Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Karjalan Liiton juhlaseminaarissa 20.4.2010

(muutosvarauksin)

Olemme kuluvana keväänä muistelleet paljonkin 70 vuoden takaisia tapahtumia. Runsas kuukausi sitten vietimme talvisodan päättymisen muistotilaisuuksia monin eri tavoin.

Karjalan Liitto perustettiin vain viisi viikkoa talvisodan päättymisen jälkeen, tasan 70 vuotta sitten. Liitolla oli sotien jälkeisessä tilanteessa tärkeä edunvalvontatehtävä hoidettavana. Satojen tuhansien karjalaisten oli ollut pakko jättää tutut kotiseudut. Heille piti tarjota mahdollisuus päästä uuteen alkuun. Karjalan Liitto pystyi vaikuttamaan siirtoväen maanhankintaan ja uudelleen asuttamiseen sekä korvauskysymyksiin. Tehtävässä onnistumista auttoi Liiton laajapohjaisuus.

Suomen silloisia resursseja ajatellen kaksi väestönsiirtoa Karjalasta ja muiltakin menetetyiltä alueilta oli valtava ja kansainvälisesti poikkeuksellinen ponnistus. Se tapahtui kuitenkin kokonaisuutena nopeasti ja olosuhteisiin nähden onnistuneesti.

Sotien jälkeinen aika koetteli kansamme kestävyyttä. Yhtä aikaa jälleenrakennuksen kanssa oli maksettava sotakorvaukset. Ulkopoliittinen asemammekin oli pitkään epävarma. Tulevaisuudenusko alkoi kuitenkin voittaa.

Sodan todellisuus näyttäytyi Karjalan siirtolaisille hyvin konkreettisella tavalla. Nuo kokemukset säilyivät pitkään muistoissa ja vaikuttavat vieläkin. Nykyään sota-ajan muistoihin on monia näkökulmia. Yhä enemmän muistetaan sota-ajan vaikutuksia sekä rintamalla olleisiin että siviileihin. Naisten ja lastenkin kokemukset sota-ajasta ovat nyt lopulta olleet esillä.

Sotaa muistellessamme nousee mieleen myös kysymys miksi. Sodanjälkeinen aika ja sotasyyllisyysoikeudenkäynti, vaikka se fyysisesti kohdistui vain muutamiin ihmisiin, oli koko kansalle raskasta. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti on jälleen noussut viime viikkoina keskustelun kohteeksi. Omasta puolestani voin sanoa, että valtaosalle suomalaisista on aina ollut selvää, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä oli kysymys politiikasta, ei oikeudesta. Oikeusvaltion vaatimuksia sotasyyllisyysoikeudenkäynti ei täyttänyt, mutta se ei ollut meistä kiinni.

* * *

Karjalan Liitto on osaltaan pitänyt karjalaista perinnettä elinvoimaisena. Karjalasta siirtyneet ihmiset asutettiin eri puolille maata. He ovat tuoneet mukanaan omia perinteitään ja rikastuttaneet maamme kulttuuria. Perinteet ja kulttuuri ovat välittyneet nuorillekin.

Pelkästään Karjalan siirtoväkeä oli yli 400 000, kun Suomen väkiluku vuonna 1940 oli 3 695 600. Onkin laskettu, että siirtoväkeä ja heidän jälkeläisiään olisi noin miljoona. Ei ole ihme, että moni tunnistaa juurensa luovutetussa Karjalassa. Siirtoväen historia on koko Suomen yhteistä historiaa.

Karjalaiset ovat olleet ajasta toiseen kahdesta suunnasta tulevan uskonnon, kulttuurin ja aikanaan maailmankatsomustenkin vaikutuspiirissä. Rajaseudun kansalla ovat ilot ja surut olleet muita väkevämmät. He ovat joutuneet kestämään sodat, mutta rauhan aikana heillä on ollut vilkkaat yhteydet eri kulttuureihin. Tämä on varmasti ollut yksi syy siihen, että siirtoväki selvisi hyvin myös uusissa oloissa.

Karjalainen identiteetti on toki muutakin kuin siirtokarjalaisuuteen liittyvää. Karjalaisia asuu ja on aina asunut sekä Suomessa että Venäjällä. Suomi voi omalta osaltaan edistää vuorovaikutusta maidemme välillä ja alueellista kehittämistä. Lähialueyhteistyö tukee yhteyksiä Suomen ja Venäjän Karjalan välillä. Lähialuevaroin on autettu monia karjalaisprojekteja. Yhteistyötä tarvitaan edelleen myös kulttuurin alueella, esimerkiksi Viipurin kirjaston kunnostamisessa.

* * *

Vähemmistökulttuurit ja vähemmistöjen käyttämät kielet ovat maallemme rikkaus. On tärkeää, että niitä tuetaan ja suojellaan.

Karjalan kieli, vaikka se onkin Suomen läheisin sukukieli, on ollut meillä pitkään melko tuntematon. Kuitenkin useat tuhannet ovat maassamme sen puhujia.

Euroopan neuvostossa on laadittu alueellisia tai vähemmistökieliä koskeva peruskirja. Viime vuoden marraskuussa annoin asetuksen, jolla tunnustetaan karjalan kielen asema peruskirjassa tarkoitettuna ei-alueellisena kielenä. Tämä toivottavasti edistää karjalan kielen tuntemusta, harrastusta ja käyttöä Suomessa.

* * *

Karjalan Liitto on jo 70 vuoden ajan toiminut karjalaisten yhdyssiteenä, vaalinut karjalaista kulttuuria ja jakanut Karjalaa koskevaa tietoa. Tässä tehtävässään se on onnistunut erittäin hyvin. Liitolla on varmasti tulevaisuudessakin paljon tehtävää. Samalla kun onnittelen 70-vuotiasta Liittoa esitän parhaat kiitokset tekemästänne työstä ja toivotan kaikille iloista juhlapäivää.