Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Liberian presidentin Ellen Johnson-Sirleafin isännöimillä illallisilla Monroviassa 6.3.2009

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Omasta ja puolisoni sekä koko valtuuskunnan puolesta haluan vielä kerran lämpimästi kiittää Teitä, arvoisa presidentti, kutsusta tehdä valtiovierailu maahanne. Kahdenvälisten suhteiden tiivistäminen pohjautuu jo monille yhteistyöhankkeille – ja läheiselle henkilökohtaisille tuttavuuksille. Tämä vierailu luo toivottavasti uusia mahdollisuuksia syventää maidemme välisiä suhteita.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt toteuttavat täällä Liberiassa monia hankkeita. Suomen pakolaisapu on toiminut täällä jo pitkään ja on tukenut muun muassa nuorten koulutuskeskushanketta. Suomalaisen Kirkon ulkomaanavun "Naisten yhteisöllinen tulonhankinta ja voimautuminen"- nimisellä hankkeelle tuetaan äitien klubeja ja tyttöjen kouluun pääsyä ja "Association of Female Lawyers in Liberia" -järjestön kanssa on käynnissä "Naisten oikeustietoisuuden lisääminen" niminen hanke.

Suomi on Euroopan unionin jäsenvaltio ja se luo vahvan perustan myös kansainväliselle toiminnallemme. Toivon, että vierailullani ja huomenna avattavalla kansainvälisellä naisjohtajuuskonferenssilla on myönteinen vaikutus myös etelän ja pohjoisen sekä Liberian ja Euroopan unionin suhteiden kehittämiselle.

Olemme Suomessa seuranneet tiiviisti maanne kehitystä kohti rauhaa ja vakautta. Arvoisa presidentti, olette omalla esimerkillänne osoittanut, kuinka äärimmäisen vaikeissakin olosuhteissa pystytään löytämään tahdonvoimaa ja lujuutta rakentaa uutta ja parantaa vanhoja haavoja.

Maanne maineen ja uskottavuuden parantuminen on johtanut siihen, että Yhdistyneet kansakunnat päätti poistaa timantti- ja metsäsektoria koskeneet sanktiot. Toivon, että teette sitkeästi työtä myönteisen kehityksen jatkumiseksi – demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta kunnioittaen.

* * *

Me suomalaiset tuemme monenkeskisyyttä ja vahvaa YK:ta. Maailmanjärjestö on ainoa globaali toimija rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämisessä. YK:n vuosituhatjulistus ja vuosituhattavoitteet ovat yhteinen lupauksemme paremmasta tulevaisuudesta meille kaikille.

Osallistuin vuosi sitten UNCTAD XII –konferenssiin Ghanan Accrassa. Kokouksessa keskusteltiin kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden yhteisistä mahdollisuuksista ja haasteista globalisaatioksi kutsutussa monimutkaisessa prosessissa. Olimmepa itse kukin globalisaatiosta mitä mieltä hyvänsä, kaksi asiaa ovat selviä: meidän on muutettava globalisaatiota reilummaksi ja meidän on jatkuvasti tuettava maailman köyhimpiä ja vähäosaisimpia maita, jotta ne pystyvät vähentämään köyhyyttä ja parantamaan mahdollisuuksiaan osallistua maailmantalouteen.

Maanne on tärkeä vaikuttaja ja esimerkki suunnasta koko Mano-joen alueella. Alueellinen yhteistyö lisää vakautta, luo tehokkaammat puitteet yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle kehitykselle sekä lisää monin tavoin kansojen välistä kanssakäymistä.

Liberia on toivoa herättävä esimerkki siitä, mihin naiset yhteisvoimin kykenevät. Naisten kannattaa olla aktiivisia toimijoita ja jakaa vastuu tulevaisuuden suunnittelusta, taistella ihmisarvon puolesta ja väkivaltaa vastaan.

Suomi hyväksyi syyskuussa 2008 kansallisen 1325 toimintasuunnitelmansa, jonka ytimenä ovat "naiset, rauha ja turvallisuus". On hienoa, että monet teistä olivat mukana Suomen ohjelman julkistamistilaisuudessa, sillä kysymys on ennen kaikkea yhteistyöstä ja yhteisistä tavoitteista, mitkä eivät rajoitu minkään maan kansallisille rajoille.

Uskon, että on paljon asioita, joissa voimme vaikuttaa yhdessä, saada aikaan todellisen muutoksen – eikä se tapahdu pelkästään Liberiassa tai Suomessa vaan kaikkialla muuallakin, missä naiset toimivat ja vaikuttavat.

Kuten tiedättekin, työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi on meille suomalaisille tärkeää. Haasteena on ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten vähentäminen ja niihin sopeutuminen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät raskaimmin maailman köyhimmillä alueilla ja usein nimenomaan naisten arkielämässä. Ilman naisten roolin tunnistamista, työ kestävän kehityksen puolesta ei onnistu.

* * *

Odotan innostuneena sitä, mitä saamme aikaan seuraavan kahden päivän aikana kansainvälisessä naisjohtajuuskokouksessa. Ja ehkä vielä enemmän sitä, minkä uuden suunnan tämä yhteinen aloitteemme ja rajat ylittävät toimintamme saavat aikaan. Uskon, että olemme aloittamassa prosessia, joka kantaa vielä tulevaisuudessakin.

Arvoisa presidentti, haluan kohottaa maljan Teidän kunniaksi, Liberian kansan menestykselle ja hyvinvoinnille sekä maidemme väliselle ystävyydelle.