Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnossa 8.5.2002

(MUUTOSVARAUKSIN)

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Lapsen oikeudet sisältyvät YK:n lasten oikeuksien sopimukseen. Täyttääksemme lasten erityistarpeet hyväksyimme kaksitoista vuotta sitten Lasten eloonjäämisen, suojelun ja kehityksen yleismaailmallisen julistuksen ja toimintasuunnitelman.

Sen sisältö on edelleen paikkansapitävä, mutta valitettavasti sitä ei ole toteutettu täydellisesti. Meidän on pystyttävä saavuttamaan parempia tuloksia. Ensinnäkin aikuiset ja lapset elävät samassa maailmassa. Sota, köyhyys, ympäristöriskit ja rikokset sekä monet muut hyvän elämän esteet vaikuttavat lasten elämään joko suoraan tai aikuisten kautta. Lapset ovat edelleen mukana aseellisissa konflikteissa sotilaina tai sodan uhreina. Lapsia elää edelleen kaduilla äärimmäisessä köyhyydessä ja alttiina lapsikaupalle, rikollisuudelle ja sairauksille. Miljoonien lasten on edelleen ansaittava elanto perheelleen ja itselleen kovalla työllä sen sijaan, että he kävisivät koulua ja leikkisivät. Liian usein me näemme, kuinka rikollisuus ja terrorismi puhkeavat nuorten ihmisten epätoivosta.

Lapsilla on oltava oikeus turvalliseen lapsuuteen. Sen tärkeimpiä tekijöitä ovat rakkaus ja välittäminen. Kaikkien lasten, sekä tyttöjen että poikien, on saatava nauttia lapsuudestaan. Lapsilla on oltava oikeus saada opetusta, tietoa ja taitoja aikuisuutta varten. Haluan erityisesti painottaa tyttöjen koulutusta. Sitä ei useinkaan pidetä yhtä tärkeänä kuin poikien koulutusta tai se laiminlyödään kotitöiden tai muiden velvollisuuksien vuoksi.

Tytöillä ja pojilla on oikeus terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön. Nykyajan pahin epidemia, HIV/AIDS, vaikuttaa miljooniin lapsiin suoraan tai epäsuorasti jättäen heidät orvoiksi. Lapsilla on oikeus elää hyvinvoinnissa. Heillä on oikeus elää vapaana kaikenlaisesta hyväksikäytöstä ja väkivallasta. Lapsilla on myös oikeus elää vapaana konflikteista, jotka tuhoavat heidän kotinsa ja tekevät heistä pakolaisia. Demokratian, ihmisoikeuksien ja laillisuusperiaatteen edistäminen edistää lasten etuja ja oikeuksia.

Suomi on valmistautunut tähän kokoukseen huolellisesti ja on ottanut huomioon eri tahojen, myös kansalaisjärjestöjen, näkemykset. Kansallinen raporttimme kertoo tähän asti saavutetuista edistysaskeleista lasten aseman parantamiseksi. Raportti osoittaa myös nykyiset ongelmat ja huolenaiheet. Lasten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitsemme perheiden, koulujen ja viranomaisten yhteistyötä. Tarvitsemme myös vilpitöntä välittämistä toisista ihmisistä.

Me olemme huolissamme siitä, että globalisoituvassa maailmassa taloudellinen kilpailu ja työtahti kiristyvät niin, etteivät kaikki vanhemmat enää pysty antamaan lapsilleen riittävästi huolenpitoa ja aikaa. ILO:n toiminnan ja kansallisen yhteistyön viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen välillä tulisi edistää työ- ja perhe-elämän tasapainoa.

Sama innostus, joka alkoi vuosituhannen kokouksesta ja joka oli läsnä WTO:n Dohan kokouksessa tai YK:n kehityskokouksessa Monterreyssä on täällä tänään. Yhdessä hyväksymämme asiakirjat kertovat, mitä meidän on tehtävä. Sallinette minun muistuttaa, että hyvät periaatepäätökset eivät sinänsä muuta maailmaa vaan meidän on ne toteutettava.

Me voimme tehdä lapsille onnellisemman tulevaisuuden. Meidän täytyy laittaa lapset ensimmäiselle sijalle. He voivat itse puhua puolestaan, kuten he ovat tehneet lasten foorumissa. Meidän on kuunneltava heitä herkästi ja tarkkaavaisesti. Me emme voi pettää heidän odotuksiaan. Meidän on annettava lapsille mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ikänsä ja kehitystasonsa mukaisella tavalla. Lapset ovat osa ratkaisua, he eivät ole ongelma. Olkoon tämä erityisistunto merkkinä yhteisestä sitoutumisestamme lapsiemme hyväksi.