Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Työttömien ihmisoikeuspäivien 10-vuotisjuhlatilaisuudessa Järvenpäässä 21.10.2003

(muutosvarauksin)

Kun kymmenen vuotta sitten kutsu työttömien ihmisoikeustilaisuuteen saapui, niin se vähän hätkähdytti. Ihmisen oikeus saada työtä -periaate oli minullekin eräänlainen suomalaiskansallinen itsestään selvä perinne jo protestanttisen kasvatuksen pohjalta. Mutta ihmisoikeudet! Mikä hyvä idea! Silloista yhteiskuntaa ravisuttanut talouslama, pankkikriisi, asuntojen hintojen romahtaminen ja valtava työttömyys teki ihmisistä vihaisia mutta myös vähän pelokkaita ja alistuneita. Juuri siksi tarvittiinkin rohkaisua - ihmisoikeuksista muistuttamista. Tarvittiin työttömien itsetunnon kohentamista ja kanssaihmisten solidaarisuuden heräämistä.

Suomalainen yhteiskunta heräsikin huomaamaan työllisyyden merkityksen sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Valitettavasti työttömyydessä ei ollut kyse ohimenevästä lamakauden ilmiöstä, vaan globalisaation myötä jatkuvasti vahvistuneesta kansainvälisestä kilpailusta, jossa pienen on oltava muita parempi. Tämä pieni Suomi on pärjännyt erilaisten kansainvälisten vertailujen mukaan hyvin. Me opimme jo varhain sen, että kun ei voi tuottaa määrää on tuotettava laatua. Inhimillinen osaaminen, koulutus, tutkimus ja tuotekehittely ovat metsiemme lisäksi olleet meidän luonnonvaramme.

Globalisaatio on lisännyt mahdollisuuksia, mutta se on myös kiristänyt kilpailua. Nopea sopeutuminen vaatii lujaa yhteistyötä. Menetettyjen työpaikkojen tilalle on saatava uusia. Hyvä koulutusjärjestelmä ja sosiaaliset tukiverkostot antavat yksittäiselle ihmiselle mahdollisuuden olla mukana tässä muutoksessa. Mutta hän ei voi tehdä sitä yksin. Yhteiskunnan on tultava vastaan. Osaava ihminen uskaltaa ja pystyy uusiin haasteisiin. Sosiaalinen tukiverkosto auttaa turvaamalla toimeentulon sekä vastoinkäymisten että uuden oppimisen ajalta.

Myös yrittäjä on osa tätä muutosta. Häntä on kannustettava ja tuettava pärjäämään, mutta myös hänen olisi tunnettava oma vastuunsa muita kohtaan.

Työllisyyden edistäminen on tärkeää kaikkien suomalaisten hyvinvoinnille. Ikääntyvä väestö, kasvavat eläke- ja terveydenhuoltomenot ja heikkenevä huoltosuhde ovat kaikki meistä itsestämme johtuvia asioita, jotka edellyttävät työllisyysasteen nostamista. Kun tähän vielä lisätään aikaisemmin mainitsemani globalisaation tuomat haasteet, edellyttää onnistuminen suomalaisilta määrätietoista työvoima ja koulutuspolitiikkaa. Olen iloinen siitä, että työllisyydestä huolehtiminen on noussut Suomessa yhteiseksi tavoitteeksi. Meidän on myös opittava näkemään työttömyystilastojen takana yksittäinen ihminen ja hänen elämänsä odotukset.

Arvoisat työttömien ihmisoikeuspäivien osanottajat, näitä syntymäpäiviä kannattaa todella viettää työn merkeissä. Omalta osaltani tuon terveiset myös Kansainvälisen työjärjestön ILO:n globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission toisena puheenjohtajana. Kunnollisen työpaikan merkitys ihmisen elämälle ei todellakaan ole vain suomalaiskansallinen perinne, vaan se on yleisinhimillinen totuus kaikkialla maailmassa. Juuri sen vuoksi maailman talouden seurannassa ja sääntelyssä ei tulisi kiinnittää huomiota vain kasvuun ja inflaatioon vaan myös työllisyyteen.

Euroopan unionin ns. Lissabonin strategia on yritys tähän suuntaan. Pyrkiessämme luomaan EU:sta maailman kilpailukykyisintä aluetta meidän pitää myös taata mahdollisuus työllisyyden kasvuun ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tämä on suuri haaste sekä Suomessa, Euroopassa että maailmanlaajuisesti.

Haluan kiittää Työttömien Valtakunnallista Yhteistoimintajärjestöä ja sen yhteistyökumppaneita arvokkaasta työstä ihmisen kanssa ihmisen hyväksi.