Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Yrittäjänaisten keskusliiton 60-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa 6.10.2007

(muutosvarauksin)

Onnittelut teille kaikille. Teillä on kolme upeaa asiaa hallussanne; olette naisia, yrittäjiä ja lisäksi olette rakentaneet kuuden vuosikymmenen ajan yhteistyön verkostoa.

Naisten yrittäjyys on ollut kautta historian – ja on yhä tänäänkin - tärkeä osa yhteiskuntaamme. Vaikka tänään on juhlapäivä, saanen hetken pohtia kanssanne sitä, miksi naisen työ arvostettunakin jää niin näkymättömäksi ja miksi se muuttuu toiseudeksi. Siitä huolimatta, että ilman naisten pyörittämiä - usein palvelualan - yrityksiä talouselämämme ja arkemme haavoittuisi nopeasti. Yhtä lailla yrittäminen on naisille itselleen välttämätöntä toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Naisten yrittäjyydellä on Suomessa pitkät perinteet, kuten kirjailija Kaari Utrio tulee pian kertomaan. Suomalaiseen naisihanteeseen kuuluu olla hyvä työihminen ja sellaisia meidän esiäitimme jo olivat ja sellaisia mekin olemme. Suomessa on runsaat 200 000 yritystä, joista naisten yritysten osuus on noin 33 prosenttia. Naisyrittäjien määrä on 2000-luvulla lisääntynyt.

Naisia ja naisten johtamia tai omistamia yrityksiä todella tarvitaan; ovathan naisten johtamat yritykset jopa kannattavampia kuin miesvetoiset yritykset. Viime viikolla julkaistu EVA:n tutkimus paljasti, että naisen johtama yritys on keskimäärin kymmenen prosenttia kannattavampi kuin yritys, jossa toimitusjohtajana on mies. Samansuuntainen vaikutus on myös naisten osallistumisella yritysten hallitustyöskentelyyn. Nämä ovat vakuuttavia lukuja, jotka kertovat selkeän viestin naisten kyvyistä ja roolista talouselämässä.

Suomalainen työelämä ei ole kovin tasa-arvoinen. Myös sukupuolten väliset erot ovat edelleen selvät. Naisten koulutustaso on hyvä - eräin osin jopa parempi kuin miesten. Naisten työhön osallistumisen tiiviys on lastensaantiaikaa lukuun ottamatta jopa parempi kuin miesten. Silti naisten palkkataso ja eteneminen työelämässä on myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleen miehiä heikompi.

Te itse tiedätte hyvin, että naisyrittäjien määrä on puolestaan pienempi kuin naisten osuus työelämästä yleensä, pienempi kuin naisten osuus koulutuksesta ja pienempi kuin naisten osuus yhteiskunnallisista päättäjistä.

Me pidämme virallisesti naisten tasaveroista osallistumista työelämään niin työntekijöinä kuin yrittäjinäkin hyvänä asiana, niin miksi sitten asiat etenevät niin vaikeasti? Miksi siis naisten yrityksiä ei ole maassamme enemmän?

Naiset alkavat yrittäjiksi yleensä miehiä myöhemmin - usein keski-iässä, noin nelikymppisinä. Perhe-elämässä tärkeät ratkaisut on jo usein tehty. Varmuus oman alan osaajana on kasvanut. Ehkä ensimmäiset kokemukset kuuluisasta lasikatosta uralla etenemisessä on koettu ja halu käyttää omaa osaamistaan ihan itsenäisenä yrittäjänä on lisääntynyt. Oman yrityksen perustaminen on myös mahdollisuus päästä mittauttamaan omat kykynsä ja voimavaransa – ohi vanhojen hierarkioiden. Omaan yritykseensä ei naisyrittäjä rakenna lasikattoa.

* * *

Kynnys yritysideasta toteutukseen on kuitenkin korkea ja myös tiedon puute saattaa vaivata; mistä aloitan, kuka neuvoo. Sitä prinsessasatujen hyvää haltijakummia, joka näkisi meidän erinomaisuutemme, ei ilmesty toimiston nurkasta tarjoamaan kuuluisaa kolmea toivomusta.

Mutta moderneja haltijakummeja tarvitaan ja niitä löytyy. Täällä teitä on koossa koko salillinen. Naisyrittäjille suunnatuille palveluille on todellinen tarve. Tähän kysyntään vastaamisella on järjestöillä, kuten Yrittäjänaisten keskusliitolla, erittäin tärkeä rooli. Jakamalla tietoa ja kokemuksia olette raivanneet maaperää naisten yrittäjyydelle jo kuuden vuosikymmen ajan.

Kyse ei ole siitä, että naisilla olisi vähäisemmät valmiudet yritystoimintaan, vaan naisyrittäjiin kohdistuvista erityisistä haasteista. Naiset varovat miehiä enemmän aiheuttamasta lähimmäisilleen riskejä tai muuta vaivaa. Työ- ja perhe-elämän yhdistäminen tai lainan ottaminen on naisille miehiä suurempi kynnys. Sen vuoksi naisia on kannustettava yrittämisen alussa ja myöhemmälläkin taipaleella miehiä enemmän. Mutta sen lisäksi on kiinnitettävä huomiota näihin huolen aiheisiin ja pyrittävä ratkaisemaan niitä. Eivät ne huolen aiheet turhia ole! Tasa-arvokasvatuksen myötä ne saattavat olla tulevaisuudessa yritysesteenä myös moderneille nuorille miehille.

Naiset ovat varovaisia paitsi yrityksen perustamisessa myös sen kasvattamisessa. Vaikka erittäin suuri osa naisten yrityksistä on pienyrityksiä, ovat rahoitus, kasvu ja kansainvälistyminen avainsanoja myös naisyrittäjyydessä. Naiset saattavat olla miehiä varovaisempia ottamaan riskejä, kuten aiemmin kuvailin, mutta kannattaa myös tutkia sitä, kohdentuvatko käytössä olevat rahoitusjärjestelmät tasapuolisesti eri aloille. Ovatko vaatetusala, sisustus- tai palvelusektori olleet samanlaisen kiinnostuksen kohteena kuin esimerkiksi perinteiset metsäteollisuus, metalliala tai uusista aloista informaatioteknologia?

Olen presidenttinä osallistunut aika paljon vientitalkoisiin. Ja tiedän kokemuksesta, että palveluja kasvuun ja kansainvälistymiseen tulisi suunnata erityisesti naisyrittäjille entistä enemmän.

Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on tärkeä asema sekä maamme talouskehityksen edistämisessä että erityisesti työllisyyden turvaamisessa. Julkinen sektori on monessa suhteessa ihmisten hyvinvoinnille ensiarvoisen tärkeä ja toivon sen kehittämiseen paljon intoa. Samanaikaisesti meiltä pitää riittää kiinnostusta yritystoiminnan kehittämiseen. Kasvaminen yksinyrittäjästä pienyrittäjäksi, joka samalla on työantaja, on haastava tehtävä. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on yrittäjälle usein iso ja kriittinenkin askel, jonka ottamista harkitaan tarkkaan.

Naisyrittäjät toimivat selvästi miehiä useammin yksinyrittäjinä. Siksi verkottumisen tarve ja sen merkitys on naisyrittäjillä erityisen suuri. Verkostoituminen on yritystoiminnassa korvaamaton työväline, jonka ansiosta on mahdollista jakaa kokemukset ja hyödyt. Toinen toisiltaan oppiminen ja verkostojen luominen ei ole miesten yksinoikeus, sen te kaikki täällä olevat tiedättekin. Uskon, että tänäänkin voitte luoda täällä hyödyllisiä kontakteja yrittäjäkollegoihin eri puolilta Suomea.

Olen kantanut myös huolta siitä, että pienissä yrityksissä itse yrittämisen opiskelu jää olosuhteiden pakosta jää kovin vähälle huomiolle. Voi olla hyvinkin pitkälle vietyä osaamista itse tuotteen tai palvelun suhteen, mutta pitäisi vielä osata yrityksen johtaminen ja markkinointi. Olisikin kiinnitettävä huomiota siihen, että yrittäjän tarvitsema tieto on saatavilla helposti ja keskitetysti. Yrittäjälle kallisarvoista aikaa ja vaivaa ei kannata tuhlata hajallaan olevan tiedon etsimiseen.

* * *

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on auttanut meitä sitä kautta työn ja perheen tarpeiden yhteensovittamisen. Vaikka eteenpäin on menty, tehtävää riittää silti edelleen. Työn ja perheen vaatimusten yhteensovittaminen, joka koetaan usein ongelmaksi jo palkkatyössä, on yrittäjille erityisen haastavaa. Yhteiskunnan tarjoamat hyvinvointipalvelut mitoitetaan useimmiten tavanomaisten työaikojen mukaan. Samoin sosiaalivakuutusjärjestelmä on alun perin rakennettu palkansaajille. Nyttemmin on jo otettu askelia maatalousyrittäjien lisäksi muiden yrittäjien sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämiseksi. Mutta tehtävää riittää edelleenkin.

Myös kustannusten jako järjestelmässä on kehitettävää. Esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten jakaminen nykyistä tasaisemmin on edelleen ajankohtainen yhteiskunnassamme. Uusien suomalaisten aikaansaamiseen tarvitaan sekä miehiä että naisia. Tämän vuoksi myös taloudellisen vastuun pitäisi jakautua ja miksi ei laajemmaltikin. Kysymyshän on meidän kaikkien tulevaisuudesta.

Pienyrittäjälle ja erityisesti yksinyrittäjälle on myös luotettavan ja ammattitaitoisen sijaisen saaminen usein selkeä ongelma. Monikohan sairasloma, vuosiloma tai lisäkoulutus on jäänyt yrittäjältä pitämättä sijaisen puuttuessa? Uskon, että hankkeet yrittäjän sijaispalvelujärjestelmän luomiseksi voisivat tuoda apua tähän ongelmaan.

* * *

Ongelmien ratkaisu on asian yksi puoli. Toinen on asia on asenteiden muuttaminen työelämässä sinänsä. Itseensä uskominen, toisen arvostaminen ja yhteistyöhön pyrkinen on meille kaikille tärkeää. Uuden oppiminen on välttämättömyys nopeasti muuttuvassa maailmassa. Oppimisen ilon löytäminen jo lapsena helpottaa elinikäisen oppimisen omaksumista.

Oppiminen edellyttää yrittämistä: uskallusta ja myös epäonnistumisen sietämistä, mutta myös kärsivällisyyttä yrittää uudelleen. Jos nuoret – sekä tytöt että pojat - oppivat tämän sekä koulussa että kotona, on siitä iloa läpi elämän sekä työntekijöinä että yrittäjinä.

* * *

Yrittäjyyteen liittyy haasteita ja riskejä, mutta varmasti monin verroin myös onnistumisen ja ilon kokemuksia. Äskettäin julkaistu Sampo-pankin tekemä tutkimus osoitti, että yrittäjät ovat työssään palkansaajia onnellisempia. Myös itsenäisyys, vapaus, hyödyllisyys ja palkitsevuus olivat käsitteitä, joilla yrittäjät kuvasivat työtänsä.

Olen vakuuttunut, että tässä salissa on yhtä monta menestystarinaa kuin on kuulijoitakin. Toivon, että kokemuksistanne on runsaasti hyötyä toinen toisillenne. Toivotan teille kaikille iloa ja menestystä työhönne myös jatkossa. Samalla esitän parhaat onnentoivotukseni 60 vuotta täyttävälle Yrittäjänaisten keskusliitolle!