Tohtori Pentti Arajäven puhe Pelastakaa Lasten Vantaan pienryhmäkoti Pärskeen avajaisissa 24.11.2004

Lapsen varttuminen on aina mielenkiintoinen tapahtuma. Pikkulapsilla se on nopeaa ja joka päivä voi havaita hänen oppineen jotain uutta. Alle kouluikäisillä kuulemme usein mainioita oivalluksia ja koululaisen pohdiskelut ovat virkistäviä näkökulman vaihdoksia. Murrosikäisen kapina on joskus vahvakin näkökulman vaihdos. Aikuistuneen lapsensa kanssa keskustellessa voi mainosti peilata itseäänkin. Ja vaikka kasvatamme lapsia ja kasvamme itse heidän mukanaan, silti lapset elävät huomisessa, jonne meillä ei ole pääsyä. Silti meillä on vastuu huomisesta, koska niin tekomme kuin laiminlyöntimme heijastuvat sinne.

Tulevaisuuden eli lasten maailman rakentaminen on monipolvinen asia. Sitä voi tarkastella yhtä hyvin kaupunkisuunnittelun, koulun oppiaineiden, sosiaaliturvan rakentamisen ja leikkausten, perheen lomamatkan tai kumisaappaiden käytön kannalta. Jos yhteiskunnan muutos lisää yhteisvastuuta, toinen toisistamme huolehtimista, pitkäjänteistä yhteiskunnan taloudellista menestymistä ja itse kunkin sosiaalisen, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa, olemme oikeassa suunnassa.

Suomi on nyt vauraampi kuin koskaan ennen. Tutkimusten mukaan noin kolmasosalla suomalaisista lapsista menee hyvin tai jopa erittäin hyvin. Kuitenkin noin neljäsosalla lapsista menee huonosti ja osalla erittäin huonosti. Entisen presidenttimme suosioon tullutta lausahdusta seuraten - jotain tarttis tehrä.

Erilaisten lasta tukevien toimintojen, kuten erityisopetuksen, lastensuojelun tai lastenpsykiatrisen hoidon tarve on kasvanut valtavasti. Osa kasvusta aiheutuu varmasti entistä paremmasta diagnostiikasta, lisääntyneistä voimavaroista ja ennen kaikkea lisääntyneestä tiedosta. Osa voi aiheutua siitäkin, että välitämme lapsista enemmän kuin ennen ja asiaan kiinnitetään enemmän huomiota. Samaan aikaan voimme tietysti epäillä oikeiksi niitä usein toistettuja väitteitä, että yhteiskunnan sosiaalinen kontrolli ja koheesio on vähentynyt, vanhemmuus on hukassa, nykynuoriso on kuritonta ja muita vastaavia väitteitä. Tosin nämä ajatukset ovat ilmeisesti yhtä vanhoja kuin yhteiskuntakin. Silti se ei tarkoita, etteikö näihin asioihin olisi kiinnitettävä huomiota.

Lapsen hyvän elämän esteiden raivaamiseksi on tehtävä työtä, jos lapsi elää haavoittavissa olosuhteissa. Sitä ei vaadi yksin yhteiskunnan menestys vaan myös inhimillisyys. Se ei myöskään voi tai saa olla taloudesta kiinni saati ensisijaisesti taloudellinen kysymys. Lisäksi varhainen hoitaminen tai vielä parempaa – ongelmien ehkäisy – on taloudellista. Jos lapsen elämä saadaan ajoissa kuntoon, vältytään ehkä vuosien laitoskierteeltä mielisairaaloissa tai vankiloissa, vuosia kestävältä sosiaaliturvan varassa elämiseltä ja ehkä esimerkiksi rikoksilla yhteiskunnalle aiheutetuista vahingoista.

Parhaita investointeja ovatkin investoinnit ongelmia ehkäisevään toimintaan. Samalla on kuitenkin muistettava, että myös vauriot on korjattava. Tällaisissa pienryhmäkodeissa kuin tämä Pärskeet eräällä tavalla yhdistyvät hoito ja ehkäisy. Hoidolla yritetään korjata syntyneitä vaurioita ja saada aikaiseksi se, mitä välittävällä aikuisella, kiintymyksellä, rakkaudella ja rajoilla voi saada aikaan. Samalla tämä toiminta pyrkii parantamaan elämisen laatua pitkällä ja kestävällä tavalla.

Vuonna 2002 pidettiin YK:n päämajassa ensimmäinen Lasten huippukokous. Siellä olivat lapset mukana ja he löysivät varsin nopeasti yhteisen mielipiteen. Heidän julkilausumastaan haluan lainata vain yhden lauseen: me emme ole ongelma, vaan ratkaisu.

Mikä on tärkeämpää kuin lapsuus ? Siksi haluan toivottaa pienryhmäkoti Pärskeelle mitä parhainta menestystä, rakkautta ja rajoja sen toiminnassa lasten parhaaksi.