Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Akademiforumissa Vaasassa 21.11.2009

Maailmamme on muuttunut nopeaan tahtiin. Ihmiset liikkuvat maasta toiseen ja eri kulttuurien välinen kanssakäyminen on lisääntynyt. Oman lisänsä rajojen madaltumiseen ja ihmisten lähentymiseen on tuonut myös tietotekniikan kehittyminen. Paikallisesta on tullut globaalia ja samaan aikaan globaalit ilmiöt vaikuttavat meihin jokaiseen.

Ihmisten mahdollisuus vertailla omaa elämäänsä muihin on kasvanut. Yhdistyneiden kansakuntien ajamat ihmisoikeudet ovat olleet periaatteena suuri menestys. Niiden toteutuminen käytännössä on vaatinut ja vaatii paljon työtä. Mutta yhtä kaikki sekä meillä Suomessa että lukemattomissa muissa maissa ihmiset itse ovat omaksuneet uuden vahvemman minäkuvan ja heidän vaatimuksensa oman elämänsä suhteen ovat kasvaneet.

Uskon tiedostetun, että ihmiset ovat edelleen taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvin eriarvoisia. Taipumus lykätä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen aina tulevan talouskasvun varaan on ollut myös ilmeinen. Yhdistyneissä kansakunnissa maailman johtajat sitoutuivat jo vuonna 2000 vuosituhattavoitteisiin, joilla poistettaisiin maailmasta äärimmäinen köyhyys ja todella toteutettaisiin ihmisoikeudet. Se edellyttää myös globalisaation muuttamista reilummaksi. Niin että emme luota markkinoiden toimivan itsestään oikeudenmukaisesti, vaan ihmisten on pystyttävä hallitsemaan sitä. Näin voimme saada aikaan kestävän kehityksen, jossa sekä luonto että ihmiset voivat hyvin. Nämä ovat globaaleja haasteita, joiden toteuttaminen vaatii yhteistä globaalia vastuuta.

Huono kehityssuunta on ollut tiedossa kauemmin, mutta pakon toimintaan on luonut vasta ilmastomuutoksen vakavuuden tajuaminen. Ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin turvaaminen vaativat välittömästi toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ilmaston lämpenemisen jo nyt väistämättömiin muutoksiin sopeutuminen on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Ilmastonmuutos vaikuttaa miljardien ihmisten elämään ja sillä on huomattavia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia vaikutuksia. On opittava yhteistoiminta ja yhteinen vastuu.

Kestävän kehityksen välttämättömyyden tajuaminen on nopeutunut. Uskon, että meillä on aikaisempaa paljon paremmat mahdollisuudet luoda todellinen globaali sitoutuminen. Joulukuussa Kööpenhaminassa ei vielä ole mahdollista saada aikaan juridista sopimusta. Suhtaudun kuitenkin asiaan optimistisesti. Tavoitteena on oltava edelleen aito vahva poliittinen sitoutuminen. Kokous voi näin olla uuden kehityksen alku. Työtä on jatkettava laajalla rintamalla, jotta saamme aikaan mahdollisimman pian myös juridisen sopimuksen. Tässä työssä EU:lla on todella mahdollisuus olla vauhdittava tekijä.

Kansainvälisten sopimusten lisäksi tarvitsemme myös kansallisia toimia. Meidän erityisellä vastuullamme on myös ympäröivät meremme. Kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö on tässäkin avainasemassa. Itämeren tehokas suojelu vaatii ympäristötietoisuuden lisäämistä sekä meidän kaikkien sitoutumista kestävän kehityksen periaatteisiin ja tekoihin.

Samanaikaisesti ilmastokysymyksen kanssa on haasteenamme maailmanlaajuinen talouskriisi ja sen myötä rajusti kasvanut työttömyys. Sen vaikutukset ulottuvat työttömäksi jääneisiin, työssäoleviin, perheisiin, yrityksiin sekä koko yhteiskuntaan. Työ on keskeinen tekijä ihmisten hyvinvoinnin rakentajana. Ihmiset määrittävät itsensä usein työn kautta, joten työn puuttuminen heijastuu kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään ja minäkuvaan. Perheiden ongelmat vaikuttavat myös lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Työttömyys on kohdentunut Suomessa tänä vuonna etenkin nuoriin. Heidän on ollut vaikea saada työpaikka valmistumisensa jälkeen. Nykyisessä vaikeassa työllisyystilanteessa myös maahanmuuttajien pääsy työmarkkinoille on entistä haasteellisempaa. Ennakkoluulot ja asenteet ovat usein esteenä maahanmuuttajien palkkaamiseen, mutta Suomessa vaikuttavat myös korkeat kielitaitovaatimukset. Yhteiskuntamme eheyden kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota työllistymiseen. Ketään ei ole varaa jättää syrjäytymään.

Suurtenkin yhteiskunnallisten muutosten keskellä meidän pitää voida säilyttää luottamus siihen, että yhteiskunta pitää jokaisesta jäsenestään huolta. Hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamat koulutus -, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä toimeentuloturva luovat yksilölle perusturvallisuutta, mutta ne lisäävät samalla myös yhteiskunnan omaa kestävyyttä.

***

Kieli on mielen koti. Äidinkieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä, joka kehittyy kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa. Kielelliset perusoikeudet ovat myös usein ihmisen muiden perusoikeuksien toteutumisen edellytys. Valtiosääntömme on tunnustanut itsenäisyytemme alusta lähtien maamme kaksi kansalliskieltä. Nykyinen perustuslakimme suojaa lisäksi saamen, romanin ja viittomakielen erityisasemaa.

Kansalliskielen merkitys on muuttunut. Meidän maassamme kieleen ja kansalliseen kulttuuriin liittyy yhä vahvana 1800-luvulla kehittynyt kollektiivisen identiteetin merkitys ja kasvumme kansalliseen itsenäisyyteen. Kansainvälistymisen, eurooppalaisen integraation, kansainvälisen viihdeteollisuuden ja nykypäivän välineellisen kommunikoinnin aikakaudella kansalliskieli saattaa tuntua monien mielessä vähäisemmältä. Englannin kieli on yhä useammin ihmisten yhteinen kieli, joka ulottuu Suomessakin yhä useammalle elämänalueelle.

Kielipoliittinen työ keskittyy usein - ja perustellusti - vähemmistöjen kieliin. Tämä työ on jatkossakin tärkeää ja sitä tulisi vahvistaa. Monet vähemmistökielet ovat jo nyt vaarassa kadota. On myös selvä tarve kokonaisvaltaiselle kielipoliittiselle ohjelmalle, joka käsittelisi Suomen monikielistä tulevaisuutta kaikkien maassamme puhuttavien kielten kannalta.

Kielipolitiikalle on selvä tarve myös sen vuoksi, että lainsäädännössä turvattujen kielellisten oikeuksien ja arkipäivän toimien ja kansalaisten kokemusten välillä on edelleen suuri ero. Tämä siitä huolimatta, että jo perustuslaki asettaa julkisen vallan velvollisuudeksi turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta otti syyskuussa selkeän kannan kielellisten oikeuksien merkityksestä valtion aluehallinnon uudistuksesta antamassa lausunnossaan. Jos hallinnollisesti toimiva aluejako on mahdollista määritellä useilla vaihtoehtoisilla tavoilla, perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus edellyttää valiokunnan mielestä sitä, että niistä valitaan vaihtoehto, joka parhaiten toteuttaa kielelliset perusoikeudet.

Suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista tulee huolehtia samanlaisten perusteiden mukaan. Se tarkoittaa suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallisen tasa-arvon turvaamista eli oikeutta omaan kieleen sekä yhteiskunnallisiin palveluihin omalla äidinkielellään. Kielellisten perusoikeuksien turvaamisen tulee olla yhteinen asia yli puoluerajojen.

Lainsäädännön lisäksi kielellisten oikeuksien toteutumisessa tarvitaan ihmisten myönteisiä asenteita sekä valmiuksia hyväksyä ja vahvistaa monikulttuurista Suomea. Monikielisyys ja monikulttuurisuus ovat kansakuntamme rikkautta, jota pitää vaalia ja hyödyntää. Meidän on rohkaistuttava itse ja rohkaistava toinen toisiamme käyttämään kielitaitoa.

***

Maailman monimuotoisuus on tuonut mukanaan ei vain uusia haasteita, vaan paljon enemmän uusia mahdollisuuksia. Niiden toteutuminen riippuu meistä itsestämme. Toivotan meille kaikille avointa mieltä, kykyä yhteistyöhön ja viisautta tehdä hyviä valintoja niin omassa elämässämme kuin yhteisen maailmamme hyväksi.