Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Norjan Nobel-instituutissa 29.11.2006

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti) Kohti globaalia turvallisuutta ja kehitystä – EU:n ulkopolitiikan haasteet

Yleinen käsitys sodasta ja rauhasta on muuttunut. Rauha ei ole vain sodan poissaoloa, vaan sen tulee merkitä kehitystä, inhimillistä turvallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioitusta, demokratiaa ja monia muita ihmisten hyvinvointiin asioita. Köyhyyden vähentäminen on samalla konfliktien ennaltaehkäisemistä. Päätös tämänvuotisen Nobelin rauhanpalkinnon antamisesta professori Muhammad Yunusille ja Grameen-pankille on hyvin sopusoinnussa tämän ajattelun kanssa.

Uudet globaalit turvallisuusongelmat liittyvät myös ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristökysymyksiin. Ne ovatkin odottamattoman nopeasti kiertyneet päivänpoliittisiksi kysymyksiksi kuten esimerkiksi energiakriiseiksi. Tarttuvat taudit, ihmisten liikkuminen laillisesti ja laittomasti maasta toiseen tai köyhyyden voittaminen ovat niin ikään tämän päivän turvallisuuspoliittisia asioita.

Näihin haasteisiin ja ongelmiin vastaamiseen tarvitaan monenkeskistä kansainvälistä yhteistyötä. Yleinen toive on, että sen kokoajana voisi olla Yhdistyneet kansakunnat eri järjestöineen. Tämän yhteistyön vahvistamisella alkaa kuitenkin jo olla kova kiire.


Eurooppa on tänään vauraampi, turvallisempi ja vapaampi kuin koskaan aiemmin

Meillä eurooppalaisilla voisi olla paljon annettavaa. Oma kehityksemme on rohkaiseva. Demokratia, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen on uusi eurooppalainen identiteettimme. Maanosamme on tänään vauraampi, turvallisempi ja vapaampi kuin koskaan aiemmin. Eurooppalainen integraatio on vahvistanut sekä rauhaa että hyvinvointia.

Norja ja Suomi ovat molemmat sekä Euroopan neuvoston että ETYJ:n jäseninä tehneet paljon yhteistyötä tämän eteen. Myös Euroopan unioni jakaa samat arvot. Sen laajentuminen on omalta osaltaan lisännyt vakautta Euroopassa.

Euroopan unioni pyrkii näiden yhteisten arvojen kunnioittamiseen kaikessa toiminnassa sekä unionin sisällä että ulkosuhteissaan. Unioni ja sen jäsenmaat ovat viime vuosien aikana kehittäneet nopeasti yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa sekä kriisinhallintakykyään. Euroopan unionin vuonna 2003 hyväksytyn turvallisuusstrategian mukaan turvallisuuden sisäiset ja ulkoiset näkökohdat liittyvät erottamattomasti toisiinsa.

Käytännön yhteistoiminnan kehittämiseksi on kuitenkin vielä tehtävä paljon työtä. Tämä onkin eräs Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteita. Lisää vaikutusvaltaa voidaan saada vain sisäisellä yksimielisyydellä ja hyvällä yhteistyökyvyllä. Meidän tulisikin kiinnittää EU:ssa aikaisempaa enemmän huomiota eri toimintalohkojen - kuten esimerkiksi kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan - keskinäiseen johdonmukaisuuteen.

EU on myös kehittänyt kokonaisvaltaisesti kriisinhallintakykyään – niin perinteistä sotilaallista kriisinhallintaa kuin uudempaa siviilikriisinhallintaa. EU:n nopean toiminnan joukkojen tarkoituksena on antaa kansainväliselle yhteisölle ja ennen kaikkea YK:lle nykyistä nopeammin ja paremmalla yhteistyöllä mahdollisuus sotilaallisen kriisinhallintaan. On selvä asia, että tässä uudentyyppisessä sekä perinteisemmässä kriisinhallinnassa EU:n yhteistyö Naton kanssa on välttämätöntä. Nopean toiminnan joukkojen osalta Suomi on ensimmäisen kerran valmiudessa yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa ensi vuoden alusta lähtien kuusi kuukautta. Toinen valmiusvuoro Suomelle tulee yhdessä Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa vuoden 2008 alussa.

Paljon muutakin mielenkiintoista on edessä, mutta uskon silti, että Euroopan unionin suurin vaikutus sekä eurooppalaiseen että globaaliin turvallisuuteen on historian näkökulmasta kuitenkin sen yhteisellä demokraattisella arvopohjalla olevalla taloudellisella integraatiolla. Unionin kylmän sodan jälkeen aloittama suuri laajentuminen, joka edelleenkin jatkuu, on tässä suhteessa ratkaiseva.

Laajentumisen yhteydessä kehitettiin myös vuonna 2004 uusi naapuruuspolitiikka. Viime viikolla juhlistimme Helsingissä Pohjoisen Ulottuvuuden politiikan muuttumista EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin väliseksi kumppanuudeksi. Näiden politiikkojen tarkoituksena oli välttää rajalinjoja laajentuneen EU:n ja naapurimaiden välillä sekä vahvistaa vakautta, turvallisuutta ja hyvinvointia unionin lähialueilla. Euroopan talousalue (ETA), johon Norjakin kuuluu, on taasen kehittyneempi taloudellisen yhteistyön järjestely. Norjan mukanaolo ihmisten liikkumista helpottavassa Schengen-järjestelmässä on yksi osoitus eurooppalaisen integraation joustavuudesta.

Maailma ei lopu Eurooppaan. Edessämme on useita maailmanlaajuisia kehitystrendejä, joihin omakin kohtalomme kietoutuu. Kiinnitän huomiotanne tänään kahteen suureen asiakokonaisuuteen: Ensimmäinen liittyy ihmisiin ja heidän liikkeisiinsä maapallolla ja toinen ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin.


Väestönkasvu, väestön vanheneminen ja muuttoliike ravistelevat yhteiskuntia

Maapallon väestön odotetaan kasvavan viime vuoden 6,4 miljardista 7,9 miljardiin vuonna 2025. Väestönkasvu on erittäin voimakasta kehitysmaissa: Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa. Kehittyneissä maissa väestönkasvu pysyy kokonaisuudessaan pienenä, mutta vaihtelee maittain suuresti. Yhdysvalloissa väestön ennustetaan kasvavan vuoteen 2025 jopa runsaat 17 %, EU:ssa 2 % kun taas Japanissa väestön arvioidaan vähenevän 2,6 % ja Venäjän 10,9 %.

Mutta tapahtuuko näin todella? Monissa kehitysmaissa on jo nyt orastamassa uudenlainen väestörakenteen muutos. Kehitysmaiden naiset, elivät he Egyptissä, Indonesiassa, Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa tai Meksikossa asettavat kyseenalaiseksi perinteiset mallit ja haluavat vain yhden tai kaksi lasta kuten rikkaiden maiden naiset. Muutos ei näytä liittyvän suoraan talouden kasvuun vaan kehitysmaiden naisten kuvaan itsestään. Syntyvyyden laskua ei kehitysmaissa ole sinänsä pidetty huonona asiana, mutta muutoksen seuraukset voivat olla arvaamattomia varsinkin sellaisissa köyhissä maissa, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon taso on alhainen. Meidän tulisikin todella voimakkaasti panostaa kehitysmaiden pitkäjänteiseen kehittämiseen, eikä ainoastaan talouteen vaan myös sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikkaan.

Toinen maapallon väestörakenteeseen vaikuttava tekijä löytyy Euroopasta. Eurooppa on paitsi rikas, se myös ikääntyy ja tarvitsee lisää työvoimaa. Eurooppa etsii ratkaisuja koulutusjärjestelmän kehittämisestä, eläkeiän lykkäämisestä mutta myös jälleen kerran siirtolaisuudesta. Muuttoliike on noussut todella nopeasti ykköskysymykseksi eurooppalaisessa keskustelussa eikä asiaan ei ole helppoja ratkaisuja. Kun puhumme siirtolaisuudesta, puhumme aina ihmisistä emmekä mistään teoreettisesta tuotannontekijästä. Siirtolaisuus on vaikea ja haasteellinen asia sekä siirtolaiselle itselleen ja hänen perheelleen samoin kuin vanhalle ja uudelle kotimaalleen tai niin kuin sopimuksissa sanotaan lähtömaalle ja vastaanottajamaalle. Tarvitsemme enemmän ja parempaa kansainvälistä yhteistyötä siirtolaisuuden tekemiseksi positiiviseksi voimaksi kaikille osapuolille.

Tänä syksynä YK:n yleiskokouksen yhteydessä ollut korkeantason dialogi oli ensimmäinen yritys tällä alalla. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) asettama Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio piti tätä ihmisten rajojen yli tapahtuvan liikkumisen sääntelyn aikaansaamista yhtenä tärkeänä edellytyksenä inhimillisemmän globalisaation ja säällisen työn kehittämiseksi.


Ilmastonmuutos on paitsi ekologinen myös taloudellinen realiteetti

Maailma on todella yhteinen. Nykyisen teollisen kehityksen kielteiset seuraukset ovat pitkään olleet tiedossamme, mutta niihin ei ole osattu – tai haluttu – vastata riittävän tehokkaalla tavalla. Kioton sopimus oli ensimmäinen merkittävä saavutus, mutta sopimuksen toimeenpano on hidas prosessi ja sopimuksen kattavuus ei täytä tavoitteita muun muassa Yhdysvaltain jäätyä sen ulkopuolelle. Meidän tulisi jo nyt valmistella aikaa, joka on tulossa Kioton sopimuksen jälkeen.

Köyhimpien ihmisten elämä on aina haavoittuvinta ja niin on taas. Myös ilmaston lämpenemisen välittömät seuraukset - aavikoituminen ja tulviminen - koskevat pahiten jo ennestään kuivia maatalousvaltaisia alueita Afrikassa ja Aasiassa.

Nairobissa toissa viikolla pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa saavutettiin merkittävä tulos, kun päästiin yksimielisyyteen sopeutumisrahastosta, jolla köyhimpiä maita autetaan sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Euroopassa tai Yhdysvalloissakaan ei selvitä ilmaston lämpenemisestä vaikeuksitta. Miljoonia ihmisiä voi joutua kodittomaksi meren pinnan kohoamisen takia. Meille läheiseltä arktiselta alueelta häviää jääkarhu ja Itämereltä norppa jään sulamisen vuoksi. Surettaa. Mutta saako se aikaan muutoksen?

Iso-Britannian hallituksen viime vuonna tilaama raportti "The Economics of Climate Change" osoittaa, että ilmaston lämpenemisellä on aiemmin uskottua suurempi vaikutus myös kansainväliseen talouteen. Raportin kirjoittaja Sir Nicholas Sternin johtopäätöksenä on, että ihmisten aiheuttaminen kasvihuonepäästöjen vähentäminen on välttämätöntä. Mitä nopeammin edetään, sitä pienemmät ovat ilmastonmuutoksen taloudelliset kustannukset. Ehkä tämä lisää muutosalttiutta.

Ilmastonmuutoksen nostaminen takaisin transatlanttiselle agendalle oli Suomen puheenjohtajuuden keskeisiä haasteita. Päätös ilmastomuutosta, puhdasta energiaa ja kestävää kehitystä koskeva vuoropuhelu EU:n ja Yhdysvaltojen välillä käynnistyi marraskuun alussa Helsingissä. Vuoropuhelu tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia EU:n ja Yhdysvaltain ilmasto- ja energiapoliittisista ratkaisuista sekä keskustella niihin liittyvistä merkittävistä energiateknologia- ja tutkimushankkeista.

Suomen EU-puheenjohtajakaudella ilmastonmuutoksesta on keskusteltu lisäksi ASEM-huippukokouksessa sekä EU:n huippukokouksissa Kiinan ja Intian kanssa. Diplomatian lisääntyminen on ensi askel kohti välttämättömiä toimenpiteitä maailmanlaajuisen hinnan määrittelylle hiilidioksidille joko verotuksen tai päästökaupan kautta, sekä uuden ympäristöystävällisen teknologian kehittämiselle, energiatehokkuuden parantamiselle ja kuluttajien valistamiselle.

International Energy Agencyn (IEA) tuoreen raportin mukaan energiansäästötoimilla, uusilla energioilla ja teknologialla sekä tehokkuuden parantamisella voidaan saavuttaa noin 10 % säästö vuoden 2030 energiankulutuksessa nykykehitykseen verrattuna. Säästö vastaa koko Kiinan nykyistä energiankulutusta. Tämän saavuttaminen edellyttää hallituksilta pitkälle meneviä energiapoliittisia päätöksiä. Nämä eivät tule olemaan kaikilta osin helppoja.


Globalisaation ja lännen vastaisuus jatkuu

Kiistatonta on, että globalisaatio tulee jatkumaan ja vahvistumaan. Maiden ja alueiden keskinäisriippuvuus lisääntyy samanaikaisesti. Yhtäältä globalisaation vastaisuus voi lisääntyä kulttuurien erilaisuuksien kohdatessa ja taloudellisten erojen vahvistuessa.

Sitten syyskuun 11 päivän on tapahtunut paljon: Afganistanissa, Irakissa, Israelissa, Libanonissa ja paljon lähempääkin. On puhuttu lehdistön vapaudesta, naisten oikeuksista, uskonnoista ja monesta muusta. Kyse ei mielestäni ole sivilisaatioiden tai kulttuurien yhteentörmäyksestä, vaan erilaisista yhteiskunnista sekä poliittisten tavoitteiden ja keinojen välisestä kamppailusta.


Millä tavoin kehitystä voidaan kääntää myönteisemmäksi ja estää uhkakuvien toteutuminen?

YK-järjestelmää tulisi kehittää vastaamaan paremmin nykyajan haasteisiin ja globalisaation hallintaan. YK:n huippukokouksen vuonna 2005 hyväksymät uudet rakenteet, rauhanrakentamiskomitea ja ihmisoikeusneuvosto, ovat myönteisiä pyrkimyksiä löytää uudenlaisia välineitä ja kehittää koordinaatiota konfliktinhallinnassa. Sen sijaan turvallisuusneuvoston uudistamisessa ei valitettavasti näy edistymisen merkkejä.

Tarvitaan uusien multilateraalisten yhteistyömuotojen etsimistä uusiin globaaleihin uhkiin sekä Euroopassa että sen ulkopuolella. YK:n uudistamisen lisäksi korostuu G8-ryhmän ja nousevien talousmahtien vastuu sekä kehitysmaiden osallistumismahdollisuuksien lisääminen kansainvälisissä talous- ja rahoitusinstituutioissa. Alueellista yhteistyötä on kannustettava muun muassa Afrikassa ja Aasiassa.

Hallitustenvälisten instituutioiden rinnalle on noussut epävirallisia foorumeita. Monenvälisiä tapaamisia järjestetään ad hoc – pohjalta yksittäisten hallitusten ja hallitusten muodostamien ryhmien kutsusta. Erilaiset verkostot, joihin saattaa kuulua sekä hallituksia että kansalaisjärjestöjä lisäävät vaikutusvaltaansa. Meidän eurooppalaisten on oltava valmiita löytämään sopivia foorumeita ja osallistumaan niihin tehokkaasti.

Tarvitaan uudenlaisen ajattelutavan omaksuminen turvallisuudesta. Turvallisuudessa on kyse ihmisten hyvinvoinnista ja mahdollisuudesta elää haluamaansa elämää yhteiskunnan jäsenenä. Konventionaalinen sotilaallinen sodan paradigma, joka oli vallalla viime vuosisadalla, ei sovi globaaliin aikakauteen ja nykyaikaisiin sotiin.

Kansainvälistä kriisinhallintaa on kehitettävä. Kriisinhallinta on sekä sotilaallista että siviiliammattikunnan osaamista vaativaa toimintaa. Yhteistyötä tulisi kehittää siten, että kriisinhallinnan tavoitteena on inhimillisen turvallisuuden - yksilön turvallisuuden - takaaminen.

Konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen tulee lähteä liikkeelle yhteistyössä paikallisen väestön kanssa. Konfliktinehkäisyn tai konfliktin jälkeisen rauhanrakentamisen kannalta vakauttaminen ei ole riittävä tavoite, vaan tarvitaan yhteiskuntien rakentamista – työllisyyden edistämistä, syrjinnän vähentämistä, koulutusta ja niin edelleen. On tärkeä muistaa, että kansainvälisten missioiden ei tulisi syrjäyttää paikallista väestöä maan kehityksen suunnittelusta.

Naisten aseman tukeminen ja suojelu konfliktitilanteissa sekä osallistuminen konfliktinratkaisuun vaatii lisäpanostusta YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti. Enimmäkseen naisiin ja tyttöihin kohdistuva ihmiskauppa on äärimmäinen esimerkki yksilön arvon ja ihmisoikeuksien polkemisesta. Norja on malli siitä, kuinka viranomaiset ovat yhteistyössä laatineet käyttökelpoisen ohjelman YK:n päätöslauselman toteuttamiseksi kansallisessa politiikassa.

Eurooppalaisten ja etenkin EU:n vuoropuhelu strategisten kumppaneittensa kuten Venäjän, Kiinan, Intian ja Brasilian, kanssa globaaleista kysymyksistä on kullanarvoista. Näiden maiden hyvän hallinnon, demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen tukeminen edistää niiden kykyä vastata ja sopeutua maailmanlaajuisiin haasteisiin.

Tarvitaan Yhdysvaltain ja EU:n kasvamista syvempään yhteistyöhön keskeisissä globaaleissa kysymyksissä. Tämä transatlanttinen kumppanuus voi olla merkittävä aloitteentekijä alueellisten ja globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Ja ennen kaikkea, dialogi arvoista, elämäntavoista ja ihmisoikeuksista on välttämätöntä eri kulttuurien välillä. Meidän tulee olla herkkiä kuuntelemaan ja kunnioittamaan erilaisia elämäntapoja ihmisyyden perusarvoja kunnioittaen.

Olen puhunut pitkän aikavälin keskeisistä turvallisuushaasteista. On tietysti selvä, että tämän päivän akuutit haasteet – Lähi-itä, Iranin ydinohjelma, Kosovo ja monet muut – täyttävät päivittäisen aikataulumme. Olen kuitenkin vakuuttunut, että meidän pitää nähdä niin sanotut pehmeän turvallisuuden haasteet entistä selvemmin keskeisimpinä turvallisuushaasteinamme.

Haluan vielä lopuksi kiittää Norjan Nobel Instituuttia mahdollisuudesta puhua täällä. Kiitän kaikkia läsnäolijoita tarkkaavaisuudestanne.