Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe ilmastonmuutoksen viestintäohjelman päätösjuhlassa 16.3.2007

(muutosvarauksin)

Kyllähän ihmiset ovat säistä puhuneet, vaikka brittejä onkin pidetty siinä mestareina. Sään vaihtelut ovat olleet tärkeitä sekä maanviljelykselle että merenkululle. Ne ovat luoneet leimansa niin ihmisten vaatetukseen kuin asumiseen ja muuhun jokapäiväiseen elämään. Sateen tulo ajallaan, samoin kuin muut toivotut tai pelätyt luonnonilmiöt heijastuvat uskontoihin ja kulttuureihin laajemmaltikin. Ihminen on perinteisesti tiennyt olevansa luonnon kanssa voimakkaassa vuorovaikutuksessa. Väärinkäsitys ihmisestä luonnon valtiaana on aiheuttanut paljon vahinkoa.

Vanhojen ihmisten toteamus siitä, etteivät kesätkään ole enää niin kuin ennen, saa meidän aikanamme uuden kaiun. Tavalliset ihmiset ovat havahtuneet olevansa keskellä ilmastonmuutosta. Asiantuntijoiden raportit ovat vahvistaneet saman asian. Viimeistään YK:n ilmastopaneelin ja Sternin raportit ovat vakuuttaneet epäuskoisimmatkin. Maapallon ilmasto lämpenee, merenpinta nousee, jäätiköt ja mannerjää sulavat aikaisempaa nopeammin. Monet sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet ja voimistuneet.

Mistä tämä johtuu tai kuka tähän on syyllinen, ovat luonnollisia kysymyksiä. Ja vastauksetkin ovat tulleet teille ja yhä useammille maailman ihmisille tutuiksi. Valtaosa 1900-luvun puolivälin jälkeen tapahtuneesta lämpötilojen noususta johtuu ihmisen toiminnasta. Hyvä uutinen on se, että ihminen voi myös saada aikaan myönteisen muutoksen. Tulosta ei saada aikaan välittömästi, mutta toimintaan on ryhdyttävä heti jos kerran halutaan vaikuttaa.

Onneksi yhä useammat ihmiset haluavat vaikuttaa. He ovat ymmärtäneet sen, että vaikka kaikki ihmiset eivät ole vastuussa tapahtuneesta kielteisestä kehityksestä, vahingollisista seuraamuksista ovat jo joutuneet ja joutuvat kärsimään kaikki. Maapallo on yhteinen ja vain yhdessä me voimme pelastaa sen.

Uskon, että mielipiteissä on tapahtumassa ratkaiseva muutos. Aikaisemmin kysyttiin, miksi juuri minä tai sanottiin Kioton sopimukseen sitoutumisen olevan kilpailuhaitta. Olisi ollut totta kai paljon parempi, jos vuonna 1997 hyväksyttyyn Kioton pöytäkirjaan olisivat liittyneet kaikki maat. Ne maat, jotka liittyivät, saivat kuitenkin aikaan alun ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi ja ennen kaikkea ne ovat vauhdittamassa muidenkin maiden vastuunottoa vuoden 2012 jälkeiselle ajalle.

Olen itsekin havainnut paljon myönteisiä esimerkkejä mielipiteitten muutoksista. Ilmastokysymykset ovat - usein energiatavoitteisiin liittyen - esillä lähes kaikissa korkean tason poliittisissa tapaamisissa. Kansalaisjärjestöthän ovat toimineet pitkään aktiivisesti.

Elinkeinoelämässä on tapahtumassa samanlainen kehitys. Kuuluisassa Davosin Economic Forumissa eli talouskokouksessa oli tämän vuoden tammikuussa ykkösaiheena juuri ilmastonmuutos. Aasian puolella, Intian Delhissä, pidettiin vähän aikaisemmin TERI-instituutin kestävän kehityksen huippukokous, jossa oli myös paljon elinkeinoelämän edustajia – nyt myös suomalaisia. Delhin kokous oli sitäkin myönteisempi asia, kun Intia ei kuulu Kioton sopimuksen allekirjoittaneihin maihin.

Myös monissa muissa tähän asti epäilevissä maissa mielipiteet ovat muuttumassa. Yhdysvalloissa käydään vilkasta keskustelua ilmastopolitiikasta, ja varsinkin osavaltiotasolla tapahtuu paljon. Vieraillessani Australiassa saatoin havaita viime vuosien ennätyskuivuuden aiheuttaman huolen. Lisäksi Kiinan uusimmassa viisivuotissuunnitelmassa on kunnianhimoisia tavoitteita energiankäytön tehokkuuden parantamisesta.

Ilmastonmuutos on yhteinen ongelma: se vaikuttaa kaikkiin ja sen torjuminen onnistuu varmimmin, jos kaikki ovat mukana. Siksi kansainväliset sopimukset ja YK ovat tässä avainasemassa. Toimiminen ajoissa on inhimillisesti helpompaa ja taloudellisesti halvempaa kuin toiminnan lykkääminen. Tällaiset suuret muutokset on helpompi toteuttaa askel askeleelta kuin muuttaa tuotantorakenteita kertarysäyksellä. Kioton pöytäkirjan sitoumuskausi päättyy vuonna 2012, jonka vuoksi sitä ennen pyritään mahdollisimman suuren yhteisen toimintatahdon aikaansaamiseen.

Euroopan unioni on asettanut päämäärän, ettei maailman keskilämpötila saisi nousta ihmisten toiminnan vuoksi yli kahta astetta esiteolliseen kauteen verrattuna. Tavoitteen saavuttaminen vaatii yhteiskuntiemme siirtymistä aivan uudenlaisiin tuotanto- ja kulutustapoihin. Tässä aikainen herääjä palkitaan. Tarvitaan uudenlaista teknologiaa, jota sen edelläkävijät voivat myös myydä uusille markkinoille. Euroopan unionin jäsenmaat ovat osaamisyhteiskuntia ja ne voisivat hyödyttää kaikkia.

Eurooppa-neuvosto linjasi tämän kuun alussa Euroopan näkemykset tulevasta kansainvälisestä ilmastopolitiikasta. Tavoite on selvä: tarvitaan maailmanlaajuinen, eri keinot sisältävä sopimus, johon kaikki maat osallistuvat vastuittensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Se tarkoittaa selkokielisesti, että kaikkien kehittyneiden maiden tulee olla mukana painoarvoaan vastaavalla tavalla. Niillä – eli siis myös meillä – on lisäksi jatkossa vetovastuu. Samalla kuitenkin kehitysmaidenkin on tultava mukaan oman kehitystasonsa mukaisesti.

EU:n yksipuolinen tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vaihtoehtoisesti tavoitteena on vähentää päästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, jos muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin. Eurooppa-neuvosto sopi myös uusiutuvan energian käytön lisäämisestä. Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:n energian kokonaiskulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Maakohtaiset osuudet määritellään myöhemmin komission tänä vuonna antaman esityksen pohjalta.

Entä sitten me suomalaiset? Meidän oma ekologinen jalanjälkemme on suhteellisesti varsin iso. Syistä tähän te koululaiset olette varmasti keskustelleet kampanjan aikana. Suomi on pohjoinen harvaan asuttu maa ja osa teollisuudestamme vaatii paljon energiaa. Mutta suomalainen yhteiskunta on suhteellisen varakas ja hyvin koulutettu. Kyllä me selviämme.

Ilmastonmuutoksen laajat vaikutukset ulottuvat koko maapallolle, mutta ikävä kyllä pahimmat vaikutukset tulevat kohdistumaan ennustusten mukaan kehitysmaihin, vaikka niillä on ollut suhteellisen vähän tekemistä näiden ongelmien synnyn kanssa. Vaikutukset aiheutuvat yksinkertaisesti kehitysmaiden maantieteellisestä sijainnista. Lisääntyvä kuivuus uhkaa niiden vesivaroja ja vaikeuttaa ruuantuotantoa jo nyt kuivuudesta kärsivillä alueilla. Siitä aiheutuu humanitäärisiä ongelmia, näistä puolestaan yhteiskunnallista epävakautta ja mahdollisesti myös turvallisuuspoliittisia ongelmia.

Kehitysmailla on myös teollisuusmaita paljon huonommat valmiudet vastata ongelmiin. Ne tarvitsevat siis tukeamme pystyäkseen sopeutumaan tähän uuteen kehitystään uhkaavaan haasteeseen. Eikä vain sopeutua. Kehitysmailla pitää olla myös oikeus vaurastua. Suuri osa niiden asukkaista elää toimeentulominimin alapuolella. (Yli puolitoista miljardia ihmistä on edelleen ilman sähköä. Kehitysmaiden energiankäyttö tulee väistämättä lisääntymään ja toivottavasti nouseva elintaso tarjoaa muutoinkin yhä useammalle mahdollisuuden elää tavalla, jota me olemme tottuneet pitämään ihmisarvon mukaisena.)

Samanaikaisesti maailman kasvihuonekaasupäästöjen on pysyttävä kurissa. Teollisuusmaat ja kehitysmaat voivat toimia tässä yhdessä. Meillä kehittyneillä mailla on paremmat voimavarat kehittää tarvittavaa teknologiaa ja uusia ratkaisuja ja edistää niiden siirtymistä maailmanlaajuiseen käyttöön.

* * *

Meidän jokaisen valinnat ovat merkityksellisiä. Hieno juttu asiassa on se, että me kaikki voimme vaikuttaa. Valinnat, joita rakentaessamme, ostaessamme auton tai kodinkoneita vaikuttavat vuosia eteenpäin.

Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma on antanut meille tästä tietoa. Sen avulla on levitetty tietoisuutta siitä, mikä ilmastonmuutos on. Se on myös auttanut meitä kaikkia löytämään keinoja siihen, mitä jokainen meistä voi tehdä kotona, työpaikalla, koulussa ja vapaa-aikana.

Viestintäohjelman osana ihmiset ovat tehneet lupauksia pienistä arkisista teoista, joilla he omalla tavallaan osallistuvat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Olen itse luvannut sulkea sähkölaitteet aina, kun en käytä niitä, sekä välttää laitteiden jättämistä valmiustilaan.

Kun mietin omaa lupaustani, huomasin, että minun pitää olla aloitteellinen lähiympäristössäni, sillä jotkut asiat voi tehdä paremmin yhdessä. Ehkä tekin olette huomanneet saman asian. Kun päättää lopettaa mattojen pesun meressä, voi myös tehdä aloitteen kunnallisen matonpesupaikan järjestämisestä. Samanlaisia tilanteita syntyy esimerkiksi työpaikoilla, kouluissa, asunto-osakeyhtiöissä ja urheiluseuroissa. Annetaan ideoiden kiertää ja kasvaa!

Me tunnemme tänään vastuumme suomalaisina ja miellämme myös omien toimiemme tärkeyden. Tämä viestintäohjelma on osaltaan herättämässä meitä. Haluan omasta puolestani lämpimästi kiittää ja onnitella kaikkia mukana olleita. Olemme astuneet tärkeän askeleen eteenpäin.