Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Savonlinnan oopperajuhlien Directors´ Salonissa 26.4.2006

Savonlinnan Oopperajuhlista on vuosikymmenten kuluessa tullut olennainen osa Suomen kulttuurikesää. Oopperajuhlat on kuukauden mittainen kansainvälinen tapahtuma, jossa on kävijöitä on vuosittain kuutisenkymmentä tuhatta. Oopperajuhlat on maailmallakin näkyvä ja tunnettu, eikä mielestäni ole liioittelua sanoa sen kuuluvan oopperafestivaalien parhaimmistoon.

Oopperajuhlat on siis päässyt pitkälle, vaikka alussa tie oli kivikkoinen. Ainakin historian kirjoituksen mukaan Oopperajuhlien syntymiseen vaikutti se, että temperamenttiseksi taiteilijaksi luonnehdittu Aino Ackté riitautui muiden Helsinkiin oopperaa perustaneiden kanssa. Ackté jätti yhteistyön ovet paukkuen ja hyvityksekseen perusti vuonna 1912 Savonlinnan Oopperajuhlat. Tässä vaiheessa oopperan esittäminen Savonlinnassa jäi lyhytaikaiseksi, sillä toiminta keskeytyi rahoitusvaikeuksiin jo vuonna 1917. Savonlinnan Oopperajuhlat uinui ruususen untaan peräti neljän vuosikymmenen ajan, ennen kuin juhlat alkoivat uudelleen vuonna 1967.

Aino Acktèn oopperahankkeen rahoitusvaikeudet kuvastavat hyvin kulttuurin rahoituksen merkitystä. Valitettavasti ongelmat eivät ole vain historiaa. Viime aikaiset uutiset alan talousvaikeuksista antavat tänäkin päivänä aihetta pohtia, miten kulttuuria rahoitetaan ja taloutta hoidetaan.

Jos tässä yhteydessä pysyttelen musiikin maailmassa, voin todeta, että meillä suomalaisilla on vahva ja rikas musiikkielämä. Tavoitteena on, että kaikilla olisi mahdollisuus kuunnella säännöllisesti laadukasta ja ammattimaista elävää musiikkia kohtuullisella etäisyydellä kodistaan. Suomessa löytyy paljon oopperan ystäviä: alueellisia oopperoita toteutetaan Vantaalta Vaasaan ja Oulusta Helsinkiin. Ohjelmisto on monipuolista suosikkina olevasta Mozartista aina kantrioperettiin, jossa kotimaiset sarjakuvasankarit Viivi ja Wagner seikkailevat.

Valtio tukee merkittävässä määrin kulttuuria. Myös Savonlinnan Oopperajuhlat ovat tuen piirissä, itse asiassa se saa maamme festivaaleista eniten valtion tukea. Tänä vuonna veikkausvoittorahoista peräisin oleva tuki on noin 650 000 euroa. Ooppera on kallis taidemuoto. Juhlien kokonaisbudjetista valtion suora tuki on kuitenkin alle 10 prosenttia. Se osoittaa hyvin, kuinka suuri merkitys on lipputuloilla ja kuinka sitoutuneita muut toimijat ovat juhlien rahoittamiseen.

Oopperajuhlista puhuttaessa ei voida myöskään sivuuttaa niiden vahvaa alueellista merkitystä. Alueen ja juhlien suhde näyttää hyödyttävän molempia osapuolia: Savonlinnan kaupunki rahoittaa juhlia ja juhlat tuovat alueelle näkyvyyttä taloudellisten vaikutusten ohella.

Minkälainen on sitten yritys- ja elinkeinomaailman merkitys kulttuurin yhteistyökumppanina, tukijana ja rahoittaja? Pekka Korvenmaa kirjoitti muutama vuosi sitten ilmestyneessä Suomen kulttuurihistorian 3. osassa seuraavasti: ”Toisin kuin Manner-Euroopassa tai jopa Ruotsissa ei maallamme ole ollut laajaa, teollisuuden sekä kansainvälisen kaupan vaurastuttamaa ja taiteita tukevaa porvarillista yläluokkaa.” Toki meilläkin on ollut joukko yksittäisiä mesenaatteja, joista kirjoitus esittelee yhden - Ahströmin suvun. Mutta onko johtopäätös oikea?

Tänä päivänä yritysten yhteistyö on muuttunut mesenaatista sponsoroinniksi tai laajemmaksi yhteistyökumppanuudeksi. Taiteen keskustoimikunta - jota luonnollisesti kiinnostaa kulttuurin rahoituslähteet - julkaisi vajaa vuosi sitten selvityksen suomalaisten yritysten tuesta kulttuurille. Selvityksen päätelmät herättivät laajempaa keskustelua niin elinkeinoelämän kuin kulttuuriväenkin puolella. Selvityksen mukaan elinkeinoelämän tuki kulttuurille oli laskenut vuoteen 1987 viidennekseen eli noin 2,9 miljoonaan euroon. Aivan tuoreenkin arvion mukaan, yritysten kiinnostus kulttuurin sponsorointiin on edelleen hienoisessa laskussa.

Erityisesti kulttuuriväki on ilmaissut pettymyksensä siitä, ettei yrityksistä näyttänyt tulleen niin merkittävää tekijää kulttuurin rajoittajana kuin 1990-luvulla odotettiin. Tässä kohtaa voi tietenkin esittää kysymyksen siitä, kuinka realistisia tällaiset odotukset olivat. Lisäksi suomalaisen kulttuuripolitiikan kannalta on olennaista miettiä pelkkien rahasummien lisäksi sitä, mikä on kunkin rahoituslähteen osuus kokonaisuudesta ja miten raha jaetaan eri taidemuotojen kesken. On selvää, että yrityksillä on kulttuuriyhteistyössäkin usein liiketoimintaansa liittyviä intressejä ja lähtökohtia. Julkisella vallalla on vastuu kulttuuripolitiikan kokonaisuudessa, jossa useilla muilla toimijoille voi olla nykyistä suurempikin osuus.

On lisäksi muistettava, että yritysten sponsorirahoista ja yhteistyökumppanuudesta kilpailevat kulttuurin ohella urheilu, tiede, koulutus ja sosiaaliset kohteet. Kokonaisuutena yritysten tuki näille tahoille on viime vuosikymmenten aikana kasvanut voimakkaasti.

Yritysten taiderahoitus näyttäisi vakiintuneen sellaisten yritysten liiketoiminnan osaksi, joilla on sekä kokemusta kulttuurikohteiden hyödyntämisestä että siinä tarvittavaa osaamista. Yritysten yhteistyökumppaneina ovat menestyneet suuret musiikkitapahtumat, joilla kokemusta, voimavaroja ja uskottavuutta. Tämä antaa vinkin muille taiteen aloille ja toimijoille, sillä on selvää, että niiden on syytä kiinnittää enemmän huomiota yhteistyöhön yritysten kanssa.

Tämän todettuani voinkin sanoa, että puhumani ei ole kritiikkiä läsnäoleville. Useat teistä ovat juuri sellaisten yritysten edustajia, jotka tekevät yhteistyötä Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa. On ilo nähdä yhteistyökumppaneina tuttuja tahoja ja uudempiakin tuttavuuksia. Mutta yhteinen huolemme varmaan on, miten saada lisää ystäviä?

* * *

Palaan lopuksi puheeni alussa käsittelemääni historiateemaan. On tietenkin selvää, että Savonlinnan Oopperajuhlien syntymistä ei pidä selittää pelkästään viime vuosisadan alun suomalaisten oopperan ystävien henkilösuhteilla tai temperamentilla.

Autonomisen Suomen viimeisten vuosikymmenien aikainen kansallinen herääminen ja ovat oman kansallisen kulttuurin vahvistaminen olivat kehityskulkuihin vahvasti vaikuttavia tekijöitä. Suomalainen musiikkielämän kehittyminen ja Oopperajuhlien syntyminen ovat osa itsenäisyyttään etsivän ja identiteettiä rakentavan kansakunnan historiaa. Musiikkinäyttämöiden perustaminen ja säveltäjäpolven esiinmarssi vahvisti kansallistuntoa, kansallista identiteettiä ja uskoa omiin taitoihin, kykyihin ja kulttuuriin.

Kulttuurin merkitys on itsenäistymisemme alkuajoista muuttunut, mutta ei vähentynyt. Kulttuuri on edelleen globalisoituneessakin maailmassa keskeinen voimavara identiteetin rakentamisessa, niin yhteisön kuin yksilönkin tasolla. Kulttuurilla on aina itseisarvonsa. Se on elämisen laatua. Tänä päivänä taiteella tai laajemmin siitä kumpuavalla luovuudella, nähdään olevan yhä suurempaa taloudellista merkitystä.

On esitetty, että talouden globalisoituminen on siirtymässä vaiheeseen, jossa taloudellinen vauraus ja kilpailukyky perustuvat enenevässä määrin henkiseen pääomaan. Olemme siirtymässä talouteen, jossa on keskeistä kulttuuriosaaminen sekä inhimillinen ja organisatorinen luovuus.

Suomessa on useampia hankkeita, joilla pyritään kehittämään kulttuuritoimijoiden ja liike-elämän vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Yhteistyön tiivistäminen ja uusien muotojen hakeminen on molempien etu. Tämä on tärkeää, myös pyrittäessä hyödyntämään luovan talouden mahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla.

Haluan näillä sanoilla kannustaa teitä jatkamaan ja syventämään yhteistyötänne. Toivotan Savonlinnan Oopperajuhlille menestyksestä ja taiteellisesti korkeatasoista oopperakesää sekä kaikille yhteistyökumppaneille erittäin hyvää jatkoa. Olen kesken Latvian valtiovierailun halunnut olla mukana tässä tapaamisessa kertoakseni kiitollisuuteni ja haluni tavata myöhemminkin. Oletan sen tapahtuvan ainakin Olavinlinnassa.