Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Dodo ry:n ”Megapolis 2022 – Kaupunkilainen ratkaisee ympäristöongelmat” -tapahtumassa 13.10.2007

(muutosvarauksin)

Meitä pääkaupunkiseudulla asuvia on noin miljoona, mikä tarkoittaa koko Suomen väestöstä noin viidennestä. Suomi kaupungistui muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna hitaasti, mutta tänä päivänä noin 70 prosenttia suomalaisista asuu kaupungeissa. Pääkaupunkiseutu on kasvukeskus, jonne muuttaa edelleen vuosittain lähes 10 000 uutta asukasta.

Me emme ole kaupungistumiskehityksen kanssa suinkaan yksin. Päinvastoin – YK:n mukaan ensi vuonna yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Viidentoista vuoden kuluttua, eli siihen mihin tämän tapahtuman – Megapolis 2022 – nimen vuosiluku viittaa – jo lähes 60 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa ja yli 20 miljoonan asukkaan megapoliksia arvioidaan olevan kymmenkunta.

Kaupungistumiseen liittyy sekä erilaisia hyötyjä ja haittoja. Kaupungit voivat tarjota maaseutua paremmat mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen, työhön ja terveydenhuoltoon. Kyse ei siis ole pelkästään kurjuuden ja köyhyyden kasautumisesta suurkaupunkien slummeihin, vaan myös uusista mahdollisuuksista, toivosta ja sosiaalisesta noususta. Kaupungistuminen ja taloudellinen hyvinvointi kulkevat usein käsi kädessä.

Dodohan korostaa juuri näitä kaupungistumiskehityksen myönteisiä puolia – unohtamatta tietenkään siihen liittyviä haittoja.

Suomalaisessa muuttoliikkeessä syrjäseuduilta kasvukeskuksiin on usein kyse samanlaisesta uusien mahdollisuuksien etsimisestä koulutuksesta, työmarkkinoilta tai palveluista. Kaupungistumiskehitys tulee todennäköisesti jatkumaan maassamme myös tulevina vuosina.

Nämä luvut ja kehitystä kuvaavat tiedot tekevät selväksi sen, kuinka suuri merkitys on sillä, mitä ja miten kaupunkilaiset kuluttavat ja, miten tuotteet ja palvelut meille tuotetaan. Viime kädessähän ympäristöongelmat johtuvat, siitä miten hyödynnämme luonnonvaroja - erityisesti tämä koskee ilmastomuutosta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.

Tänä päivänä jokainen kuluttaja tietää tavaroiden ja palveluiden tuottamisen ympäristöhaitoista ja sosiaalisista ongelmista ja sen, että voi itse valinnoillaan vaikuttaa. Monet meistä valitsevatkin kaupan hedelmätiskillä reilun kaupan banaaneja tai luomutuotteita.

On kuitenkin tilanteita, joihin kuluttaja ei enää omaa päätöstään tehdessään voi juurikaan vaikuttaa tai voi korkeintaan valita kahden huonon vaihtoehdon välillä vähemmän huonon.

Usein tällaisen tilanteen eteen joutuu ympäristön kannalta keskeisiä valintoja tehtäessä kuten asumisessa, liikkumisessa ja elintarvikkeiden kuluttamisessa. Juuri nämä ovat kotitalouksien ympäristövaikutusten kannalta merkityksellisempiä kulutuksen kohteita.

Esimerkiksi rakennusten lämmityksestä aiheutuu noin kolmannes Suomen hiilidioksidipäästöistä. Rakentamis- ja suunnitteluvaiheessa tehdään päätöksiä, joiden vaikutukset yltävät vuosikymmenten päähän. Vuokra- tai omistusasuntoa etsivä ei voi enää päättää siitä, lämmitetäänkö hänen kotiaan maalämmöllä, puupelleteillä vai suoralla sähkölämmityksellä tai kuinka hyvin talo on eristetty.

Samoin on jokapäiväisen liikkumisen kanssa. Liikenne on välttämätöntä, samalla kun se vaikuttaa ympäristöön mm. pakokaasu- ja melupäästöin. Taajamien laajentuessa on monen työ- ja asiointimatkat pidentyneet ja varsin usein liikkumisvälineeksi valitaan henkilöauto joukkoliikenteen sijaan. Tekniikan kehityksestä huolimatta emme ole pystyneet ratkaisevalla tavalla vähentämään päästöjä, koska autot ovat kasvaneet, niiden käyttö on lisääntynyt ja työmatkat ovat pidentyneet. On huolestuttavaa, että ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta kestävämpien liikennemuotojen osuus on pienentynyt.

Kolmanneksi esimerkiksi nostamani elintarvikkeiden kulutus aiheuttaa noin kolmanneksen kotitalouksien ympäristövaikutuksista. Eli se on samaa suuruusluokkaa kuin liikkumisen ja autoilun ympäristövaikutukset. Modernin elämäntavan myötä ruoan kuljetukset, pakkaaminen ja pakastaminen ovat lisääntyneet. Kehitys on helpottanut jokaisen arkista ruuanlaittoa, josta ympäristö kuitenkin joutuu maksamaan.

Ympäristön kannalta kestävän kuluttamisen aikaan saaminen edellyttää erilaisia toimia. Ei ole olemassa yksinkertaisia, kaikille tai kaikkialla kelpaavia ratkaisuja. On käytettävä teknisiä innovaatioita ja uusia tuotantotapoja, yhteiskunnallista ohjausta ja erilaisia vapaaehtoisia keinoja sekä ympäristötietoisuuden lisäämistä.

Hiljattain julkistetun mielipidekyselyn mukaan valtaosa suomalaisista on valmis tinkimään omasta kulutuksestaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Melkein kaikki ovat kiinnostuneita kierrätyksestä ja käyttämään enemmän joukkoliikennevälineitä. Asenteet ja käyttäytyminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kuluttajien asenteet ja kulutuskäyttäytyminen eivät nimittäin tunnu kovin hyvin vastaavan todellisuudessa toisiaan.

Asenteet osoittavat valveutuneisuutta ja valmiutta muuttamaan kulutustottumuksia. Siksi on tärkeää, että saatavilla on tietoa siitä, mitkä kulutusvaihtoehdot ovat kestäviä ja että näitä vaihtoehtoja on todella tarjolla, jotta hyvät aikomukset myös toteutuisivat.

Kuluttamista on helppo arvostella, mutta joka tapauksessa jokainen meistä on kuluttaja. Syyllistämällä ja vaatimalla liikaa ihmisiltä, emme saa aikaan muuta kuin vahinkoa. Kulutusvalinta on aina monen tekijän summa. Ostaessamme ruokaa tai vaatteita ostamme paljon muutakin kuin vain ravintoa tai päällepantavaa. Ostamme kotimaisuutta, eksotiikkaa, perinteitä, erottautumista yhtä paljon kuin terveellisyyttä, ympäristöystävällisyyttä tai edullisuutta.

Meidän on kehityttävä kuluttajina. Hyväksi kuluttajaksi ei ole helppo tulla. Tuotteiden ympäristövaikutuksia on vaikea vertailla ja informaatio voi olla ristiriitaista. Silti selkeitä nyrkkisääntöjäkin parempaa kuluttamiseen on: hanki mieluummin yksi hyvä kuin kolme huonoa, pieni on usein suurta parempi vaihtoehto.

Pelkät ostopäätökset eivät kuitenkaan riitä. Vastuuntuntoisen kulutuksen lisäksi tarvitaan myös sosiaalisia innovaatioita ja tuoteideoita, joiden avulla voidaan edistää tuotteiden yhteiskäyttöä, vuokrausta ja korvata matkustamista ja kuljetuksia. Usein yhteisöllisyyden kehittäminen ja vastuullinen kulutus kulkevat käsi kädessä.

En usko, että pystyisimme yksinomaan kulutukseen kohdistuvin keinoin vähentämään riittävästi haitallisia ympäristövaikutuksia. Kulutuksen määrä on kasvanut ja jatkanee edelleen kasvamista. Kulutustottumusten muuttamisen lisäksi on kehitettävä ympäristöystävällisempiä tuotteita ja tuotantotapoja.

Materiaalitehokkuus on monesta syystä tulossa tärkeäksi ympäristöpoliittiseksi päämääräksi. Ensinnäkin aineellisen kulutuksen jatkuva kasvu uhkaa syödä sen päästöjen vähenemisen, joka on saatu aikaan tekniikkaa kehittämällä.

Meillä on suomalaisina aihetta myös itsetutkiskeluun. Olemme ylpeitä pohjoisesta luonnostamme, mutta emme voi ylpeillä ympäristöpolitiikalla. Suomella on suuri ekologinen jalanjälki. Sekä energian että luonnonvarojen käyttö on Suomessa runsasta ja niiden käyttö on lisääntynyt. Käytämme luonnonvaroja noin kaksi kertaa enemmän kuin Euroopan maissa keskimäärin. Suurelle käytölle on syitä, joita emme voi poistaa. Talouden materiaalitehokkuuden ja parantaminen ja luonnonvarojen kokonaiskäytön vähentäminen on suurimpia ympäristönsuojelun haasteitamme.

Tavoitteemme on menestyä globalisaatiossa osaamisella ja innovaatioilla. Ympäristöteknologia on tämän päivän ja tulevaisuuden ala, jonka on arvioitu kasvavan yli 10 prosenttia vuodessa. Tehkäämme välttämättömyydestä hyve ja kilpailuetu. Edelläkävijät tulevat tälläkin alalla olemaan etulyöntiasemassa. Satsaukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä näytöt kotimaassa avaavat ovia myös kansainvälisillä markkinoilla.

Globalisaation myötä julkisen sektorin mahdollisuudet asettaa rajoituksia ja velvoitteita on kaventunut ja yritysten valta on lisääntynyt. Globalisaatio ja tehokas tiedonvälitys on antanut kuluttajilla mahdollisuuden käyttää valtaa omalla ostoskäyttäytymisellään. Valtiot ja poliittiset päätöksentekijät eivät kuitenkaan voi välttää vastuutaan. Ympäristöpolitiikka on päinvastoin entistä tärkeämpää. Oikeudelliset ja taloudelliset ohjauskeinot ovat tehokkaita ja välttämättömiä pyrittäessä hillitsemään ilmastonmuutosta, ympäristön pilaantumista ja luonnonvarojen liikakäyttöä. Sanoista on ryhdyttävä tekoihin. On hyödynnettävä kansalaismielipiteen muutos ja otettava käyttöön keinoja, jotka mahdollisimman tehokkaasti sääsätävät luontoa.

* * *

Ympäristöpolitiikan muotoilussa ja toteuttamisessa tarvitaan erilaisia toimijoita. Ilmastonmuutoksen torjuminen tai Itämeren suojeleminen ovat esimerkkejä siitä, että kansallisten toimien lisäksi kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä. Kansalaisjärjestöillä on nimenomaan ympäristönsuojelun alalla vahvoja näyttöjä osaamisestaan ja vaikutusvallastaan. Kannustan teitä hyvät Dodolaiset ja muut ympäristöaktiivit jatkamaa työtänne yhteisen ympäristömme parhaaksi.