Tasavallan presidentti Tarja Halosen puheenvuoro Suomen ja Japanin taloussuhteita ja teknologiaa käsittelevässä seminaarissa Tokiossa 21.10.2004

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Tänä vuonna juhlimme sitä, että Japanin ja Suomen välisten diplomaattisuhteiden alkamisesta tulee kuluneeksi 85 vuotta. Japani oli ulkoeurooppalaisista maista ensimmäisiä, jonka kanssa vastaitsenäistynyt Suomi solmi viralliset siteet. Jo sitä ennenkin suomalaiset ja japanilaiset toki olivat monin tavoin olleet kosketuksissa ja yhteydessä toisiinsa.

Maidemme kaupan ja elinkeinoelämän väliset suhteet alkoivat syventyä 1960-luvulla. Japanilaiset autonvalmistajat esimerkiksi toivat ajokkejaan Suomen Lappiin, missä uusia malleja testattiin Suomen kylmässä ja ankarassa talvessa. Suomea, joka on aina ollut japanilaisautoille avoin markkina-alue, käytettiin myös koemarkkinoina ennen muun Euroopan laajemmille markkinoille lähtemistä.

Tämän teknologiaa ja elinkeinoelämää käsittelevän seminaarin otsikkona on Kohti sähköistä yhteiskuntaa, Suomen ja Japanin haasteet. Meidän maamme ovat kummatkin tietoyhteiskuntakehityksessä maapallon kärjessä ja toteuttavat paraikaa omia pitkän aikavälin tietoyhteiskuntastrategioitaan, japanilaiset e‑Japan-ohjelmaansa ja suomalaiset hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmaa.

Japanilaisten vahvuuksia ovat muun muassa koko ajan yleistyvät laajakaistayhteydet, kehittyneet matkapuhelinpalvelut- ja sisällöt, robottitekniikka ja nanoteknologia.

Suomen vahvuuksiin taas kuuluvat verkon kautta toimivat rahoituspalvelut, erityisesti sähköinen kaupankäynti ja oppiminen, samoin terveydenhuolto- ja hyvinvointipalvelut. Molemmilla mailla on lisäksi terveydenhuollon tutkimukseen ja älykkäisiin asuntoihin liittyvää erityistietämystä.

Nämä toisiaan täydentävät vahvuudet antavat erinomaiset edellytykset Japanin ja Suomen välisen yhteistyön lujittamiseen. Vaikka viranomaisilla on tähän oma panoksensa annettavana, päävastuu jää kuitenkin yrityksille. Siksi onkin erittäin kiitollista nähdä täällä niin monia Japanin ja Suomen elinkeinoelämän edustajia.

Suomalainen hyvinvointikeskus Sendaissa on esimerkki hyvin käynnistyneestä uuden alan yhteistyöstä. Tämä ikäihmisten palvelukeskus on japanilaisten ja suomalaisten yritysten, tutkijoiden, korkeakoulujen ja viranomaisten keskinäinen yhteistyöhanke.

Sendain keskus on herättänyt kiinnostusta kautta maailman. Suomi ja Japani ovat keskuksen myötä panneet alulle luovien sosiaalisten innovaatioiden uuden aikakauden. Kehittäkäämme tästä konseptista ja muistakin ideoista yhdessä todellisia maailmanmenestyksiä.

* * *

Tietoyhteiskunnat tarjoavat jäsenilleen huomattavia mahdollisuuksia. Tietoverkot tuovat ihmisille mahdollisuuksia uudenlaiseen työskentelyyn ja osallistumiseen, ja ne ovat tuoneet maailmaan lisää sananvapautta ja avoimuutta. Tietoverkot voivat myös tarjota ajasta ja paikasta riippumattomia toiminta- ja osallistumismahdollisuuksia muun muassa maaseudun asukkaille ja toiminta- tai aistirajoitteisille ihmisille.

Silti teknologia on viime kädessä vain väline, ja tämä pätee myös tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Todellisen tietoyhteiskunnan syntyminen vaatii useanlaisia vaiheittain kehittyviä valmiuksia. Kaikilla kansalaisilla ja yhteisöillä on oltava riittävät taidot tietoverkkojen käyttämiseen ja pääsy niihin. Lisäksi verkoissa on hyödyllisten ja helppokäyttöisten palvelujen ohella oltava myös laadukasta sisältöä.

Tietotekniikkaosaaminen ja pääsy ovat tasavertaisuuteen perustuvan tietoyhteiskunnan kaksi todella keskeistä haastetta. Parhaimmillaan teknologia tasoittaa ihmisten välisiä eroja. Pahimmillaan ero rikkaiden ja köyhien välillä levenee entisestään ja digitaalinen kuilu sen kuin syvenee.

Samat haasteet ovat edessä myös maailmanlaajuisesti. Kun me keskustelemme täällä teknologian uusista ja innovatiivisista käyttötavoista, valtaosa maapallon asukkaista ei ole eläessään käyttänyt puhelinta ja lukutaidottomuus on yhä yleistä. Digitaalinen kuilu on todellisuutta.

Teollistuneiden maiden ja samoin elinkeinoelämän on tärkeää kantaa vastuunsa auttamalla kehitysmaita parantamaan koulutusjärjestelmiään ja rakentamaan omaa tietoliikenneinfrastruktuuria.

* * *

Yhdistyneiden kansakuntien Millennium-huippukokouksessa vuonna 2000 hyväksyttiin Vuosituhatjulistus, jossa me haastoimme toinen toisemme huolehtimaan siitä, että globalisaatiosta tulee maailman kaikkien ihmisten kannalta myönteinen voima. Sillä vaikka globalisaatio tarjoaa suuria mahdollisuuksia, sen tuottamat hyödyt ja siitä aiheutuvat kustannukset jakautuvat tällä hetkellä varsin kohtuuttomasti.

Yhtenä konkreettisena osoituksena halusta toteuttaa Vuosituhatjulistusta on Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio, jonka Kansainvälinen työjärjestö ILO perusti kaksi ja puoli vuotta sitten. Minulla oli kunnia toimia tämän "eripuraisten maailmankomission" puheenjohtajana yhdessä tansanialaisen kollegani Benjamin Mkapan kanssa. Tässä yhteydessä haluaisin lämpimästi kiittää myös Toshiba-yhtiön Taizo Nishimuroa, joka antoi maailmankomission työhön mitä merkittävimmän panoksen.

Maailmankomissio on luonnostellut lukuisia suosituksia, joiden aiheet ulottuvat paikallisyhteisöjen asioista kansainvälisen poliittisen ja talousjärjestelmän uudistuksiin. Käsittelen maailmankomission toimintaa tarkemmin huomisessa puheessani YK-yliopistossa täällä Tokiossa.

Suomi ja Japani ovat kummatkin hyötyneet globalisaatiosta ja kansainvälisten markkinoiden vapautumisesta. Nyt meidän on toimittava yhdessä Vuosituhatjulistuksen lupausten toteuttamiseksi.

Me olemme läheisiä liittolaisia Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, missä meidän tavoitteenamme tällä hetkellä on saattaa päätökseen meneillään olevat Dohan kehityskierroksen neuvottelut.

Meidän on huolehdittava siitä, että muotoutumassa olevassa neuvotteluratkaisussa toteutuu lupaus luoda maailmankauppaan kohtuullisemmat järjestelyt, joiden myötä kaupan säännöistä tulee kehitysmaiden kannalta tasapuolisempia ja ne saavat paremman pääsyn markkinoille ja aidon mahdollisuuden tulla osaksi maailman kauppajärjestelmää. Euroopan unioni on tähän liittyen jo avannut markkinoitaan vähiten kehittyneiden maiden tuotteille ja luvannut tuntuvasti uudistaa omaa maatalouspolitiikkaansa. Kaikkien teollisuusmaiden on oleellisen tärkeää sitoutua vastaavanlaisiin uudistuksiin.

* * *

Japanin ja Suomen välisen kulttuuriyhteistyön perinteet lujittuivat Japanin Suomi-instituutin perustamisen myötä vuonna 1997. Instituutti on muiden vakiintuneiden yhteyksien rinnalla omalta osaltaan edistämässä tutkimukseen, korkeakoulutukseen ja kulttuuriin liittyvää yhteistyötä.

Suomalaista arkkitehtuuria, muotoilua ja musiikkia tunnetaan Japanissa hyvin. Alvar Aallon jälkeen myös nuorempaa suomalaista arkkitehti- ja suunnittelijapolvea on opittu tuntemaan Japanissa. Kumpaankin maahan on perustettu oma suomalais-japanilainen muotoiluseura edistämään alan yhteistyötä.

Tässä yhteydessä haluaisin tuoda esiin Fujiwo Ishimoton Suomessa ja erityisesti Marimekolle tekemän suurenmoisen ja aktiivisen suunnittelijantyön, jota on jatkunut jo yli neljäkymmentä vuotta.

Suomalaissäveltäjistä kuuluisin, Jean Sibelius, on Japanissa laajalti tunnettu, kiitos edesmenneen suuren kapellimestarin Akeo Watanaben. Minua ilahduttaa, että suomalaiset nykysäveltäjätkin ovat saamassa arvostusta täällä Japanissa.

Suomen ja Japanin on lujitettava kulttuuri- ja tiedeyhteistyötään. Luovuus nousee arvossaan meidän alati muuttuvassa maailmassamme. Japanin ja Suomen välinen luovaan toimintaan liittyvä yhteistyö voi – ja sen kenties tulisikin – pian kasvaa maidemme perinteistä kahdenvälistä yhteistyötä merkittävämmäksi.

* * *

Lopuksi haluan kiittää tämän seminaarin järjestäjiä ja osanottajia. Japanilaisten ja suomalaisten yritysten ja yhteisöjen laaja osallistuminen kertoo aidosta halusta lujittaa Japanin ja Suomen välistä elinkeinoelämän yhteistyötä.

Toivotan teille kaikille mitä antoisinta ja menestyksellisintä yhteistyötä!