Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe vuoden 2004 valtiopäivien avajaisissa eduskunnassa 3.2.2004

Suomen uusi perustuslaki on ollut voimassa lähes neljä vuotta. Perustuslakiuudistuksen keskeisiä tavoitteita oli hallitusjärjestelmämme parlamentaaristen piirteiden vahvistaminen.

Uudistus merkitsi huomattavaa muutosta myös valtioneuvoston muodostamismenettelyyn, jossa päävastuu siirrettiin tasavallan presidentiltä eduskunnalle.

Tätä uutta menettelyä käytettiin ensimmäisen kerran viime kevään eduskuntavaalien jälkeen. Hallitusneuvottelut ja eduskunnan suorittama pääministerin valinta sujuivat ripeästi ja hyvässä järjestyksessä.

Uutta valtioneuvoston muodostamistapaa jouduttiin sittemmin käyttämään lyhyen ajan kuluessa toistamiseen pääministeri Anneli Jäätteenmäen jätettyä hallituksensa eronpyynnön kesäkuussa.

Viime kevät ja kesä osoittivat perustuslain säännökset ja eduskuntaryhmien hyväksymät suositukset sekä poliittisen järjestelmämme toimiviksi myös vaikeissa poliittisissa tilanteissa. Edellisen hallituksen pohjalta muodostettu pääministeri Matti Vanhasen hallitus on nopeasti saavuttanut kansalaisten luottamuksen.

Viime valtiopäivien avajaisissa korostin ylimpien valtioelinten yhteistyökykyä. Tässä yhteydessä voin todeta yhteistyön pääministeri Vanhasen ja hänen hallituksensa kanssa sujuneen kaikkinensa hyvin.

Pidän tärkeänä myös tasavallan presidentin ja kansanedustajien välistä yhteydenpitoa. Olen nyt myös uuden eduskunnan aikana tavannut kaikki eduskuntaryhmät ja osan valiokunnista. Tapaamiset ovat olleet mielenkiintoisia ja hyödyllisiä. Olen omasta puolestani valmis jatkamaan keskusteluja eduskunnan jäsenten kanssa yhteisistä aiheista.

***

Eduskunta saa nyt alkavilla valtiopäivillä käsiteltäväkseen monia tärkeitä hallituksen esityksiä ja muita asioita. Niistä tärkeimpiin kuuluu epäilemättä neuvottelut Euroopan unionin perustuslaillisesta sopimuksesta. Unionin uudistuminen ja laajentuminen muodostavat kokonaisuuden, joka muuttaa Euroopan poliittista karttaa olennaisesti ja vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Euroopan tilanteen nopea kehitys yhdessä laajempien kansainvälisten muutosten kanssa tekee tänä vuonna eduskunnalle annettavasta turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta erityisen tärkeän. Se sisältää selvityksen Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksista ja johtopäätökset kansallisesta toimintalinjastamme.

Edellinen selonteko annettiin eduskunnalle vuoden 2001 kevätistuntokaudella. Kun sen käsittely tässä talossa syyskaudella alkoi, terrorismi muutti olennaisesti kuvaamme kansainvälisestä turvallisuudesta. Suomessa valtiovierailulla ollut Saksan liittopresidentti Johannes Rau totesi jo syyskuun 11. päivän iltana, että maailma ei tule enää koskaan olemaan entisenlaisensa. Näin on – ja samaan eduskunta päätyi omassa kannanotossaan.

Uuttakin selontekoa valmisteltaessa meillä on vain rajoitetut mahdollisuudet tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Siksi meidän on pyrittävä luovaan, mutta kuitenkin realistiseen pohdintaan.

Selonteossa esitetään, miten Suomen puolustusta kehitetään ja miten eri hallinnonaloilla parannetaan valmiuttamme vastata uudenlaisiin uhkiin ja turvataan yhteiskunnan elintärkeät toiminnat kaikissa olosuhteissa. Päätösten ja niiden toteuttamisen aikaväli on pitkä. Selonteko antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen puolustusvoimien ja sisäisen turvallisuuden varautumisjärjestelmien kehittämiseen.

Epäilemättä myös Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitys, Suomen itsenäinen puolustus sekä suhteemme Pohjois-Atlantin liittoon Natoon tulevat laajasti tarkasteltaviksi.

Selonteko valmistellaan parlamentaarisesti. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto vastaavat valmistelusta ja selonteon sisällöstä. Eduskunta käsittelee selonteon ja esittää hallitukselle omat johtopäätöksensä.

Selonteon valmistelu on edennyt hyvin ja olen optimistinen sen suhteen, että se voidaan jättää eduskunnalle suunnitellussa aikataulussa.

Käsitellessään edellistä selontekoa eduskunta edellytti, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valmisteluvaiheessa ja että myös kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panosta hyödynnetään kuulemalla niitä valmisteluprosessin aikana. Pääministerin aikanaan asettama ja nyttemmin edustaja Ranta-Muotion johtama seurantaryhmä on tehnyt tässä suhteessa ansiokasta työtä.

***

Kymmenen uuden maan liittyminen Euroopan unioniin on Suomen ja suomalaisten kannalta myönteinen asia.

Laajentuminen poistaa lopullisesti kylmän sodan jakolinjan. Euroopan integraation alkuperäinen tavoite - rauhan vahvistaminen – toteutuu entistä selvemmin. Laajentuminen tulee jatkumaan ja lisäämään vakautta Euroopassa. Prosessi ei pääty uusienkaan jäsenten osalta toukokuun alussa, vaan niiden on jatkettava yhteiskuntansa kehittämistä ja unionilainsäädännön täytäntöönpanoa. Unionin ja vanhojen jäsenten tulee tehdä oma osuutensa.

Laajentumisen toivotaan tuovan pontta myös Euroopan talouteen. Sisämarkkinoiden laajentuminen hyödyttää uusia ja vanhoja jäsenmaita. Laajentunut unioni voi olla myös entistä vahvempi toimija globalisoituvassa maailmantaloudessa. EU-alueen talouden vahvistuminen luo paremmat edellytykset turvata Suomen työllisyyttä ja hyvinvointia.

Yhä suurempi osa unionin lainsäädännöstä koskee suoraan kansalaisia ja heidän arkeaan. Yhteisin säädöksin ja toimin vahvistetaan eurooppalaisten perusoikeuksia ja poistetaan syrjintää, torjutaan rajat ylittävää rikollisuutta ja suojellaan ympäristöä, turvataan kuluttajien asemaa ja terveyttä. Kaikki nämä säädökset koskevat jatkossa myös uusia jäsenmaita. Säädösten tehokas toimeenpano on tärkeätä, sillä kun aitoja madalletaan, on myös naapureiden asioiden oltava kunnossa.

Unionin perustamissopimusten viimeisimmät muutokset ovat lisänneet Euroopan parlamentin valtaa. Parlamentti on noussut lainsäätäjäksi jäsenmaiden hallitusten edustajista koostuvan neuvoston rinnalle. Nyt HVK:ssa esillä olevat ehdotukset vahvistaisivat parlamentin valtaa edelleen, muun muassa komission nimittämisessä, lainsäätäjänä sekä budjettiasioissa.

Suomessa ei juurikaan olla keskusteltu tästä kehityksestä. Voisimme arvioida, miten edistämme meille tärkeitä asioita paremmin myös Euroopan parlamentissa.

Ne 14 suomalaista Euroopan parlamentin jäsentä, jotka valitaan kesäkuun vaaleissa, ovat tärkeitä vaikuttajia unionissa. Aktiivinen, parlamentin toimivaltaan kuuluviin asioihin keskittyvä ja kotimaan tuntoja seuraava europarlamentaarikko voi antaa merkittävän panoksen myös Suomen ja suomalaisen puolesta. Vastaavasti olisi syytä pohtia, miten Euroopan parlamentin jäsenten panosta voitaisiin vahvistaa kotimaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Toistan tässä yhteydessä toiveeni kansalaisten aktiivisesta osallistumisesta Euroopan parlamentin vaaleihin kesäkuussa.

***

Suomi on korostanut johdonmukaisesti YK:n ja erityisesti turvallisuusneuvoston asemaa Irakin kriisin ratkaisemisessa. Tilanne Irakissa osoittaa, että sotaa voi käydä yksin ja sodan voi voittaa yksin. Pysyvää rauhaa ja turvallisuutta rakennettaessa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

Keskustelu Irakin sodan oikeutuksesta jatkuu vielä pitkään. Keskustelun käyminen on tärkeätä kansainvälisen luottamuksen edistämiseksi. Enemmän voimia pitää kuitenkin suunnata paremman tulevaisuuden rakentamiseen irakilaisille. Viimeaikainen kehitys antaa toiveita siitä, että YK voisi saada Irakin jälleenrakentamisessa sille kuuluvan keskeisen aseman.

Suomi ja Euroopan unioni tukevat Irakin jälleenrakentamista. Tavoitteena on demokraattinen ja hyvinvoiva yhteiskunta. Toivon, että Irak voisi mahdollisimman pian ottaa paikkansa tasavertaisena kansakuntana muiden kansakuntien joukossa.

Tulevaisuuden rakentamisen pitää perustua irakilaisten omaan tahtoon. Uuden perustuslain säätäminen, vaalien järjestäminen ja uuden laillisen hallituksen valitseminen ovat keskeinen osa demokratisoitumisprosessia.

Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja laillisuusperiaatetta tulisi edistää koko Lähi-idän alueella. Irakin kehitys voisi vaikuttaa tässä suhteessa merkittävästi koko ympäröivään alueeseen.

***

Eduskunta käy huomenna pääministerin Vanhasen avauspuheenvuoron jälkeen keskustelun hallituksen politiikasta vuonna 2004 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä. Tästä tulevasta keskustelusta nostan esille vain yhden eduskunnalle annettavan esityksen.

Hallituksen tarkoituksena on antaa näiden valtiopäivien aikana eduskunnalle esitys alkujaan 1800-luvulta peräisin olevan rangaistusten täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

Olen seurannut esityksen valmistelua ja vankeinhoidossa tapahtuneita muutoksia. Kokonaisuudistuksella on tarkoitus nykyaikaistaa vankeinhoito. Vankiluku on viimeisten vuosien aikana noussut. Nousua selittää osin rikollisuuden koventuminen, kansainvälistyminen ja järjestäytyneen rikollisuuden lisääntyminen. Suuri osa vangeista on kuitenkin yhteiskuntamme syrjäytyneitä.

Vankeinhoidon tavoitteena tulee olla uusintarikollisuuden vähentäminen ja vankien yhteiskuntaan paluukelpoisuuden parantaminen. Rangaistukset on pantava täytäntöön yhteiskunnan, vankeinhoidon henkilökunnan ja vankien kannalta turvallisesti sekä ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatteita kunnioittaen.

Elinkautisesta vankeudesta voi nykyään vapautua vain tasavallan presidentin armahduksella. Armahduksesta on siten tullut elinkautisvankien säännöllinen vankilasta vapauttamisen muoto, mikä ei oikein sovi yhteen armahduksen perustarkoituksen kanssa.

Elinkautisen vankeuden tulee erottua muista vapausrangaistuksista, mutta elinkautisvankien säännönmukaisen vapauttamismenettelyn uudistaminen on tarpeen. Heidän päästämisestään ehdonalaiseen vapauteen tulisi ennemminkin päättää tuomioistuimessa. Tasavallan presidentin armahdusoikeuden käyttöalaan tulee edelleen kuulua elinkautisvankien armahtaminen yksittäistapauksissa.

***

Toivotan teille menestystä ja viisautta työssänne ja julistan vuoden 2004 valtiopäivät avatuiksi.