekisi Nokian kaltaisen menestystarinan. Se on mahdottomuus, sillä se edellyttää vahvaa demokratiaa ja ainakin jonkin tasoista hyvinvointiyhteiskuntaa."

Tulisiko asenteiden ohella muuttaa päätöksentekotapoja? Kansalaisjärjestöt arvostelevat WTO:n ja Maailmapankki-ryhmän toimintaa ja haluavat, että YK olisi näkyvämmin päätöksenteossa mukana.

"Maailman kauppajärjestön (WTO) viimeiset kokoukset ja Seattlen mielenosoitukset kertovat kansalaisyhteiskunnan roolin kasvusta. On sääli, jos eri tahot eivät löydä toisiaan, varsinkin jos tavoitteena on saada reilumpia sääntöjä vapaaseen globalisaatiokehitykseen. YK:n, sen erityisjärjestöjen, hallitusten ja kansalaisjärjestöjen tulisi löytää nykyistä paremmin käytännön yhteistyön muotoja."

"Voi olla, että yhteisten sääntöjen luominen on lyhyellä aikavälillä liian haastava tehtävä. Esimerkiksi yritysmaailmaan kiinni käyminen on käytännössä kova askel. Mutta ainakin tulee yhdessä miettiä, miten globalisaation haittoja voidaan vähentää ja jakaa tasaisemmin."

"Nimenomaan Maailmanpankki, kansainvälinen valuuttarahasto ja WTO ovat olleet eniten kritiikin kohteena. Myös näissä järjestöissä toimii aidosti eri maiden ja kansojen edustajia.. On suuri haaste varmistaa, että viesti kulkee kussakin maassa ja että esimerkiksi suomalaiset voivat vaikuttaa edustajiensa toimiin Maailmanpankissa, WTO:ssa tai YK:ssa."

Ihmisoikeudet ovat vakiintuneet oleelliseksi osaksi Suomen ulkopolitiikkaa. Miten arvioitte ihmisoikeuspolitiikan muuttumista kylmän sodan jälkeisenä aikana?


"Kylmän sodan aikana Suomen tavoitteena oli saada kahden blokin välille dialogi, joka huipentui ETYK-prosessiin. Ihmisoikeudet hyväksyttiin yhdeksi koriksi, vaikka silloin ei niin paljon mietittykään, miten oleellisia asioita ne yhdessä demokratiakysymysten kanssa olivat. Ne toivat esille valtioiden järjestelmien aitouden, ja ihmisoikeuskeskustelu alkoi sulattaa sosialistisen blokin valheellista rakennetta. Kommunistimaiden kanssa käyty keskustelu vahvisti tarkkanäköisyyttä myös lännessä ja pohjois-etelä -dialogissa."

"Euroopan neuvoston jäsenyys - vaikka sitä ei kovin tärkeänä pidettykään - lisäsi kertaheitolla ihmisoikeusulottuvuuden myös kotimaiseen päätöksentekoon ja tuomioistuinkäytäntöön. Samaan aikaan tehtiin perusoikeusuudistus, joten kotimainen keskustelu voimistui. Seuraava askel oli EU-jäsenyys. EU:ssa on totuttu siihen, että asioista puhutaan päivittäin niiden oikeilla nimillä. Meidän on siis ollut pakko käsitellä hankaliakin asioita."

Kylmän sodan aikana Suomi oli varovainen ottamaan kantaa ihmisoikeuskysymyksiin, jotka olisivat saattaneet ärsyttää muita ja varsinkin suuria valtioita. Missä kulkee kannanottojen raja tänään ja miten rajanvetoon vaikuttavat Suomen vienti-intressit?


"Valtioiden ulkopolitiikka on monen tekijän summa, eikä Suomikaan poikkea tässä suhteessa muista. Olen joskus pannut merkille, että kun EU:ssa on puhuttu esimerkiksi Aasian maiden ihmisoikeuksista, niin ei ole voinut olla huomaamatta, kenellä on kaupat kulloinkin meneillään.


"Vaikka Suomen kansainvälisiä suhteita hoidetaan monessa eri paikassa, kyseessä on kokonaisuus, jolla on oltava myös kokonaisuuskottavuus.
Markkinatalousmaassa yritysten käsiä ei voi sitoa: ne käyvät kauppaa missä haluavat, ellei EU tai YK ole tehnyt boikottipäätöksiä. Toinen asia sen sijaan on, mikä on valtiovallan rooli: onko julkisin varoin tuettava epäilyttävissä maissa kauppaa käyviä suomalaisyrityksiä tai annettava takeet sille, että omat pelastetaan, jos jotakin tapahtuu."

"Yleinen mielipide ja kuluttajan päätökset ovat näissä asioissa tärkeitä. Vaikka EU:ssa ollaankin, kukaan ei kiellä selvittämästä, onko esimerkiksi reilun kahvin kauppa parempaa kuin muu kahvikauppa."

Onko keppi vai porkkana tehokkaampi keino ihmisoikeuksien edistämisessä?

"Molempia varmasti tarvitaan, mutta ennen kaikkea pitää olla sitkeä - hyvä esimerkki tästä on Nicaragua. On demokraattisen prosessien aliarvioimista,jos ongelmien kuvitellaan ratkeavan sormia napsauttamalla. Ja mitä suurempi maa, sen hankalampaa kansainvälisen yhteisön on vaikuttaa. Suurten valtioiden ongelmana on usein hajanainen hallinto. Isolla maalla on myös pieniä paremmat vaikutusmahdollisuudet puolustaa omia vanhoja - hyviä tai huonoja - käytäntöjään."