Tasavallan presidentti Tarja Halosen juhlapuhe Joensuun yliopiston Aurora II -uudisrakennuksen vihkiäisissä 4.10.2006

Hieman yli neljäkymmentä vuotta sitten, maaliskuussa 1966, eduskunta hyväksyi lain, olla Joensuun korkeakoulu perustettiin. Perustaminen oli osa laajempaa ohjelmaa, joka konkretisoitui samanaikaisesti säädetyssä laissa korkeakoululaitoksen kehittämisestä vuosina 1967 – 1981 sekä mm. Kuopion korkeakoulun sekä Tampereen ja Lappeenrannan teknillisten korkeakoulujen perustamisena.

Hallitus perusteli tuolloin korkeakoulujen kehittämisohjelmaa sillä, että korkeakoulu- ja tutkimusolomme kaipasivat pikaista ja perusteellista kohentamista. Tutkimusta ja erikoiskoulutusta sekä yleensä tiedon tason nousemista pidettiin yhteiskunnan taloudellisen kasvun sekä sen henkisen ja sosiaalisen edistyksen välttämättömänä edellytyksenä. Tämä perustelu ilmentää hyvin perinteistä ja yhä edelleen vallalla olevaa käsitystämme yhteiskunnan hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun rakentumisesta sivistyksen ja osaamisen varaan.

Koulutusjärjestelmämme on kokonaisuus, jonka kaikkien osien on oltava kunnossa ja tuettava yhteisiä tavoitteita. Ilman vahvaa peruskoulujärjestelmää ei voi olla huippututkimusta, toimivaa ammatillista koulutusta tai elinikäistä oppimista.

Meillä on näyttöä siitä, että peruskoulujärjestelmämme on hyvä - Suomi on menestynyt kansainvälisissä koulutusvertailuissa kuten Pisa-ohjelmassa. Oppimistulokset ovat huippuluokkaa kaikkein keskeisimmissä oppiaineissa. On erityisen huomionarvoista, että erot oppilaiden, koulujen ja maan eri alueiden välillä ovat kansainvälisesti vertaillen pieniä. Pystymme siis varsin hyvin antamaan lapsille ja nuorille sosiaalisesta asemasta, asuinpaikasta ja sukupuolesta riippumatta yhdenvertaiset mahdollisuudet perusopetukseen.

Hyvään menestymiseen on monta syytä. Opetus on maksutonta ja kattavat opintososiaaliset edut kuten kouluruoka, koulumatkatuki ja oppilashuolto ovat kaikkien saatavilla. Suomessa koulutuksen järjestämisvastuu on kunnilla eli lähellä lapsia sekä nuoria ja heidän kotejaan. Kansalaiset luottavat opetukseen, ja kodin, koulun sekä eri viranomaisten kesken on pitkät yhteistyöperinteet.

Koululaitoksemme korkeatasoisuuden yhdeksi keskeisemmäksi tekijäksi on usein nostettu opettajat – meidän hyvät opettajamme. Siihen on täydet perusteet. Koulutusjärjestelmän toimivuus, väestön koulutus- ja osaamistason kohottaminen ja koulutuksen laadun kehittäminen ovat riippuvaisia korkeatasoisesta opetushenkilöstöstä ja siihen puolestaan kuuluu laadukas opettajankoulutus.

Pätevien opettajien tarve oli yhtenä syynä myös Joensuun korkeakoulun perustamiseen. Tuolloisen koulu-uudistuksen mukanaan tuoma pätevien opettajien tarve oli erityisen suuri juuri täällä itäisessä Suomessa. Eikä pätevien ja motivoituneiden opettajien tarve tule jatkossakaan poistumaan – päinvastoin. Koko Suomen menestyminen kovassa kansainvälisessä kilpailussa ja työnjaossa on paljolti osaamisen ja innovaatioiden varassa.

* * *

Suomalainen korkeakouluverkko koostuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Alueellisesti hajautetun korkeakouluverkon myönteinen vaikutus alueiden osaamisen, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta on hyvin nähtävissä.

Nykyinen globalisaatiokehitys ja kiristyvä kansainvälinen kilpailu asettavat korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnalle uusia haasteita. Niihin vastaaminen edellyttää korkeakouluilta lähivuosina rohkeaa toimintaa. Tavoitteena on, että hyvä ja tasokas korkeakoululaitoksemme saadaan entistä paremmaksi.

Suomessa sijoitetaan jo nyt paljon tieteeseen ja tutkimukseen. Käytimme vuonna 2004 tutkimus- ja kehittämistoimintaan noin 5,3 miljardia euroa. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen osuus bruttokansantuotteesta oli 3,5 prosenttia, joka on OECD-maiden kärkeä.

Moni ei ehkä muista, että laajapohjainen sitoutuminen nykyiseen innovaatiojärjestelmän kehittämiseen syntyi nimenomaan syvimpinä lamavuosina 1990-luvun alussa. Lähivuosien virallisena tavoitteena on tehostaa erityisesti tutkimusta ja teknologista kehitystyötä ja niiden tulosten kaupallista ja yhteiskunnallista hyödyntämistä. Suomessa tehdään kuitenkin vain vajaa yksi prosentti maailman tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. Siksi on tärkeää, että kykenemme ottamaan vastaan ja hyödyntämään myös muualla kehitettyä osaamista ja olemaan houkutteleva kumppani.

Suomalaisen tutkimustoiminnan vahvistaminen nimittäin edellyttää yhteistyötä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Kansallisella tasolla keskeisenä haasteena pidetään korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten toiminnan kokoamista suuremmiksi ja kilpailukyisemmiksi kokonaisuuksiksi. Samoin korostuu sektoritutkimuksen merkitys. Korkeakoulujen edellytetään profiloituvan, vahvistavan painoalojaan ja erikoistuvan. Onkin olennaista löytää omat vahvuutemme.

Globaalissa taloudessa alueet ja maat kilpailevat osaamiskeskittymien ja niihin liittyvän tuotantotoiminnan sijainnista. Se, miten korkeaa osaamista vaativa tuotantotoiminta tulevaisuudessa sijoittuu, riippuu paitsi korkeasti koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta myös kansantalouden aineellisesta ja sosiaalisesta perusrakenteesta. Nämä perusasiat ovat maassamme varsin hyvässä kunnossa. Meillä on maailmanluokan osaamista ja toimivat innovaatioympäristöt. Kun me pystymme osoittamaan vahvuutemme, se voi houkutella maahamme myös uusia investointeja.

Tieteen tulevaisuutta maassamme voi siis pitää monessa mielessä hyvänä. Meillä on lahjakkaita tohtoriopiskelijoita ja tutkijoita. Tutkijanuran houkuttelevuutta pitäisi edelleen parantaa: nykyiset usein hyvin lyhytaikaiset työ- ja virkasuhteet eli tieteen pätkätyöt – vähentävät monen nuoren halukkuutta jäädä yliopiston tutkijamaailmaan.

Iloinen asia on, että olemme edelläkävijämaita naisten tutkijanuran kehittämisessä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tohtorintutkinnon suorittaneiden naisten määrä on yli kolminkertaistunut. Jokaisella on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittää ja hyödyntää lahjakkuuttaan ja osaamistaan. Se on yksilön kannalta oikeudenmukaista ja yhteiskunnan kannalta erittäin hyödyllistä.

* * *

Vajaan neljän vuosikymmenen aikana Joensuun korkeakoulu on kasvanut yliopistoksi, jonka kahdeksassa tiedekunnassa ja yhdeksässä erillislaitoksessa työskentelee 1 400 työntekijää ja opiskelee noin 8 300 opiskelijaa.

Mutta onko se täyttänyt tehtävänsä? Niin, mikä on Joensuun yliopiston ja yleensä yliopistojen tehtävät? Yliopistolain mukaan niiden tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Yliopistomme ovat perinteisesti kouluttaneet opiskelijoita julkisen sektorin ja elinkeinoelämän tehtäviin. Hyvä ja luotettava julkishallinnon virkamieskunta on tärkeä osa oikeusvaltion perusrakennetta, joka luo perustan hyvinvointiyhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle.

Tällä hetkellä käydään vilkasta keskustelua työvoiman riittävyydestä ja siitä, vastaavatko työvoiman tiedot ja taidot elinkeinoelämän tarpeita. Nämä kysymykset ovat tärkeitä jo opiskelijoiden tulevan työllistymisenkin kannalta, mutta yliopistojen tehtävät ovat lainkin mukaan paljon moninaisemmat. On myös syytä muistuttaa, kuinka suuri merkitys on myös yritysten omilla toimilla parantaa työvoimansa osaamista ja edistää tuotantoaan palvelevaa tutkimusta ja tuotekehittelyä. Yhteistyö on tässäkin voimaa.

Yliopistojen merkitys kansakuntamme kannalta on ollut historiallisesti merkittävä ja uskon se olevan sitä myös tulevaisuudessa. Maamme yliopistot voivat edistää maamme kannalta tärkeitä pohjoiseen sijaintiimme, luontoon ja lähialueisiin liittyviä hankkeita. Joensuun yliopisto on toiminut tämän mukaisesti. Sillä on keskeinen osa Itä-Suomen innovaatiojärjestelmässä. Joensuun yliopistolla on useita vahvuusalueita, joista osa, esimerkiksi metsä ja ympäristö sekä raja ja Venäjä, liittyvät kiinteästi sen lähialueeseen.

Yliopistojen tehtävä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan ihmiskuntaa on globalisaation aikakautena entistäkin tärkeämpi. Vapaa tutkimus, tieteellinen ja taiteellinen sivistys ja tutkimukseen perustuva ylin opetus edistävät sinänsä ihmiskunnan parasta. Kansainvälisen yhteisön, muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vuonna 2000 hyväksymissä vuosituhatjulistuksessa, asettamien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tutkimusta ja koulutusta. Mutta kysymys on myös arvoista. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat suvaitsevaisia ja kunnioittavat ihmisoikeuksia ja edistävät tasa-arvoa.

Toivon, että vihittävä Aurora rakennus parantaa Joensuun yliopiston toimintamahdollisuuksia. Nyt yliopiston Joensuun kampuksen kaikki toiminnot on koottu ensimmäistä kertaa yliopiston historiassa yhtenäiselle alueelle. Alueella sijaitsee yliopiston lisäksi metsäntutkimuslaitoksen, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, alueellinen ympäristökeskuksen sekä arkistolaitoksen toimintoja. Näiden lisäksi Joensuun tiedepuisto on kampuksen välittömässä tuntumassa. Uskon, että fyysinen läheisyys tiivistää edelleen toimijoiden yhteistyötä ja tuottaa alueelle ja koko yhteiskunnalle sivistystä, vaurautta ja hyvinvointia.

Onneksi olkoon!