Pentti Arajärvi: Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä, Saarnilaakson koulu 28.2.2001

Arvoisat koululaiset,
hyvät läsnäolijat


Tämänpäiväisen juhlamme aiheena on suomalaisen kulttuurin päivä, joka on myös Kalevalan päivä. Päivähän määräytyy sen mukaan, että Elias Lönnroth päiväsi ensimmäisen Kalevalan esipuheen helmikuun viimeisenä päivänä 1835.

Kulttuuri-sanan alkuperä on viljely. Sana on siirtynyt merkitsemään henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta. Se on eräältä osin rinnasteinen sanalle sivistys. Kun vietämme suomalaisen kulttuurin päivää, kunnioitamme erityisesti meitä edeltäneiden sukupolvien saavutuksia. Meidän täytyy kuitenkin myös samalla kurkottaa tulevaisuuteen. Yhteisön elämässä paikalleen pysähtyminen on kuolemista.

Saarnilaakson koulun opetussuunnitelmassa ja toiminnassa korostetaan tieto- ja viestintätekniikkaa ja kansainvälisyyttä. Molemmat ovat ajankohtaisia, tärkeitä ja tulevaisuuteen suuntautuvia näkökulmia. Tieto- ja viestintätekniikan tiedämme elinkeinotoiminnan alaksi, joka on muuttanut Suomen puu- ja metallijalalla seisoneen viennin kolmijalkaiseksi. Tieto- ja viestintätekniikan ja ennen kaikkea sen kasvun merkitys Suomen taloudelle on niin suuri, että huolestuttaa, jos emme osaa varautua myös kasvun hidastumiseen, pysähtymiseen tai jopa taantumiseen. Siitä huolimatta tieto- ja viestintätekniikalla on meille suuri merkitys työpaikkoina ja vientinä.

Tieto- ja viestintätekniikan viime vuosien kehitys oikeastaan kulminoituu pariin symboliin. Ne ovat matkapuhelin, tietokone ja tietoverkko. Kaikkien käytössä suomalaiset ovat maailman kärkiluokkaa. Kännyköitä asukasta kohti, tietokoneita asukasta kohti ja internet-yhteyksiä asukasta kohti on Suomessa kansainvälisesti erittäin suuri määrä, ja olemme yhä suuremmassa määrin tulleet myös kansainvälisesti siitä tunnetuksi. Keinot välittää tietoa ovat mahtavasti kehittyneet sitten sen, kun joskus kalevalaisessa muinaisuudessa laulettiin runoja. Runon laulaminen oli keino helpottaa tarinan muistiin painamista, ja tarina siirtyi seuraavalle sukupolvelle laulamalla ja kylästä toiseen ja kävelemällä siihen toiseen kylään laulamaan.

Suomen kansan vanhat runot kertovat paljon arkisista, jokapäiväisistä asioista, mutta ne kertovat myös juhlista, ja ne kertovat myös sanojen, uskomusten ja taitojen synnystä. Hakematta vertautuu mieleen internet käsittämättömänä tietopankkina, joka lisäksi sähköisesti siirtää tietoa paikasta toiseen. Kukaan ei tienne internetin koko tietosisältöä, mutta sen arvioidaan olevan miljardeja sivuja. Varmaa on, että päivittäinen lisätiedon tuotanto on verrattomasti enemmän kuin kukaan kykenee lukemaan puhumattakaan omaksumisesta.

Tärkeää on huomata, että pohjimmiltaan internetissä oleva tieto on verrattomasti tärkeämpää kuin se tekniikka, jolla tietoa siirretään. Sama koskee tietysti vaikkapa puhelimen tekstiviestiäkin. Emme tee mitään pelkällä yhteydellä, jos meillä ei ole mitään sanottavaa. Ehkä tässä yhteydessä voisi lainata Lauri Viitaakin, vaikka vertaus vähän ontuu: puhuiko hän yhdeksää kieltä? Entä oliko hänellä sanottavaa?

Kielitaito, internet, puhelin. Ne ovat kaikki välineitä ottaa yhteyttä, mutta meillä täytyy olla jotakin sanottavaa. Nykyisin puhutaan sisällön tuottamisesta. Se on ilmaus, joka oikeastaan kertoo vain, että toimittajaa, kirjailijaa, tiedemiestä ja taiteilijaa halutaan kutsua sisällön tuottajaksi. Eivätkö nämä tuota juuri niitä sisältöjä, joita varten erilaisia viestittämisen välineitä on kehitetty?

Edellä totesin, että internetissä on uskomaton määrä tietoa. Heti perään on todettava, että siellä on myös uskomaton määrä väärää tietoa, virheellistä tietoa, harhaan johtavaa tietoa ja jopa vahingollista tietoa. Näiden merkitystä ei pidä liioitella, mutta ne johtavat seuraavaan kysymykseen. Miten erotamme oikean tiedon väärästä ja toden valheesta? Miten tiedämme, mitkä tulokset ovat oikeita ja kritiikin kestäviä ja mitkä ovat vain uskomuksia ja jopa tahallisesti vääriä?

Vastaus tähän voi olla vain kouluopetuksessakin yhä tärkeämpi kriittinen ja avoin suhtautuminen tietoon. Tiedemies ei hyväksy tutkimuksensa ja luomansa tiedon perustaksi mitään, mitä hän ei voi osoittaa kullakin hetkellä vallitsevan tietämyksen perusteella. Toinen asia on, että monta kertaa on koko tiedonkäsityksemme mullistettu. Esimerkiksi käy vaikkapa aurinkokeskeisen tähtijärjestelmän hyväksyminen, joka on jo siirtynyt aurinkokeskeisyydestäkin eteenpäin, tai Einsteinin suhteellisuusteoria. Samalla tavalla meidän tulee oppia suhtautumaan internetin tietoon. Kaikki kirjoitettu ei ole totta eikä kaikkea totuutta ole kirjoitettu.

Samalla meidän on edelleen luotettava siihen moraaliseen ja eettiseen lähtökohtaan, jolle ihmisten yhteisöt ja yhteiskunnat rakentuvat. Tiedon käyttäminen vahingollisesti ei saa lisääntyvä vain sen takia, että joku levittää vahingollista tietoa yhä tehokkaammilla menetelmillä. Vastuu itsestä ja ympäristöstä ei teknisen kehityksen myötä muutu miksikään, ja tämän vastuun opettaminen on edelleen omalta osaltaan koulunkin tehtävä.

Kansainvälisyyden kehittyminen on ollut vähintään yhtä räjähdyksenomaista kuin tieto- ja viestintätekniikankin. Jo ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin alkanut kehitys on jatkunut voimakkaana. Välillä ehkä käperryimme enemmän tarkastelemaan vain Euroopan unionia, mutta Kaukoitä, Latinalainen Amerikka ja Afrikkakin nousevat yhä tärkeämmiksi tekijöiksi myös meille kansallisesti. Sisäisesti olemme yhä kansainvälisempiä, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuu taustaltaan ulkomaalaisia merkittävän paljon. He ovat kulttuurinen rikkaus, ja he tuovat meille myös paljon sellaisia tietoja ja taitoja, joita meillä ole. Monille heistä on ollut tarpeellista antaa turvapaikka. Ehkä vertailuna voi todeta, että ruotsalaiset varmaan olivat tyytyväisiä kun erässä vaiheessa sekä Saksan että Itävallan liittokansleri osasivat ruotsia. Sekä Willy Brandt että Bruno Kreisky olivat natseja paossa Ruotsissa. Olen kuullut sanottavan, että Namibian hallituksessa on ollut kaksi suomea taitavaa jäsentä. Suomalaissyntyinen John Morton antoi aikanaan ratkaisevan äänen 1776, kun Yhdysvallat perustettiin. Nämä esimerkit osoittakoot, mikä merkitys ulkomaalaisella voi olla uudessa kotimaassaan ja vanhaan kotimaahansa palattuaan. Kun syömme Fazerin sinistä, syömme ulkomaalaisen tänne tuoman tiedon ja taidon tuotetta.

Hyvät kuulijat

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä antaa meille hyvän syyn pohtia yhteiskunnan tulevaisuutta. Suomen tulevaisuus on koulutetussa väestössä. Viisi miljoonaa ihmistä ei voi tuottaa edes paperia niin paljon, että sillä voitaisiin taata kansakunnan ja yhteiskunnan menestyminen maailman kansojen joukossa. Tieto ja osaaminen ovat tekijöitä, joilla voidaan varmistaa hyvinvointimme ja kehittää sitä.

Hyvää suomalaisen kulttuurin päivää. Hyvää ja jokapäiväistä oppimista niin paikalla oleville nuorille kuin aikuisille.