Tasavallan presidentti Tarja Halosen esitelmä London School of Economics and Political Science (LSE) -yliopistossa 17. lokakuuta 2007

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Olen erittäin iloinen tilaisuudesta vierailla Lontoossa tänään ja kiitollinen kutsusta tulla puhumaan teille täällä London School of Economics and Political Sciencessa.

Viime vuosina suomalaiseen innovaatioon ja koulutukseen, niin sanottuun Suomen malliin, on tunnettu huomattavaa kansainvälistä kiinnostusta. Haluaisin tässä puheessani kuvailla kokemuksiamme siitä, kuinka hyvinvointivaltio voi toimia globalisoituvassa maailmassa.

* * *

Suomi on pieni maa Euroopan pohjoisosassa. Tänä päivänä olemme kansainvälisessä vertailussa rikkaita, mutta näin ei aina ole ollut. Suomi oli aikoinaan Euroopan syrjäisimpiä ja köyhimpiä maita. Kehityksen perustaminen demokratialle, hyvälle hallinnolle, hyvinvointivaltiolle ja koulutukseen panostamiselle on tehnyt meistä maailman killpailukykyisimpiä maita.

Kaupankäynti on aina ollut meille tärkeää. Euroopan unionin jäsenyys ja globalisaatio ovat vaikuttaneet myönteisesti maamme kehitykseen. Suomi on globalisaation hyötyjiä.

Hyvinvointi ja kilpailukyky eivät sulje toisiaan pois. Uskon lujasti pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin, jossa markkinatalouden dynamiikka yhdistyy voimakkaaseen vastuuntuntoon ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.

Ihmiset arvostavat korkeatasoisia palveluja, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja, joihin kuuluvat päivähoitojärjestelmä ja vanhusten palvelut. Niiden turvaamiseksi ollaan myös valmiita maksamaan veroja. Hyvä ja lahjonnasta vapaa hallinto pitää yllä myönteistä suhtautumista verotukseen Suomessa.

Suomen talous on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun alun syvän laman jälkeen. Ne olivat kovia aikoja, ja jouduimme tekemään vaikeita päätöksiä tilanteen korjaamiseksi. Jo monen vuoden ajan taloutemme on ollut vahvalla pohjalla, ja kasvun odotetaan jatkuvan ripeänä. 2000-luvulla Suomen vuosittainen talouskasvu on ollut nopeampaa kuin EU:ssa keskimäärin.

Työelämässä mukana olevien määrä ylittää todennäköisesti jo tänä vuonna 70 prosenttia työikäisestä väestöstä. Työttömien määrä vähenee ja työttömyysasteen odotetaan laskevan 6,7 prosenttiin. Ennusteiden mukaan myönteinen suuntaus jatkuu vuonna 2008.

Monien muiden maiden tavoin olemme joutuneet toteamaan, että teollisuuden työpaikkoja siirtyy ulkomaille – esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan. Suurimittaiset työpaikkojen menetykset, jotka johtuvat teollisuuslaitosten sulkemisesta, aiheuttavat vakavia seurauksia vaikutusalueiden asukkaille. Kielteiset vaikutukset saattavat koskea kokonaisia kaupunkeja tai kyliä.

Järjestelmämme perustuu siihen periaatteeseen, että meidän on autettava ihmisiä kestämään vaikeat ajat ja tuettava heitä työnhaussa. Tällä hetkellä taloudellinen tilanteemme on suotuisa ja uusia työpaikkoja syntyy, mikä helpottaa uusien mahdollisuuksien löytämistä.

Maassamme on avoin talous ja olemme riippuvaisia viennistä. Siksi maailmanmarkkinoiden kehitys vaikuttaa meihin. Taitava surffaaja voi menestyä ankarassakin aallokossa, mutta ei pysty yksin tyynnyttämään mahtavia maininkeja ja kovaa merenkäyntiä. Joten me päätimme liittyä laivastoon – Euroopan unioniin.

Päätöksemme liittyä Euroopan unioniin vuonna 1995 oli johdonmukainen askel pitkässä kehitysprosessissa. Päätös oli sekä poliittinen että taloudellinen. Halusimme olla täysivaltainen jäsen sellaisten maiden ryhmässä, joiden kanssa meillä on samat arvot ja tavoitteet.

Sisämarkkinoille pääsy antoi luonnollisesti yrityksillemme tärkeitä uusia tilaisuuksia, ja EU:n jäsenyydellä on ollut myönteinen vaikutus taloudelliseen kehitykseemme.

* * *

Meitä suomalaisia on vain viisi miljoonaa, ja maallamme on suhteellisen vähän luonnonvaroja. Emme mitenkään pysty kilpailemaan määrässä, ainoastaan laadussa. Onnistuaksemme meidän on tunnettava vahvuutemme.

Suomi on harvaan asuttu maa, ja siksi tarvitsemme teknologioita kommunikointiin ja yhteydenpitoon. Jo vuosikymmenien ajan suomalaiset ovat nopeasti ottaneet käyttöön uutta tekniikkaa. Esimerkiksi Finlaysonin kutomo Tampereella oli ensimmäinen paikka Pohjois-Euroopassa, joka asennutti sähkövalon. Tämä tapahtui jo vuonna 1882. Vain kuusi vuotta sen jälkeen, kun Bell oli patentoinut keksintönsä, Suomen suurimmissa kaupungeissa oli toimivat puhelinyhtiöt. Suomessa toimi 1920-luvun alkupuolella sekä oma kansallinen lentoyhtiö että yleisradio.

Ja myöhemmin Suomesta tuli uranuurtaja matkapuhelimen ja Internetin käytössä. Uuden teknologian alalla yrityksemme ovat menestyneet huolimatta kovasta kansainvälisestä kilpailusta.

Yksi Suomen “menestystarinan” ratkaisevista tekijöistä on se, että koulutusta, tiedettä ja tutkimusta on perinteisesti arvostettu laajalti koko yhteiskunnassa. Siksi niistä on tullut poliittisia prioriteetteja.

Koulutusjärjestelmämme lähtökohtana on tarjota koulutusmahdollisuudet kaikille asuinpaikasta, sukupuolesta, taloudellisista lähtökohdista, kulttuuritaustasta tai äidinkielestä riippumatta. Perustuslaissamme taataan kaikille oikeus ilmaiseen peruskoulutukseen.

Esimerkiksi vuosina 2000 ja 2003 Suomi sijoittui kärkeen matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa OECD:n PISA-tutkimuksissa, joissa arvioitiin 15-vuotiaiden nuorten oppimistuloksia. Muita huippumaita olivat Aasian maat, kuten Japani ja Korea. Hyvät oppimistulokset sekä hyvin pienet erot eri koulujen ja opiskelijoiden välillä tekevät järjestelmämme ainutlaatuisen.

Elinikäiseen oppimiseen on kiinnitetty Suomessa erityistä huomiota. Ilman hyvin koulutettuja ihmisiä Suomen talous ei selviydy kilpailussa. Ilman hyvin koulutettuja ihmisiä yksityinen tai julkinen palvelusektorimme ei voi tarjota korkeatasoisia palveluja.

Koulutus lisää kykyä elämänhallintaan ja valintoihin. Se antaa ihmisille myös tilaisuuksia käyttää osaamistaan ja kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisella tavalla itsensä, perheensä ja yhteiskunnan hyväksi. Työelämässä koulutus on perinteisesti ollut turvallinen “vakuutus” työttömyyttä vastaan ja myös väline hyvän palkkakehityksen saavuttamisessa.

Meidän on kannustettava ja tuettava luovuutta sen kaikissa muodoissa taiteesta teknologiaan. Voidaksemme hyödyntää tutkimuksen todellisia hyötyjä meidän täytyy olla kaukokatseisia, ja meidän tulee panostaa kestävällä tavalla koulutukseen, tieteeseen ja tekniseen kehitykseen.

Suomi on lähellä huippua monissa kansainvälisissä tutkimus- ja kehitystyötä koskevissa luokituksissa. Tutkimus- ja kehitystoiminnan menojen osuus bruttokansantuotteesta on tänään maailman suurimpia – noin 3,4 prosenttia. Se ylittää EU:n 3 prosentin tavoitetason ja on EU:n keskiarvon yläpuolella. On kiinnostavaa huomata, että 1990-luvun syvän laman aikana julkiset sijoitukset tutkimus- ja kehitystyöhön kasvoivat. Saamieni tietojen mukaan Ison-Britannian vastaava luku on noin 1,8 prosenttia.

Meille – ja koko Euroopan unionille – löytyy muualta maailmasta tässä suhteessa tärkeitä vertailukohtia: Yhdysvallat, luonnollisesti, mutta myös Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaiset nousevat taloudet. Suomella ja elinkeinoelämällämme on hyvät suhteet näihin maihin. Olen käynyt tänä vuonna Kiinassa ja Intiassa, ja Brasilian presidentti vieraili äskettäin Suomessa. Näiden maiden kiinnostus tutkimus- ja kehitystyöhön on selvästi lisääntymässä. Esimerkiksi Kiina aikoo lisätä panostuksensa tutkimus- ja kehitystyöhön 2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä.

* * *

Globalisaatio vaikuttaa Eurooppaan, ja Eurooppa ja eurooppalaiset voivat vaikuttaa ja heidän pitääkin vaikuttaa globalisaatioon. Euroopan unionilla on hyvät mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Yhteiskuntamme perustuvat demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltioperiaatteeseen. Kansainvälisessä kilpailussa unionin laajat sisämarkkinat, ovat meidän kaikkien etu – kunhan vain kaikki jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti sovittuja periaatteita.

Meillä on jo ohjelma, joka sisältää yhteiset tavoitteemme ja yhteisen suuntamme: Lissabonin strategia. Unioni ei kuitenkaan ole kehittynyt vuoden 2000 alkuperäisen Lissabonin strategian kunnianhimoisten tavoitteiden mukaisesti. Katson kuitenkin, että Lissabonin strategialla voidaan vastata globalisaation haasteisiin, kunhan vain onnistumme luomaan yhteyksiä taloudellisen kasvun, työllisyyden, yhteiskunnallisen koheesion ja kestävän ympäristöpolitiikan välille. Euroopan sosiaalinen malli ei ole yksi yhtenäinen järjestelmä, mutta on tärkeää, että EU:n sisällä vallitsee yhteinen näkemys perusperiaatteista.

Haluaisin ottaa esille vielä muutaman seikan kilpailukyvystä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta: sukupuolten välisen tasa-arvon ja väestön ikääntymisen.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on Suomessa helpompaa kuin monessa muussa maassa. Perhelomajärjestelmän, päivähoitojärjestelmän ja ilmaisten kouluaterioiden ansiosta sekä miehet että naiset voivat osallistua aktiivisesti työelämään, ja tavallisesti sekä naiset että miehet käyvät kokopäivätyössä – toisin kuin monissa muissa maissa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo, hyvinvointiyhteiskunta ja taloudellinen vauraus ovat läheisessä yhteydessä keskenään. Uskon vahvasti, että naisten osallistuminen täysipainoisesti yhteiskuntaan on ihmisten tasa-arvon kannalta oikein, ja samalla se on lisännyt myös kilpailukykyä. Elinkeinoelämän Valtuuskunnan äskettäinen tutkimus osoittaa, että ne suomalaiset yritykset, joissa on naispuolinen toimitusjohtaja tai naisvaltainen hallitus, ovat muita kannattavampia. Tutkimuksen nimi on “Naiset huipulle!”.

Väestön ja työvoiman ikääntyminen on erityinen haaste Suomelle – ja myös monille muille maille. Suomea on kiitetty – esimerkiksi äskettäisessä Moody’sin julkaisemassa raportissa – suhtautumisestaan tähän haasteeseen. On myös tärkeää vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin.

On selvää, että useita vuosikymmeniä aikaisemmin hankitut taidot eivät aina riitä nykypäivän työelämässä. Toisaalta meidän pitäisi ymmärtää, että ikääntyvien työntekijöiden kokemus voi olla korvaamaton apu nuoremmille työtovereille. Yhteiskunnassa ja työelämässä pitäisi arvostaa ikää ja kokemusta enemmän. Uskon vahvasti, että kun ihmiset saavat tilaisuuden elinikäiseen oppimiseen ja taitojensa parantamiseen, he ovat valmiit käyttämään tilaisuutta hyväkseen.

* * *

On ilahduttavaa, että globalisaatiokeskustelu on viime vuosina kääntynyt vastakkainasettelusta vuoropuheluksi. Nyt ymmärretään paremmin globalisaation hyödyt sekä haitat ja se, että todellinen kysymys on oikeudenmukaisempi globalisaatio.

Tähän tähtäsi myös Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio, jonka kansainvälinen työjärjestö ILO perusti vuonna 2002. Minulla oli kunnia toimia maailmankomission puheenjohtajana yhdessä Tansanian Benjamin Mkapan kanssa. Komission osanottajat olivat aluksi erimielisiä, mutta keskustelujen tuloksena pystyimme vuonna 2004 julkaisemaan yksimielisesti hyväksymämme raportin ”Oikeudenmukainen globalisaatio: Mahdollisuuksia kaikille”.

Maailmankomission suositukset on otettu osaksi Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden järjestöjen globalisaatiotyötä. Silti tarvitaan vielä paljon ponnisteluja niiden toteuttamiseksi entistä paremmin.

Kaksi viikkoa sitten minulla oli tilaisuus puhua Genevessä Maailman kauppajärjestön WTO:n Public Forum –seminaarissa. Haluaisin toistaa joitakin raportimme ydinseikkoja, joita pidän edelleen ajankohtaisina.

Ensimmäinen on johdonmukaisuus. Valitettavasti johdonnmukaisuuden puute kansallisella tasolla moninkertaistuu kansainvälisellä tasolla. Saman valtion edustajilla voi olla kovin erilaiset käsitykset samasta kysymyksestä riippuen siitä, missä organisaatiossa kysymystä satutaan käsittelemään. Lisäksi kansainvälisten järjestöjen välisessä johdonmukaisuudessa, yhteistyössä ja tietojen jakamisessa on paljon toivomisen varaa. Jotta globalisaatiosta olisi ihmisille enemmän hyötyä, on kansallista ja kansainvälistä politiikkaa johdonnmukaistettava. Mutta tie parempaan globalisaatioon alkaa kotiovelta.

Toiseksi on mainittava työllisyys ja ihmisarvoinen työ. Globalisaation on oltava voima, joka edistää työllisyyttä kaikkialla. Työllisyys on avain henkilökohtaiseen ja kansalliseen kehitykseen, ja vapaan kaupan tulee edistää sekä talouskasvua että työllisyyttä. Osallistuminen kansainväliseen kauppaan on ollut keskeistä Suomen menestykselle. Dohan neuvottelukierroksen tuloksena on saatava aikaan oikeudenmukainen sopimus, joka ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön jäsenvaltioiden erilaisuuden, varsinkin kehittyvien maiden osalta. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on kaikkien tehtävä myönnytyksiä. Kaikkien on osattava sekä antaa että ottaa.

Kolmanneksi on mainittava siirtolaisuus. Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö eikä eikä suinkaan mitään uutta. On saatava aikaan paremmat puitteet rajat ylittävän siirtolaisuuden käsittelemiseksi, jotta siirtolaisuudesta saadaan aidosti positiivinen voimavara sekä siirtolaisille itselleen että lähtö- ja kohdemaille. Vastaanottajamaiden, myös Suomen, on muistettava, että on kysymys ihmisistä eikä vain työvoimasta. Meidän on tunnustettava, että maahanmuuttajilla ja heidän perheillään on oikeus täysipainoiseen elämään, johon sisältyy yhteiskunnallisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Suomella on vielä paljon tehtävää tässä suhteessa.

Työ oikeudenmukaisemman globalisaation hyväksi on ollut hyvää harjoitusta kestävän kehityksen laajempien haasteiden kohtaamiseen. Ei riitä, että ihmiskunta voi hyvin. Ihmisen hyvinvoinnin on käytävä käsi kädessä luonnon hyvinvoinnin kanssa. Maailmanlaajuinen kestävä kehitys on mahdollista vain, jos pidämme aidosti huolta ihmisistä ja olemme samalla vahvasti ympäristötietoisia.

Kaikilla mailla on oikeus kehitykseen sekä kasvun ja paremman hyvinvoinnin tavoitteluun. Samalla meidän kaikkien on tunnustettava yhteinen vastuumme maailmanlaajuisten haasteiden edessä.

Kioton pöytäkirjan voimassaolo päättyy 2012, ja vuoteen 2009 mennessä on saavutettava yksimielisyys jatkosta. Joulukuussa Balilla järjestettävä kokous on ratkaisevan tärkeä tapahtuma sitoutumisemme osoittamisessa. Euroopan unioni on jo hyväksynyt kunnianhimoiset tavoitteet ilmastotoimilleen. Unioni on painottanut, että lisääntynyt yhteistyö teknologian alalla pitäisi ottaa olennaiseksi osaksi vuoden 2012 jälkeistä kehystä.

Teollisuusmaiden on jatkettava kaikkia ponnisteluja kestävien ympäristöteknologioiden saatavuuden edistämiseksi maailmanlaajuisesti. Meidän on osoitettava solidaarisuutta kehitysmaita kohtaan, jotka vastaavat ilmastonmuutokseen haasteeseen ja pyrkivät samalla saavuttamaan myös muita kehitystavoitteita, kuten köyhyyden poistamiseen ja terveydenhuollon parantamiseen liittyviä tavoitteita.

Suomi haluaa olla aktiivinen toimija kansainvälisissä asioissa – Euroopan unionin jäsenvaltiona ja maailmanyhteisön jäsenenä. Kannatamme monenkeskisyyttä ja olemme aina olleet sitä mieltä, että YK-pohjainen monenkeskisyys ei ole ainoastaan oikein vaan myös kansallisten etujemme mukaista. Maailmanlaajuisen turvallisuuden saavuttamiseksi meidän on turvallisuuden ohella tavoiteltava myös kehitystä ja ihmisoikeuksia. Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistus ja sen tavoitteet ovat edelleenkin yhteinen lupauksemme luoda parempi tulevaisuus meille kaikille.

* * *

Voiko hyvinvointivaltio toimia globalisoituvassa maailmassa? Oma vastaukseni on kyllä. Se on lisäksi paras vastaus globalisaatioon. Kokemuksemme on osoittanut, että hyvinvointiyhteiskunnan peruselementit ovat myös avaintekijöitä kansainvälisessä kilpailussa menestymiseen. Haluamme edistää avointa ja dynaamista markkinataloutta. Ilmaisen perus- ja korkeakoulukoulutuksen, julkisen terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja sosiaalipalvelujen turvaaminen auttavat ihmisiä sopeutumaan muutoksiin.

Kaikki Pohjoismaat – viisi pohjoismaista sisarusta – ovat sijoittuneet erittäin hyvin kansainvälisissä vertailuissa, jotka ovat koskeneet kilpailukykyä, kestävää ympäristöpolitiikkaa, teknologiaa ja sosiaalisia oloja. Maiden välillä on paljon eroavaisuuksia, mutta samanlainen suhtautuminen hyvinvointivaltiomalliin on yhdistävä tekijä.

Pienillä mailla ei voi olla harhakuvia omavaraisuudestaan ja sen myötä kansalaisistamme voi tulla todellisia maailmankansalaisia.

Tieto on avaintekijä taloudellisessa kasvussa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä kaikkialla maailmassa. Sanotaan, että inhimillinen pääoma ja tietopääoma ovat ainoaa varallisuutta, joka voi kasvaa rajattomasti. Suomen kaltaisella pienellä maalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa tätä varallisuuttaan hyvin.

Kiitos mielenkiinnostanne.