Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Armenian presidentin isännöimällä illallisella Jerevanissa 27.9.2005

Sallikaa minun kiittää Teitä, herra presidentti, lämpimästä vieraanvaraisuudestanne ja niistä ystävällisistä sanoista, jotka osoititte Suomelle ja minulle itselleni. Minulla on suuri ilo yhdeksän vuoden jälkeen jälleen olla Armeniassa. Ensimmäisen kerran kävin kauniissa maassanne ulkoministerinä marraskuussa 1996. Suomi oli tuolloin yksi Minskin prosessin puheenjohtajista. Nyt tuntuu suurelta kunnialta olla Suomen presidenteistä ensimmäinen, joka tulee viralliselle vierailulle itsenäiseen Armeniaan.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta. ETYK-huippukokous Helsingissä vuonna 1975 valmisti tietä Euroopan poliittisen kartan huomattaville muutoksille. Euroopan murroksen myötä myös Armenia palasi kansainväliselle näyttämölle itsenäisenä valtiona Helsingin huippukokouksessa 1992.

Myös Minskin prosessi näki päivänvalon Helsingissä samaista huippukokousta valmisteltaessa. Kolmetoista vuotta on kulunut, mutta monet kohtaamistamme haasteista ovat edelleen samoja. Minskin prosessikin joutuu edelleen jatkamaan ponnistelujaan. Toivon vilpittömästi, että Vuoristo-Karabahin konfliktin ratkaisemisessa saavutetaan pikaisesti edistystä. Minskin prosessissa olisi todella tartuttava kaikkiin otollisiin tilaisuuksiin, jotta saataisiin ratkaistua tämä pitkäksi venynyt konflikti, joka estää alueen kehitystä.

Maailman maat tarvitsevat toisiaan tänään enemmän kuin koskaan aiemmin. Elämme yhteisesti jakamassamme maailmassa, missä demokratia, talous ja turvallisuus ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Yhdentymisestä on tullut politiikan asialistan keskeisiä asioita Euroopassa ja muuallakin. Rajojen merkitys on vähenemässä, ja myös ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat maasta toiseen vapaammin kuin koskaan.

Armenialaiset ovat vuosisatoja käyneet kauppaa yli valtioiden rajojen ja merien. Kansanne on jatkuvasti ollut liikkeellä ja kotonaan ei vain Armeniassa vaan myös "Syyrian mailla, setripuiden Libanonissa yhtä lailla kuin Italiassa ja gondolien Venetsiassa", kuten runoilijanne Nahabed Rusinian on kuvannut armenialaisten kosmopoliittista hengenlaatua. Eristäytyminen ei ole koskaan ollut tunnusomaista armenialaisille ja heidän asennoitumiselleen. Siksi on järkevää purkaa ne kahleet, jotka nyt estävät Armeniaa vaalimasta hyviä ja ystävällisiä suhteita kaikkiin naapureihinsa.

Vaikka Helsinki ja Jerevan sijaitsevat kaukana toisistaan, maidemme välillä on säännöllisesti ollut korkean tason vierailuja. Ulkoministeri Tuomioja vieraili Armeniassa lokakuussa 2004 ja teidän ulkoministerinne Vartan Oskanian Helsingissä toukokuussa 2005. Olen tyytyväisenä seurannut myös Armenian kirkon ja Suomen luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välistä vuoropuhelua. Armenian apostolisen kirkon katolikoksen Karekin II:n Suomen-vierailu vuosi sitten osoitti, että kirkkojemme välillä on vahvat siteet.

Kaikista näistä yhteyksistä huolimatta maidemme välinen kauppavaihto on pysynyt varsin vaatimattomana. Investointien suojaa ja edistämistä koskevan sopimuksen allekirjoittaminen viime vuoden lokakuussa oli tervetullut ensiaskel maidemme välisten talousyhteyksien lisäämiseksi. Maamme ryhtyvät lisäksi kohta neuvottelemaan kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevasta sopimuksesta. Toivon, että näiden sopimusten tuottamat edut ovat omiaan syventämään maidemme välisiä talous- ja kauppasuhteita.

Sekä Suomi että Armenia ovat aina painottaneet kovasti koulutusjärjestelmän merkitystä. Armeniaa on kutsuttu Euroopan sivilisaation kehdoksi ja koulutusjärjestelmä on edelleen armenialaisen yhteiskunnan peruskivi. Mitä Suomeen tulee, olemme iloisia ja ylpeitä siitä, että meidän koulutusjärjestelmämme sijoittuu parhaitten joukkoon kansainvälisissä vertailuissa.

Armeniasta ja Etelä-Kaukasiasta on tullut EU:lle aiempaa tärkeämpiä kumppaneita. Tätä kehitystä osoittaa Euroopan unionin erityisedustajan nimittäminen Etelä-Kaukasiaan vuonna 2003. Suomella on ollut tässä aktiivinen osansa, ja me olemme luonnollisesti onnellisia ja ylpeitä siitä, että tehtävään nimitettiin suomalainen veteraanidiplomaatti, suurlähettiläs Heikki Talvitie.

EU:n tavoitteena on edelleen tiivistää suhteita Armeniaan, Azerbaidzhaniin ja Georgiaan. EU on kutsunut Etelä-Kaukasian kaikki kolme maata liittymään Euroopan naapuruuspolitiikkaan, jonka tavoitteena on vaurauden, vakauden ja hyvinvoinnin yhteinen jakaminen. Demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet ovat keskeisiä elementtejä, kun Armenian lainsäädäntöä lähennetään eurooppalaisiin vaatimuksiin. Me toivomme, että perustuslakiuudistukset saatetaan päätökseen tässä kehyksessä ja että kaikkien poliittisten puolueiden tasavertaisesta osallistumisesta tähän poliittiseen prosessiin pidetään kiinni. Suomen tarkoituksena on jatkaa EU:n Armenian-suhteiden kehittämistä tulevalla EU-puheenjohtajuuskaudella.

Herra presidentti, sallikaa minun vielä kerran kiittää Teitä suurenmoisesta vieraanvaraisuudestanne ja nostaa tämä malja Teille ja puolisollenne, Armenian kansan onnelle ja vauraudelle ja Suomen ja Armenian tulevalle yhteistyölle.