Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys Suomen luonnonsuojeluliiton 70-vuotisjuhlaseminaarissa 27.5.2008

Tänään 70-vuotismerkkipäiväänsä juhlivan Suomen luonnonsuojeluliiton perustavan kokouksen kutsussa perusteltiin luonnonsuojelun alalla toimivan yhdistyksen tarvetta muun muassa seuraavasti:

”Kokemus on kuitenkin jo ehtinyt näyttää, ettei pelkkä virallinen toiminta luonnon suojelemiseksi riitä. Tarvitaan yksityisestä harrastuksesta, lämpimästä sydämestä versovaa työskentelyä kaikkien kansankerrosten voittamiseksi luonnonsuojelun ystäviksi ja toteuttajiksi. Suomessa on jo kauan kaivattu yhdistystä, jolla olisi erikoistehtävänä luonnonsuojeluaatteen ja sen isänmaallisten tarkoitusperien tunnetuksi tekeminen ja yksityisten harrastaman luonnonsuojelutyön ohjaaminen."

Koollekutsujien mainitsema kokemus on tähän päivään mennessä osoittanut, kuinka oikeassa he olivat. Tarve luonnonsuojeluun ja kansalaistoimintaan ei ole suinkaan vähentynyt.

Itse asiassa päinvastoin. Luonnon- ja ympäristönsuojelu ovat tänä päivänä vielä suurempia haasteita niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Suomi oli 1930-luvun lopulla varsin maatalousvaltainen, teollisuus oli tähän päivään verrattuna vähäistä, samoin kuin esimerkiksi autojen määrä. Ihmisten elintaso oli alhaisempi ja kotitalouksien kulutus murto-osa tämän päivän tasosta. Hyvinvoinnin ja elintason nousu ovat olleet merkittäviä saavutuksia. Niillä on kuitenkin ollut hintansa, joka näkyy myös ympäristön tilassa.

Kehitys on ollut myös globaalisti valtaisaa. Maailman väkiluku on kasvanut näiden vuosikymmenten aikana hieman yli 2 miljardista ihmisestä tämän päivän yli 6,6 miljardiin. Kasvanut ja vaurastunut väestö kuluttaa luonnonvaroja ja hankkii niitä entistä herkemmiltä alueilta sekä tuottaa saasteita ja jätteitä.

Uhkien vastapainoksi on tullut myönteisiäkin tekijöitä: Ihmiset ovat entistä tietoisempia ympäristötekijöistä, kykenevämpiä kehittämään tekniikkaa, tuotteita ja tuotantotapoja, jotka rasittavat ympäristöä vähemmän. Yhä useampi on myös sitoutunut tekoihin ympäristön hyväksi, niin yksilöinä, yhteisöinä kuin valtioina. Yksilöistä lähtenyt ympäristötietoisuus on noussut kansainvälisten neuvotteluiden asialistoille.

Jokainen voi omilla toimillaan tukea suoraan ympäristönsuojelua. Kestävää kehitystä tukeva elämän tapa vähentää raaka-aineiden käyttöä, päästöjä ja jätteiden syntyä. Konkreettinen esimerkki tietoisuuden lisäämisestä omassa maassamme on Suomen Luonto -lehden vuosittainen ”Vuoden turhake” kampanja. Sen avulla voidaan kiinnittää kuluttajien huomiota järkiperäiseen, ekologiseen kuluttamiseen.

Voimme oppia säästämään energiaa, kierrättämään materiaaleja ja huolehtimaan asianmukaisesti jätteistä. Viime syksynä julkistetun mielipidekyselyn mukaan valtaosa suomalaisista on valmis tinkimään omasta kulutuksestaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Melkein kaikki ovat kiinnostuneita kierrätyksestä ja käyttämään enemmän joukkoliikennevälineitä. Asenteet ja käyttäytyminen ovat kaksi eri asiaa, mutta asenteet ovat pohja käyttäytymisen muuttamiseen.

Kansalaismielipiteeseen vaikuttamisen lisäksi kansalaisjärjestöillä on tärkeä tehtävä osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Siihen ne tarvitsevat asiantuntemusta, jäsenistönsä tukea ja selkeät tavoitteet ja arvopohjan. Suomen luonnonsuojeluliitolla on hyvät valmiudet toteuttaa tehtäväänsä luonnon etujärjestönä.

Ympäristön kannalta yhteiskunnalliset päätökset ovat avainasemassa. Esimerkiksi päätökset sähköntuotantotavoista, liikenneinvestoinneista sekä kaavoituksessa ja rakentamisessa ovat perustavanlaatuisia. Vaikka ei veroja rakastaisikaan, niin on nähtävä, että oikeudelliset ja taloudelliset ohjauskeinot, ympäristöverot niiden joukossa, ovat tehokkaita ja tarpeellisia työkaluja pyrittäessä suojelemaan luontoa ja ympäristöä.

* * *

Kaikille tuttu Suomen luonnonsuojeluliiton tunnus, professori Erik Bruunin piirtämä saimaannorppa symbolisoi vahvasti luonnonsuojelua ja samalla myös tulevaisuuden haasteita.

Suomalaisilla on erityinen vastuu saimaannorpasta, onhan se maamme ainoa kotoperäinen nisäkäs. Kansalaiset, järjestöt, yhteisöt ja yritykset ovat tehneet paljon saimaannorpan hyväksi. Sen kanta on ollut hienoisessa kasvussa.

Ympäristöä ja eliölajeja – ja niiden joukossa myös norppaa – uhkaavat sellaiset ympäristönmuutokset, joiden torjumiseksi tarvitaan yhä tiiviimpää ja tehokkaampaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Ilmastonmuutos, merien saastuminen, josta meitä lähimmin koskettaa Itämeri, ovat esimerkkejä kansainvälistä yhteistyötä vaativista ympäristöuhista.

Itämeri on noussutkin erityisellä tavalla huomion kohteeksi. Moni ehkä heräsi karuun todellisuuteen vasta joka kesäisten levälauttojen ajauduttua rannoille. Nyt Itämeren surkea tila on saatu yhteisin ponnistuksin kaikkien tietoon ja valmius korjaaviin toimiin on lisääntynyt. Tahtoa toimiin Itämeren hyvinvoinnin puolesta on sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, järjestöissä ja yksittäisillä ihmisillä.

Teimme vuoden vaihteessa pääministeri Matti Vanhasen kanssa aloitteen Itämeren maiden huippukokouksen saamiseksi Suomeen ensi kevääksi. Toivon, että voisimme sen avulla vahvistaa ja vauhdittaa käytännön toimenpiteitä Itämeren parhaaksi. Mikään valtio ei yksin vastaa Itämeren kunnosta tai ongelmien ratkaisusta. Itämeren pelastamiseksi tarvitaan entistä enemmän valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä sekä julkisten ja yksityisten voimavarojen yhdistämistä. Pietarin jätevesien puhdistuksen tehostaminen on tästä hyvä esimerkki.

Vastikään tapahtuneen Puolan valtiovierailun aikana mentiin asiassa eteenpäin. Itämeren tilasta keskusteltiin myös tämän vuoden maaliskuussa järjestetyssä presidenttifoorumissa. Tilaisuuden puheenvuoroista kävi selkeästi ilmi voimakas tahto muutoksen aikaansaamiseksi. Mutta kuten Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava tilaisuudessa totesi: edessä on pitkä tie.

* * *

Suomen luonnonsuojeluliitto on tehnyt vuosikymmenten ajan arvokasta ja menestyksellistä työtä, ilman sitä tietoisuutemme luonnonsuojelun merkityksestä olisi vaatimattomampi ja luontomme tila huonompi.

Luonnonsuojeluliitto on kasvanut maamme suurimmaksi luonnon etujärjestöksi, jolla on yli 33 000 jäsentä. Kansalaisjärjestöjen työ on välttämätöntä – luonto ja ympäristö tarvitsevat puolestapuhujansa. Meidän on huolehdittava ympäristöstä niin että myös tulevat sukupolvet voivat siitä nauttia. Kukapa vanhempanakaan haluaa jättää velkansa omien lastensa maksettavaksi?

Luonnonsuojeluliiton tunnuseläimellä saimaannorpalla näyttäisi olevan tyytyväinen ilme. Voimme vain yhteistyöllä voimme saada aikaan sen, että ilme kuvastaisi norpan tyytyväisyyttä myös elinympäristöönsä ja sukunsa tulevaisuuden näkymiin. Silloin myös ihmisellä olisi parempi elää.

Haluan näillä sanoilla kiittää yhteistyöstä ja toivottaa Suomen luonnonsuojeluliitolle ja sen jäsenille onnea ja menestystä työssänne luontomme ja ympäristömme hyväksi.