Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 1.1.2004

Kansalaiset,

vaalit ovat tärkeä osa demokratiaa. Viime kevään eduskuntavaalien jälkeen maahamme muodostettiin hallitus uudelta pohjalta. Pääministeri Jäätteenmäen lyhytaikaiseksi jääneen hallituksen jälkeen samat puolueet muodostivat myös uuden hallituksen. Tämä pääministeri Vanhasen johdolla toimiva hallitus on nyt vakiinnuttanut asemansa.

Myös tämä vuosi on vaalivuosi. Kesäkuussa järjestetään Euroopan parlamentin vaalit ja lokakuussa kunnallisvaalit.

Euroopan unionin merkitys on lisääntynyt arjessamme. Yhä useamman asian hoitamiseen tarvitaan yhteistyötä. Euroopan parlamentin asema on vahvistunut ja sen merkitys lisääntyy tulevaisuudessa entisestään.

Kunnilla on keskeinen tehtävä hyvinvointiyhteiskuntamme palveluiden, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen, järjestämisessä. Arkemme kannalta on siten tärkeätä, keitä valitsemme tekemään näitä päätöksiä.

Käyttäkäämme siis äänioikeuttamme!

Kansainvälinen epävarmuus ja aseelliset konfliktit jatkuivat menneen vuoden aikana eri puolilla maailmaa. Euroopan tilanne ja Suomen asema ovat kuitenkin säilyneet turvallisina ja vakaina ja suhteemme kaikkiin naapureihimme ovat erinomaiset.

Maassamme on kuluneen vuoden aikana käyty aktiivista keskustelua turvallisuuspolitiikasta. Tämä keskustelu on liittynyt Euroopan unionin yhteistyön kehittämiseen ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmisteluun. Kyse on siitä, miten parhaiten huolehdimme Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta tulevaisuudessa.

Valtioneuvoston ja tasavallan presidentin yhteistyö turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelussa on sujunut hyvin. Eduskunta saa selonteon käsiteltäväkseen kuluvan vuoden aikana.

Olen itse korostanut turvallisuuspolitiikkamme osalta seuraavia näkökohtia: Suomeen ei kohdistu sellaista turvallisuusuhkaa, joka sinällään edellyttäisi meitä muuttamaan turvallisuuspoliittista perusratkaisuamme. Suomen puolustus on aina ensi sijassa omalla vastuullamme, riippumatta siitä olemmeko liittokunnan jäseniä tai emme.

Euroopan unionin hallitusten välisessä konferenssissa ei saavutettu viime vuoden aikana yhteisymmärrystä uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta. Unionilla on voimassa oleva perussopimus ja uuden sopimuksen neuvottelemiseen on vielä aikaa. Neuvotteluja pitäisi kuitenkin jatkaa viivytyksettä.

Suomi haluaa kehittää Euroopan unionia jäsenmaiden tasavertaisena yhteisönä siten, että se mahdollisimman hyvin vastaisi kansalaisten tarpeisiin ja toiveisiin. Unionin oikeutus ja hyväksyttävyys riippuvat yhtälailla näistä asioista kuin sinällään tärkeästä vallanjaosta.

Jäsenyys Euroopan unionissa ja aktiivinen toiminta sen kaikilla osa-alueilla on edistänyt suomalaisten hyvinvointia ja vahvistanut myös turvallisuuspoliittista asemaamme.

Suomi pitää tärkeänä unionin siviili- ja sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittämistä. Unionin tulee toimia rauhan ja vakauden edistäjänä niin omalla kuin muilla mantereilla. EU:n kyky kriisien ehkäisemisessä ja hallinnassa on ennen kaikkea poliittista ja taloudellista, mutta kriisinhallinnassa tarvitaan myös sotilaallista kykyä.

Lähtökohtanamme on ollut, että olemme valmiit auttamaan muita jäsenmaita, jos ne tarvitsevat apua. Yhtäältä oletamme muiden auttavan meitä, jos me apua tarvitsisimme. Hallitusten välisessä konferenssissa saavutettu yhteisymmärrys tästä asiasta on hyvä kompromissi.

Unioniin liittyy toukokuun alussa kymmenen uutta jäsentä. Tämä on kaikkien eurooppalaisten kannalta hyvä asia, vaikka laajentumiseen liittyy vielä paljon haasteita.

Suomi on riippuvainen ulkomaankaupasta. EU:n sisämarkkinoiden toimivuus on meille hyvinvoinnin edellytys. Toimivat sisämarkkinat auttavat meitä menestymään maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Suomi on nähty globalisaatiossa hyötyjänä ja menestyjänä – jopa esimerkkinä muille. Kansainvälisen kaupan esteiden vähenemisen myötä olemme voineet viedä tuotteitamme ja palveluitamme eri puolille maailmaa. Toki meillä on kokemuksia globalisaation varjopuolistakin.

Suuret asiat ovat maailmassa yhteisiä. Rauha, vakaus ja hyvinvointi sekä naapurustossamme että kauempana edistävät ja vahvistavat suomalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta.

Suomi tekee työtä YK:ssa, maailman kauppajärjestössä ja muilla kansainvälisillä foorumeilla sääntöjen luomiseksi ja yhteistyön kehittämiseksi globalisaation hallintaan. Nykymuotoinen globalisaatio ei ole oikeudenmukaista eikä takaa kestävää kehitystä. Kaikkien olisi palattava neuvottelupöytiin saadaksemme kansainvälisen kaupan ja investointien säännöt kohdalleen.

Kansallisvaltion tulee olla vahva pärjätäkseen globalisaatiossa. Tiedämme, että oma menestyksemme on perustunut ennen kaikkea ihmisiin – osaamiseen, innovaatioihin ja yhteistoimintaan.

Sosiaaliset turvaverkostomme auttavat ihmistä, mutta tukevat myös osallistumista kovenevaan kansainväliseen kilpailuun. Globalisaatiossa on kyse vaikuttamisesta ja kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.

Olemme pärjänneet hyvin, mutta emme voi jäädä paikoillemme. Haasteenamme on menestyä myös huomispäivän globalisaatiossa.

Keskeisiä menestystekijöitämme ovat jatkossakin koulutus, tutkimus, osaaminen ja yrittäjyys. Tarvitsemme aktiivisia toimenpiteitä innovaatioiden synnyttämiseksi sekä niiden tuotteistamiseksi ja markkinoimiseksi. Julkisen vallan, opinahjojen ja yritysten saumaton yhteistyö on erittäin tärkeätä.

Kansainvälisissä tehtävissäni olen tullut entistä varmemmaksi siitä, että meidän on itse pidettävä huolta itsestämme. Suomen on luotava tulevaisuuttaan varten kansallinen globalisaatiostrategia. Tähän tarvitaan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä. Käymieni keskustelujen perusteella olen vakuuttunut, että tähän työhön suhtaudutaan sen vaatimalla päättäväisyydellä.

Työttömyys on edelleen vakavin yhteiskunnallinen ongelmamme. Monilla työpaikoilla vallitsee epävarmuutta työn jatkuvuudesta. Kuitenkin samanaikaisesti Suomessa vallitsee puute työntekijöistä. Meidän tulee sijoittaa edelleen lastemme ja nuorisomme ajanmukaiseen kouluttamiseen ja aikuisten osaamisen uudistamiseen.

Työ on kansallisen varallisuutemme ja hyvinvointimme pohja. Menestyminen kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa vaatii työelämältä jatkuvuutta ja ihmisille mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen. Nykypäivän työelämä edellyttää joustavuutta. Kaiken lähtökohtana tulee kuitenkin olla ihminen ja on nähtävä hänen tarpeensa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi.

Lasten hyvinvointi on ollut viime vuosien yhteinen huolenaihe. Suurin osa lapsista voi aikaisempaa paremmin. Liian moni lapsi voi silti huonosti. Vanhempien huolenpito on ensisijainen keino lasten hyvinvoinnin takaamiseksi ja mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi. Meillä kaikilla on myös yhteinen vastuu lapsista ja perheistä.

Mielenterveyspalveluiden puutteita on korjattu. Erityisesti lasten ja nuorten psykiatriassa on saatu paljon aikaan. On luotu uusia ehkäiseviä ja hoidollisia toimintamalleja sekä uusia yhteistyöverkostoja.

Pidän tärkeänä, että mielenterveyden häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon paneudutaan riittävällä vakavuudella. Erityisesti lastenpsykiatrisella tutkimuksella ja hoidolla sekä erilaisilla sosiaalisen tuen muodoilla tulisi olla käytettävissään riittävät voimavarat.

Olen usein puhunut siitä, että kulttuuri on ihmisen henkinen koti tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kulttuurilla on myös kasvavaa taloudellista merkitystä. Taiteellisen luovuuden ja taloudellisen tuotannon onnistunut yhdistäminen on tuottanut kansallisesti merkityksellisiä tuotteita. Voisi jopa sanoa, että teollinen muotoilu on osa kansallista identiteettiämme.

Suomalainen arkkitehtuuri, muotoilu, musiikki ja muu kulttuuri kiinnostavat myös kansainvälisesti. Kulttuurin ja taiteen eri aloilla on useita vahvoja kansainvälisiä menestyjiä.

Haasteemme on kulttuuriosaamisen eri ulottuvuuksien parantaminen. Se edellyttää kulttuuriperinnön arvostamista, luovuudesta huolehtimista ja kulttuuriteollisuuden kehittämistä. Suomella on mahdollisuudet tehdä kulttuurituotannosta merkittävä kansallinen toimiala.

Oma kulttuurimme kehittyy ja saa vaikutteita muualta. Olisi hyvä, jos maamme houkuttelisi tänne maahanmuuttajia yrittämään ja tekemään työtä. Maahanmuuttoa ei kuitenkaan saa tarkastella vain omista tarpeistamme käsin. Maahanmuuttajia on kohdeltava lähimmäisinä, joilla on tasavertaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Monikulttuurisen yhteiskunnan tärkeimpiä arvoja on suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuus ei tarkoita, että hyväksyisimme kulttuuriperinteiden tai tapojen varjolla demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden loukkaamista. Sen sijaan meidän pitää vahvistaa niitä yhdessä.

Lopuksi haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää yhteistyöstä ja lukuisista yhteydenotoista. Kiitän myös merkkipäiväni johdosta saamistani onnitteluista. Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2004.