Tohtori Pentti Arajärven puhe Porin SuomiAreenalla: "Työmies on paikkansa ansainnut" 14.7.2011

Hyvät tavat ovat merkittävä osa niistä asioista, jotka tekevät elämisen miellyttäväksi ja joskus jopa elämisen arvoiseksi. Yksi osa hyviä tapoja on kulttuurissamme se, että avaamme naiselle oven, nostamme hattua, suojelemme ns. heikompaa sukupuolta. Yksi osa hyviä tapoja on mainita naiset ensin. En kuitenkaan sattumalta äskeisessä avausrepliikissäni sanonut sukupuolia järjestyksessä miehet ja naiset. Se johtui tällä kertaa siitä, että pohdinnassa on miehen rooli. Hyvien tapojen mukaiselta tuntui tällä kertaa mainita miehet ensin. Ritarihyveisiin kuului päästää nainen edellä ovesta tiettävästi sen takia, että oven takana mahdollisesti vaaniva salamurhaaja ei voinut iskeä arvon ritariin.

Viime vuosisadalla ja erityisesti viime vuosikymmeninä on tasa-arvo edennyt kovaa vauhtia. Hyvä niin. Itsekin olen täällä lähinnä sen takia esiintymässä, että yksitoista vuotta, viisi kuukausi ja seitsemän päivää sitten pidetyssä vaalissa murtui yksi perinteinen miehinen linnake. Aina kun nainen on ensimmäisen kerran tehnyt jotain, on jotakin peruuttamatonta ja enimmäkseen positiivista tapahtunut. Naisilta ei näkyvistä yhteiskunnallisista paikoista taida puuttua kuin EU-komissaari. Sen sijaan on aika vaikea löytää tehtävää, jossa olisi ensimmäinen mies. Minulla on tämä etuoikeus.

Miehen asemaa ainakin synkimmillään kuvataan siten, että he ovat joko raivoisia menestyksen ja rahan tavoittelijoita tai onnettomia peräkammarin poikia. Mies kuolee ennenaikaisesti saappaat jalassa – koskaan lääkärissä käymätön mies – ja liikkuu verenmaku suussa. Vaihtoehtoisesti hän ei liiku, ei harrasta, syö vääriä ruokia, on vailla ystäviä, ei puhu eikä pussaa, juo viinaa, polttaa tupakkaa, syö suolaa eikä oikein seksikään suju. Varmaan kuvat ovat ainakin osittain tilastollisesti oikeita ja joidenkin yksilöiden kohdalla lisäksi todellisuutta. Täyttäväthän naiset konsertit, näyttelyt ja työväenopistojen kurssit, naiset ylläpitävät merkittävää osaa taidetarjonnasta ja he hoitavat lapset. Ainoa elämänala, jolla miehinen kulttuuri edelleen tuntuu jylläävän, on työelämä.

Miesten ei varmasti kannata kadehtia naisilta heidän monipuolista osaamistaan ja toimintaansa eikä naisten miehiltä tapaa, jolla miehet työelämässä monesti toimivat. Kummankin etu on epäilemättä kummankin sukupuolen käyttäytymisroolien monipuolistaminen. Mikä on se miehinen kulttuuri, joka kieltää, ei salli tai kehottaa toimimaan järkevien tavoitteiden vastaisesti. Lähteekö se paapovista äideistä, päiväkotien ja koulujen voittopuolisesti naispuolisesta henkilökunnasta vai miesten uhosta, ettei akkojen järjestykseen ainakaan alistuta – vaikka kotona useimmiten kiltisti alistutaankin. On tärkeää muuttaa ja murtaa tämä uho- tai tuhokulttuuri saattamalla miehet oman elämänsä herraksi ja oman terveytensä rakentajiksi. En nyt puutu siihen, tulisiko meidän vielä muuttaa jotenkin naisten suhtautumista miehiin ja miesten naisiin. Miesten ainakin on muutettava suhtautumistaan miehiin ja erityisesti poikiin yleensä ja omiin poikiinsa erityisesti. Prosessi on pitkä, mutta tuhat virstaa kuljetaan askeleen varassa.

Hyvät Miehet

on yksi tehtävä, jossa erityisesti suren sitä, että miehet ovat perinteisesti heikossa asemassa. Vanhemmuus. Samalla on todettava, että on yksi tehtävä, johon nainen ei koskaan voi päästä. Isyys. Miten saamme isyyden äitiyden rinnalle.

Vastuumme lapsista on uskomattoman suuri. Lapsuudessa omaksutut arvot, asenteet ja moraali ovat kohtuullisen pysyviä ja tärkeimpiä oppimisen muotoja on esimerkistä oppiminen. Tässä suhteessa meidän ei tule väheksyä mitään elämän aluetta. Ruuan antaminen ja iltasadun lukeminen ovat vähintään yhtä tärkeää kuin kalaan meneminen tai sen pohtiminen, koska on tultava kotiin, millainen voisi olla ensimmäisten teinibileiden asu tai ovatko tytöt tyhmiä. Kalaan meneminen pojan ja tyttären kanssa saattaa kylläkin olla elämää suurempi asia. Se on ehkä se hetki, joka muistetaan lopun elämää. Pojan ja tyttären kanssa voi mennä myös kirjastoon, teatteriin ja ravintolaan illalliselle – sekin saatetaan muistaa lopun elämää..

Miehet ja miesten kulttuuri ovat yhteiskunnassamme sangen työorientoituneita. Työ miehen kunnia. Kouluni seinässä luki Tee työsi ilolla, velvollisuutesi kunnialla. Työmies hakee paikkaansa ja usein löytää sen vain töistä. Lukemattomat sananlaskut sitovat nimenomaan miehen ja työn yhteen, vaikka aina ovat naiset tehneet työtä, vaikkeivät ehkä palkkatyötä. Niinpä miehen työ ei palkitse kaikissa ympäristöissä, vaikka se pitäisi nostaa samaan kunniaan kuin naisten kotona tekemä työ, kunhan miehet vain sitä tekevät. Ansiotyöllä kuitenkin mitataan miehen menestymistä maailmassa, kaveripiirissä, yhteiskunnassa, ja varmaan usein perheessäkin. Vastaavasti työttömyys on miehelle monesti paljon kovempi koettelemus kuin naiselle, joka luontevasti siirtyy perheen ja lähimmäisen huoltoon, löytää mielekästä tekemistä ja alkaa harrastaa. Mies ei juuri muuta keksi kuin kaljalla tai kalassa käynnin. Mies on työttömänä tai konkurssin tehneenä usein epäonnistuja itsensä ja joskus ulkopuolistenkin silmissä, vaikka työttömyyden tai konkurssin syynä olisi kansainvälisen yrityksen epäonnistuneet bisnekset.

Tässä työkulttuurissa ei pohjimmaltaan varmaan ole mitään vikaa. Työ ja nimenomaan ammattitaitoinen osaava työ, niin miesten kuin naisten työ, on ollut se tekijä, jolla meidät on nostettu eturiviin monissa kansakuntien välisissä mittauksissa. Nyky-yhteiskunnassa on tyttöjen koulutustaso keskimäärin korkeampi kuin poikien. Tämäkin on varmaan yksi tällä hetkellä miestä painava ja tulevaisuudessa myös miehen asemaan työ- ja perhe-elämässä vaikuttava tekijä. Merkitseehän se jo tilastollisesti väistämättä sitä, että perheessä mies on yleensä vähemmän koulutettu ja sen myötä luultavasti tulevaisuudessa yhä useammin myös vähemmän ansaitseva puoliso. Yhä useammalla miehellä on esimiehenä nainen. Toistaiseksihan ainakin palkan ja asemien suhteen miehet ovat varsin hyvin pitäneet puolensa. Osittain tietysti miehet saavuttavat tämän asemansa sillä verenmakuisella käyttäytymisellä, jota puheeni alkupuolella koetin kuvata. Sekin murtuu ajan myötä ja hyvä niin.

Yhdenvertaisuus edellyttää sitä, että samasta työstä ja samanarvoisesta työstä maksetaan samalla tavalla riippumatta sukupuolesta. Tasa-arvo on varmasti miehenkin etu. Lisäksi pidämme yhtenä yhteiskuntamme perustavanlaatuisen arvona oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukainen palkkaus on epäilemättä laadukkaan ja tuottavan työelämän perusedellytyksiä. Laadukas ja tuottava työelämä on puolestaan perusedellytys sen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiselle, mitä ymmärtääkseni kaikki haluamme. Kyllästymiseen asti on puhuttu siitä, että huoltosuhteemme heikentyessä meidän on pidennettävä työuria. Työuria voidaan tietysti pidentää nostamalla vanhuuseläkkeen ikärajaa. Sitä voidaan paljon tehokkaammin pidentää vähentämällä työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuutta. Masentavan suuri määrä runsaan kolmekymppisiä nuoria työntekijöitä, suuressa määrin miehiä, lähtee vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Yhden nelikymppisen kuntouttaminen työelämään pariksikymmeneksi vuodeksi vastaa pariakymmentä vanhuuseläkkeelle muutaman vuoden myöhemmin siirtyvää henkilöä. Kaiken huipuksi ne masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeille lähtevät ihmiset pannaan kotiin lähinnä masentumaan lisää. Työ on yksi parhaita masennuksen hoitokeinoja.

Toinen tärkeä ja keskeinen huoltosuhteen ja elatussuhteen parantamisen keino on nostaa työllisyysastetta. Pohjoismaiset työllisyysasteet huitelevat yli 80 prosentissa, kun suomalaiset pääsevät 70:n tienoille, jopa vähän sen alle. Ennen 1990-luvun suurta lamaa olimme jotensakin pohjoismaisissa luvuissa. Sukupuolten eroa tässä heijastaa se, että 15–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste on karvan verran yli 70 kun naiset ovat 68 prosentissa. Toistaiseksi siis miehet ovat naisia useammin työelämässä, mutta naiset kirivät eroa jatkuvasti kiinni. Toisaalta sama trendi on työttömyydessäkin. Miehet ovat tällä hetkellä työttömiä runsaan 10 prosentin osuudella ja naiset noin 9,5 prosentilla. Heti kun lama tai talouskriisi iskee julkiseen sektoriin, nousee naisten työttömyysaste yli miesten.

Tunnetusti naisten euro on 80 senttiä, tarkkaan ottaen se taitaa olla 82 senttiä, mikä tarkoittaa keskimäärin 600 euroa kuukaudessa. Matalapalkkatyöksi on esimerkiksi valtionvarainministeriössä määritelty kokoaikainen työ, josta maksetaan 900 - 2000 euroa kuukaudessa. Näissä palkkaluokissa on hämmästyttävä määrä naisia ja hämmästyttävän vähän miehiä. Molempia on silti liikaa.

Sen paremmin miehet kuin naisetkaan eivät ole homogeeninen ryhmä. Naiset törmäävät selvästi useammin tunnettuun lasikattoon. Naisten koulutustaso on korkeampi, he ovat entistä useammin esimiesasemassa ja silti he saavat useimmiten alempaa keskipalkkaa kuin samaa työtä tekevät miehet. Naiset myös toimivat niin sanotuilla naisvaltaisilla aloilla samoin kuin miehet miesvaltaisilla. Suomen työelämän eri toimialojen segregoituminen mies- ja naisammatiksi on hämmentävän suurta. Ylempää korkeakoulututkintoa eli lääkäriä lukuun ottamatta miehet ovat alle 10 prosenttia terveydenhuoltoalan työntekijöistä ja vastaavasti tekniikan alalla naiset ovat juuri ja juuri yli 10 prosenttia. Vain luonnontieteen alan töissä vähemmistönä oleva sukupuoli on yli 40 prosenttia.

Kun aiheeni on, työmies on paikkansa ansainnut, kuuluu tietysti seuraava kysymys, onko tämä perusteltua. Lyhyt vastaus on ei. Seuraava kysymys onkin miten naisesta saadaan hyvä työmies, jos tällaista maskuliinista ilmausta saa tässä yhteydessä käyttää. Tässä tapauksessa en tarkoita sitä, että naisen pitää käyttäytyä kuin mies tai käyttää miehistä toimintatapaa. Meillä ei vain ole sanaa työnainen. Mikä lie patriarkaalinen jäänne. Olisi erittäin perusteltua että palkkaerot kyetään tasoittamaan siten, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan sukupuolesta riippumatta yhtäläinen palkka. Työn tekijää arvostettiin työnsä ja sen tulosten perusteella.

Juristi minussa pakottaa huomauttamaan, että on tarpeellista tehdä ero muodollisen yhdenvertaisuuden ja tosiasiallisen yhdenvertaisuuden välillä. Muodollinen yhdenvertaisuus tietysti vastaisi kysymykseen työn arvostamisesta vain siten, että ei missään ole sanottu ja määrätty, että naisille täytyy maksaa alempaa palkkaa. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus edellyttää toimenpiteitä, joilla myös lopputulos on tavoitteen mukainen.

Vaikeus syntyy tietysti ilmaisusta samanarvoinen. Miten verrataan koneen ja ihmisen hoitamista, kun viitataan vaikkapa edellä mainitsemaani terveydenhuollon ja tekniikan työntekijöiden sukupuolijakautumaan. Maksetaanko arvokkaamman hoitamisesta korkeampaa palkkaa? Miehet ja naiset ovat samanlaisia ja erilaisia, mutta kaikki ovat samanarvoisia.

Seuraava kysymys onkin ehkä sitten, mitä mies maksaa nykytilanteesta. Jos katsomme elinajanodotteita, vuonna 2009 syntynyt tyttö saattaa olettaa elävänsä 83-vuotiaaksi ja poika vajaan 77-vuotiaaksi. Jos katsomme itsemurhien määrää, vuosittain noin lähes 800 miestä päätyy itsemurhaan, kun naisia on hieman vajaa 300. Sepelvaltimotautiin kuolee runsaat tuhat miestä, kun naisia kuolee muutamia satoja. Tosin tähän tautiin kuolleiden miesten määrä on laskenut kolmannekseen viimeisen 40 vuoden aikana. Tuosta eliniästä voisi todeta, että miehen vuosi on 11 kuukautta. Onhan miehen elämä noin 8 prosenttia lyhyempi kuin naisen.

Mutta jotain pitäisi tehdä myös niillä alueilla, joissa miehet ovat heikommalla. Mikä on koulussamme vikana? Koulutuksen yksinä ratkaisevimpina vuosina, peruskoulun loppupuolella, useat pojat ovat paljon kiinnostuneempia jalkapallosta kuin koulunkäynnistä. Tytöt ovat puberteetin jo ohittaneet. Koulusta on tehtävä olennainen ja iloinen osa lapsuutta ja nuoruutta molemmille sukupuolille. Koulutuksen on oltava sekä käytännöllisempää että teoreettisempaa, teoreettisesti oikeaan tietoon, oikeaan kasvatusmenetelmään ja oikeaan ihmiskuvaan perustuvaa. Meidän on varmaankin kehitettävä opetussuunnitelmia, oppimateriaaleja, opettajankoulutusta ja heidän jatkokoulutustaan ja koulun työmetodeja. Tasa-arvo kunniaan. Oppivelvollisuuden pidentäminen saattaisi suosia lievästi poikia, kun he saisivat aikaa kypsyä oppivelvollisina ollessaan.

Hyvät Miehet (ja Naiset)

Jokaisessa hyvässä puheessa on yksi kirjallisuussitaatti. Minulla on kaksi ja Kantelettaren lisäksi haluan siteerata Aleksis Kiveä. Seitsemässä veljeksessä Juhani toteaa: ”Näin sinkoilee miehen aatos.”