Pentti Arajärven puhe Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämässä Lapsen oikeuksien päivän seminaarissa 20.11.2000

Hyvät kuulijat

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tämänvuotisen Lapsen oikeuksien päivän seminaarinsa teemaksi ottanut leikin merkityksen lapsen hyvinvoinnin ja terveen kehityksen kannalta, lapsen oikeuden leikkiin ja aikuisten vastuun turvallisen leikin varmistajana. Aihe on mitä kiehtovin. Onhan leikkivä ihminen, homo ludens, eräänlainen kehityksen tae ja siemen.

Päivän ohjelmasta huomaan, että alustajien asiantuntemus on maan huippua. Siksipä uskaltaudun tässä tervehdyksessäni sille ainoalle alalle, jota pohjimmiltaan hallitsen, ja jonka edustajaa ei ymmärtääkseni tässä seminaarissa ole. Tarkastelen lapsen leikkiä ja yleisemminkin lapsen asemaa perus- ja ihmisoikeuksien kautta. Tarkastelen asiaa lähinnä juridisesti.

Lähtökohta on, että lapsella on yhteiskunnassa samat oikeudet kuin aikuisella. Erot syntyvät niistä vähäisistä oikeuksista, joissa edellytetään täysi-ikäisyyttä kuten äänioikeudesta ja toisaalta lapsen erityisistä oikeuksista. Nämä oikeudet, joita aikuisilla ei ole tai ei aikuisella ainakaan aina ole, ovat oikeus suojeluun, osallistumiseen ja huolenpitoon. Näistä kaikista oikeuksien osa-alueista on jopa sana "lapsi" mainiten muistumia perustuslaissamme.

Lasten erityisen suojelun osalta erityinen lapsia koskeva säännös on ehkä suppein. Sananvapauteen voidaan lailla säätään kuvaohjelmia koskevia välttämättömiä rajoituksia lasten suojelemiseksi. Tässä kohdassa meillä siis sallitaan ennakkosensuuri. Tämän lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, kaikki yleensä ihmisten suojaksi ja turvaksi tehdyt säännökset koskevat yhtäläisesti lasta. En käy niitä luettelemaan, mutta tällaisiksi voidaan todeta esimerkiksi yleinen oikeus turvallisuuteen sekä oikeus ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Taloudelliselta ja sosiaaliselta puolelta on erikseen mainittava oikeus ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään huolenpitoon. Se asettaa velvoitteet esimerkiksi lastensuojeluun mukaan lukien ehkäisevä lastensuojelu, mihin nykyisessä tilanteessa näyttää olevan kasvava tarve.

Jos hätä ja ahdinko on päällimmäinen tunne perheessä, lapsi kokee olonsa turvattomaksi. Hän ei saa tukea vanhemmiltaan, ja vanhempien ahdinko saattaa purkautua henkisesti jopa lapseen. Lapsen turvallisuus voi kadota myös aivan päinvastaisessa tapauksessa. Vanhempien hyvä sosiaalinen ja taloudellinen asema ei lasta auta, jos vanhemmat ovat aina poissa tai paikallakaan ollessaan eivät jaksa keskittyä lapseensa. Lapsi ei ehkä saa osakseen rakkautta ja kiintymystä, joka on hänen henkiselle ja sosiaaliselle kasvulleen välttämätöntä.

Perusturvallisuutensa menettänyt lapsi hakee tärkeimpien ihmissuhteiden tilalle korvikkeita. Kapina voi edetä siihen mittaan, että hän toivoo, että edes poliisi tulisi ja huolehtisi. Hädälle ja aggressioille on löydettävä purkautumistie.

Toinen perustuslakimme lasta nimenomaisesti koskeva säännös sisältää lapsen oikeuden osallistua. Perustuslain 6 §:n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Säännös on tarkoitettu otettavaksi vakavasti. Sama säännös on myös laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Lapsen oikeus osallistumiseen merkitsee sitä, että lapsella tulee olla mahdollisuus sanoa mielipiteensä häntä henkilökohtaisesti koskevasta asiasta. Vanhemmat tai muu huoltaja päättää lasta koskevista asioista tai jos päätöksen tekee joku muu, vanhempia on kuultava. Tämä ei kuitenkaan riitä. Myös lapsen mielipidettä on kuultava. Lapsen iän ja kehitystason perusteella on erikseen arvioitava, mikä paino lapsen mielipiteelle annetaan. Vuorovaikutuksen on kuitenkin toimittava.

Kolmantena erityisesti lasta koskevana oikeutena mainitsin oikeuden huolenpitoon. Perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Lapsen vanhemmat ja perhe ovat lapsen tärkeimmät ihmiset. Myös kaverit, harrastukset ja kouluyhteisö tulevat aikanaan tärkeiksi. Kiinalaisen sananlaskun mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä. Niin laaja on sosiaalisten suhteiden tarve koulusta ystäväpiiriin. Tässä yhteisössä ja yhteyksien verkossa rakennetaan perusturvallisuus, johon kuuluvat tunteet, ennen kaikkea kiintymys, ja pitkäaikaiset aikuissuhteet. Osana perusturvallisuutta nimenomaan tämä yhteisö luo myös säännöt, joiden mukaan toimitaan. Meistä aikuisista riippuu, ovatko säännöt positiiviset, yhteistä vastuuta ja henkistä kasvua eteenpäin vieviä normeja vai tuhoavia, nihilistisiä, egoistisia näkökantoja.

Jos lapsen suojelemisessa on epäonnistuttu, on lapsella oikeus saada hyväkseen kaikkia niitä toimenpiteitä, joita hänen elämäntilanteensa korjaamiseksi ja helpottamiseksi tarvitaan. Palaamme lapsen oikeuteen turvallisuuteen.

Olen tarkastellut asiaa suomalaista lainsäätäjää koskevassa viitekehyksessä. Kansainvälisesti tärkein lapsia koskeva asiakirja on YK:n piirissä laadittu Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Se on maailman laajimmin hyväksytty ihmisoikeussopimus. Tämä sopimus sisältää monella tavalla ja monipuolisesti edellä mainitsemani lapsen suojelua, osallistumista ja hänestä huolehtimista koskevat periaatteet. Ehkä olennaisin osa on Lapsen oikeuksien sopimuksen säännöksessä, jonka mukaan viranomaisten on ensisijaisesti otettava huomioon lapsia koskevia päätöksiä tehdessään lapsen etu. Mutta tätä periaatetta ei ole rajoitettu viranomaisiin. Sopimuksessa se on ulotettu myös vanhempiin ja muihin huoltajiin. Lapsen edun on määrättävä myös heidän toimintansa. Myös Suomen kotimainen lainsäädäntö tuntee tämän periaatteen. Lapsen etu on puolestaan oma kysymyksensä. Joskus se merkitsee lapsen suojelemista vanhemmiltaan, ja joskus se merkitsee lasten suojelemista viranomaisilta.

Lapsen suojelemisesta sisältyy Lapsen oikeuksien sopimukseen laaja kirjo määräyksiä alkaen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kiellosta ja laittoman maasta kuljettamisen ehkäisystä aina taloudellisen hyväksikäytön kieltoon ja pyrkimykseen estää lapsisotilaiden esiintyminen.

Samoin on osallistumisen suhteen. Lapsen oikeuksien sopimus takaa lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä häntä itseään koskevissa asioissa. Näkemykset on myös otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Nimenomaisesti lapselle on varattava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä henkilökohtaisesti koskevissa asioissa.

Lapsesta huolesta pitäminen on sopimuksessa myös otettu laajasti huomioon. Lapsella on oikeus saada koulutusta, nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntotutukseen tarvittavista palveluista, hänellä on oikeus nauttia sosiaaliturvasta ja myös kulttuurista ja vähemmistöön kuuluessaan omasta kulttuuristaan ja kielestään. Oppiminen ja kasvaminen sekä edellytysten luominen niille on monella tavalla otettu huomioon.

Mutta palatakseni seminaarin teemaan leikkiin. Lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Siinä se on, kansainvälisesti tunnustettu lapsen oikeus leikkiin.

Hyvät kuulijat

Lapsi on luonnostaan aktiivinen ja tuottava. Leikki on lapsen luomistyötä, jonka avulla hän sopeutuu ympäristöönsä, ja jossa hän sopeuttaa omaa maailmaansa. Leikki on jokaiselle lapselle tarpeellista eli hän millaisessa ympäristössä tahansa. Leikissä lapsi kokoaa asioita ulkomaailmasta ja yhdistää ne omaan todellisuuteensa. Leikki on väline ottaa maailma haltuun, sosiaalistua, oppia ja kasvaa ihmisyyteen. Leikki ei ole leikin asia. Lapsella on oikeus olla lapsi.