Tasavallan presidentti Tarja Halosen avaussanat 10. DocPoint -dokumenttielokuvafestivaalin avajaistilaisuudessa Bio Rexissä 25.1.2011

(muutosvarauksin)

DocPoint -dokumenttielokuvan festivaali voi viettää 10-vuotisjuhlaansa suotuisten tuulien puhaltaessa, ainakin mitä tulee dokumenttielokuvan suosioon ja sen nousuun viime vuosien aikana. Elokuvan kävijämäärät yleensäkin kasvoivat Suomessa viime vuonna varsin tuntuvasti.

Elokuva-alalla tällaiset tiedot ovat varmastikin rohkaisevia samaan aikaan kun yleisesti on todettava taloudellisen tilanteen tietty tiukkuus, joka nyt tulee kohdistumaan etenkin julkiseen ja valtion budjettitalouteen.

Dokumentin suosio kasvaa. Kuinka paljon on kyse visuaalisen ilmaisun yleisestä voimistumisesta? Onko meillä kasvava tarve etsiä vastauksia uudella tavalla tai hahmottaa ympäristöämme uusin keinoin? Ainakin meillä on paljon vahvoja tekijöitä, ja suomalaiset dokumentit ovat saaneet paljon tunnustusta myös kansainvälisesti.

Dokumentaristit ovat taitavia näkemään ja he saavat meidät katsojat näkemään ikään kuin me olisimme paikalla. Joku on puhunut näkemisen taiteesta.

Te dokumentintekijät olette myös aikalaishistorioitsijoita, ja tältä pohjalta tullaan myös teitä ja töitänne arvioimaan tulevaisuudessa. Sekin pitää kestää.

Mutta yhä useammin on tilanteita, joissa faktan ja fiktion raja hämärtyy. Joskus se hämärretään ihan tarkoituksellisesti, joskus fakta voi olla vaikeasti tavoitettavissa ja silloin voi syntyä se erikoinen tilanne, jossa fiktio on tarkemmin totta kuin fakta. Tähän rajamaahan asettuu myös tämän festivaalin Fusion Doc-sarja.

Taiteessa perinteiset rajat hämärtyvät. Näille raja-alueille syntyy uutta. Toinen rajapinta syntyy dokumentaarisen elokuvan ja tiedonvälityksen välille teknisen kehityksen myötä.

Taideteos on voimakas vaikuttaja, ja dokumentti kuuluu vahvasti vaikuttaviin taiteen lajeihin. Se herättää sekä tunteen että pohdinnan. Taide voikin auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme, kanssaihmisiämme tai ympäröivää yhteiskuntaa. Se voi jopa saada meitä muuttamaan maailmaa.

Myös tämän kymmenennen DocPoint- festivaalin aikana tullaan näkemään valikoitunut joukko dokumentteja, jotka koskettavat sekä tiedon että tunteen tasolla.

Dokumenttielokuva perustuu todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin, kysymys on todellisuudesta ja tiedosta, kuten joillekin tyylilajeille annetut cinema vérité ja kino-pravda -nimitykset kertovat, mutta taideteoksen tavoin dokumentin lopullinen viimeistely tapahtuu katsojan päässä – kun dokumentaristi päästää teoksen käsistään, sen tulkinnat eivät enää ole tekijöiden käsissä.

Siksi myös vastuu on suuri varsinkin käsiteltäessä henkilöitä ja yksityisyyttä, sillä teokseen tallennettu jää voimaan. Se jää elämään dokumentissa esitetyllä tavalla täysin riippumatta siitä perustuuko tuo kuva vahvaan faktaan vai suureen fiktioon. Toivoa sopii, että joku säälisi sitäkin ihmistä, joka joutuu elämään kuviteltu identiteetti taakkanaan.

Kyse on ihmisestä.

* * *

Minulla on suuri ilo onnitella kymmenvuotiasta DocPointia ja toivottaa kymmenilletuhansille tuleville katsojille sekä Helsingissä että Tallinnassa vaikuttavia dokumenttielokuvakokemuksia, jotka antavat aineksia maailmankuvan rakentamiseen ja elämänhallintaan.