Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Lennart Meren muistokonferenssissa Tallinnassa 29.3.2007

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Presidentti Lennart Meri oli todellinen eurooppalainen. Hän sai jo nuorena paljon: Hän pääsi tutustumaan Eurooppaan, sai nähdä sen kulttuurin moninaisen rikkauden ja oppi itsekin useita kieliä. Lennart Meri oli sanan täydessä merkityksessä kulttuuri-ihminen.

Toisaalta hän joutui elämään Euroopan pimeimmän ajanjakson ja kokemaan sen kauheudet; hän näki vieraiden joukkojen vyörymisen maahansa ja koki kansansa alistamisen ja vapauden tukahduttamisen.

Lennart Meri uskoi vaikeuksien keskellä pienen kansan olemassaolon oikeuteen sekä oman kulttuurin ja kielen elinvoimaisuuteen. Hän uskoi virolaisten omaan identiteettiin ja piti sitä rikkautena.

Hän uskoi jääräpäisesti läpi vuosikymmenien Viron vapauteen ja kun sen hetki koitti, hän sanoi; "Olin aina tiennyt, että niin tulee käymään". Lennart Merin usko ja elämäntyö ovat vahva perintö meille kaikille eurooppalaisille.

Toinen todellinen eurooppalainen, Jean Monnet näki Euroopan sodan ja hävitykset. Kaikkien kärsimysten keskellä hänellä syntyi näkemys siitä, miten Euroopan kansat voisivat taas elää sovinnossa, rauhassa ja yhteistyössä keskenään. Oli poistettava sodan syyt, kitkettävä pois erimielisyyden siemenet ja luotava pohja yhteistyölle. Oli rakennettava niin läheiset siteet ja niin tiivis yhteistyöverkko, että sota jatkossa kävisi mahdottomaksi.

Jean Monnet'lla oli visio uudesta Euroopasta ja käsitys siitä, miten sen voisi toteuttaa. Hänen suuruutensa oli kyky yhdistää nämä. Hänen päänsä oli pilvissä, mutta jalkansa maassa.

Kolmas todellinen eurooppalainen, Winston Churchill ja hänen aikalaisensa näkivät sodan runteleman Euroopan tulevaisuuden yhteistyössä. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio olivat vuonna 1949 syntyneen Euroopan neuvoston perusaatteet. Taloudellinen yhteistyö liitettiin yhteisen Euroopan rakentamiseen muutaman vuoden kuluttua perustamalla Euroopan hiili- ja teräsyhteisö ja myöhemmin Euroopan yhteisö, josta myöhemmin kehittyi Euroopan unioni.

Valitettavasti kylmä sota jakoi Euroopan kahtia. Suomalaisten panos Euroopan rakennustyössä oli yritys lähentää kansoja yli kylmän sodan rajojen ja vahvistaa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen universaalisuutta.

Tänään kylmä sota on kadonnut, Berliinin muuri on kaatunut, Viro muiden ohella on saanut itsenäisyytensä takaisin. Eurooppalaiset yhteistyöjärjestöt ovat laajentuneet. Ensin Euroopan neuvosto ja sitten sekä EU että Nato. Nyt meidän on sisukkaasti jatkettava työtä. Suurien laajentumisprosessien jälkeen on jaksettava jatkaa integraatiotyötä omassa piirissään, oltava valmiina järkevään työnjakoon ja vilpittömään yhteistyöhön. Euroopan unioni ei ole koko Eurooppa, vaikka sillä on erittäin keskeinen asema Euroopan tulevaisuuden rakentamisessa.

Läsnäolijoista moni tietää rakkauteni Euroopan neuvostoa ja sen ihmisoikeustuomioistuinta kohtaan. Kysymys ei ole henkilökohtaisesta mieltymyksestäni, vaan siitä periaatteesta että kansainvälisessä yhteistyössä ja kansainvälisessä oikeudessakin pitää olla demokratian periaate. Arvoihin ja velvoitteisiin sitoutumisen pohjana on suvereenin valtion oma tahto. Euroopan neuvoston jäsenet ovat sitoutuneet sekä eurooppalaiseen ihmisoikeussopimukseen että moniin sitä täydentäviin säännöksiin, joiden pohjalta yksityinen ihminen voi saada valtionsa vastuuseen oikeuksiensa loukkaamisesta. Se on globaalistikin ajatellen ainutlaatuinen saavutus ihmisoikeuksien alalla. Se on ollut eurooppalaisen integraation kivijalka. Meidän eurooppalaisten käsissä on sen vahvistuminen tai mureneminen.

* * *

Viimeiset 50 vuotta ovat todistaneet ennen näkemättömän kehityksen. Pohjana on ollut raskaiden virheiden tunnustaminen ja tulevaisuuden rakennusainesten tunnistaminen. Esimerkin meille antoivat ne ihmiset, joiden usko tulevaan nujersi menneisyyden synkät varjot. Lennart Meri, Lech Walesa, Vaclav Havel ovat olleet suuria kannustajia.

Euroopan unionin laajentuminen kymmeneen maahan kolme vuotta sitten ja vielä kahteen maahan tänä vuonna osoittaa laaja-alaisen integraation voiman. Tavoite liittyä Euroopan unioniin on vahva kimmoke vaikeisiin kansallisiin muutoksiin ja uudistamiseen. Laajentuminen on kaikissa sen eri vaiheissa sysännyt liikkeelle ennennäkemättömän kehityksen.

Euroopan unionin perimmäinen idea on selkeä. Kokemus osoittaa kuitenkin, ettei ideaa ole kaikkina aikoina pystytty johdonmukaisesti toteuttamaan. Kehitys on toteutunut vaiheittain, välillä nopeasti ja harppauksenomaisesti, välillä hitaasti ja haparoiden. Tänään on tullut tavaksi sanoa, että idea on kadonnut.

Tämä on otettava vakavasti. Eurooppaa ei voi rakentaa ilman kansalaisten myötävaikutusta ja tukea. EU ilman vahvoja instituutioita ja ilman laajaa demokraattista päätöksentekoa ei voi onnistua. Silti ei pidä alistua mihin tahansa kritiikkiin ja Euroopan unionin haukkumiseen.

* * *

Euroopan unioni tarvitsee uuden perussopimuksen. Sopimuksen nimellä ei ole väliä. Puheenjohtajana Saksalla on kunnianhimoinen suunnitelma, ja se ansaitsee kaikkien jäsenmaiden vahvan tuen.

Jäsenmaiden ratifioitavana oleva sopimus tulisi säilyttää olennaisilta osiltaan. Pieniin korjausliikkeisiin toki on annettava mahdollisuus, mutta sopimuksen herkkää tasapainoa ei tulisi järkyttää. Institutionaaliset ratkaisut esitetyssä muodossa varmistavat unionin tehokkaan toiminnan, ne laajentavat demokraattista päätöksentekoa ja lisäävät unionin tehokkuutta sisäisesti ja ulkoisesti.

Olisi vastuutonta pitkittää prosessia ja hukata mahdollisuus uudistua. Mutta pelkkä välineiden kunnostus ei riitä. Euroopan tulee toimia yhteisvoimin ja osoittaen solidaarisuutta.

Euroopan unionin voimana on ollut halu ja kyky uudistua, vaikka se on välillä ollut vaikeaa. Unionin voimana on ollut myös sen avoimuus, halu ja kyky ottaa uusia jäseniä keskuuteensa.

Laajentumisen ansiosta eurooppalaiset arvot ovat levinneet. Laajentumisen ansiosta kehitys jäseneksi haluavissa maissa on ollut päättäväistä, perusteellista ja nopeaa. Laajentumisen myötä unioni itse on voimistunut ja sen merkitys kasvanut. Euroopan unionista on tullut yhä vahvempi toimija. Tulevaisuudessakin maiden, jotka haluavat tulla jäseneksi ja täyttävät jäsenyyden kriteerit, pitää voida liittyä unioniin. Kaikki eivät sitä kuitenkaan halua tehdä.

* * *

Olen jo edellä painottanut, että Euroopan unioni ei ole Eurooppa. Olen myös muistuttanut teitä siitä, että myös Euroopan neuvostolla ja ETYJilläkin, samoin kuin muilla eurooppalaista yhteistyötä tekevillä, on oma merkityksensä. Euroopan unionin tuleekin olla vilpittömästi halukas kehittämään yhteistyötä sekä näiden järjestöjen että suoraan EU:n naapurissa olevien maiden kanssa. Se on laaja kenttä ja tavoitteet ja toimintamuodot vaihtelevat. Euroopan unionin omien etujen mukaista on olla mahdollisimman aktiivinen tässä asiassa.

Euroopan unioni on kasvavassa riippuvuussuhteessa Venäjään. Venäjä on samalla tavalla kasvavassa riippuvuussuhteessa Euroopan unioniin. Yhteistyö, tiiviimmät suhteet ja lisääntyvä kanssakäyminen ovat ainoa tie eteenpäin.

Suomen omat kokemukset muutama kuukausi sitten päättyneeltä puheenjohtajakaudelta ovat monelta osin rohkaisevia. Korkean tason kokoukset pysyvän kumppanuuden nimissä eri aloilla antoivat selvän todisteen siitä, että yhteisymmärrys lisääntyi ja yhteiset edut havaittiin.

Sitä valitettavampaa on, että emme ole päässeet aloittamaan neuvotteluja Venäjän kanssa uudesta laajasta yhteistyösopimuksesta. Sen aikaansaaminen on selkeästi unionin etujen mukaista ja on lupa otaksua, että se on yhtä paljon Venäjän etujen mukaista. Toivon, että näihin neuvotteluihin käydään mahdollisimman pian käsiksi.

Euroopan unionin merkitys ja rooli maailmassa on kasvanut. Viime kesän Libanonin kriisin aikana EU pysyi yhtenäisenä ja sai taistelut lakkaamaan. EU oli ensimmäisenä antamassa humanitaarista apua ja unioni myötävaikutti ratkaisevasti vankan rauhanturvaamisoperaation asettamiseen alueelle. Valitettavan harvoin EU on pystynyt näin yksimieliseen ja tuloksiltaan vaikuttavaan toimintaan.

EU:n toimintaa leimaa vahva halu yhdistää sotilaallinen kriisinhallinta siviilikriisinhallintaan. On tilanteita, jotka edellyttävät mieluummin siviilitoimia kuin sotilaiden väliintuloa. Ja joissakin tilanteissa tarvitaan molempia yhtaikaa. EU:n kriisinhallinnan erityinen merkitys, käyttökelpoisuus ja oikeutus ovat juuri tässä. Yhteistyö ja työnjako Naton kanssa on edelleenkin aiheellista pitää työlistalla jo jäsenyyksien päällekkäisyyden vuoksi.

Läheisempää yhteistyötä tarvitaan etenkin nopean toiminnan joukkojen kehittämisessä. Molemmilla järjestöillä on jo nämä voimavarat ja niitä ollaan kehittämässä edelleen. On muuten mielenkiintoista, että EU:ssa näitä joukkoja kutsutaan "taisteluosastoiksi" ja Natossa "nopean toiminnan valmiusjoukoiksi". Meillä ei ole käytännön kokemusta nopean toiminnan kykyjen käyttämisessä kriisinhallinnassa ja siksi on erittäin tärkeää, että jaamme tietoa järjestöjen välillä ja kehitämme valmiuksia hyvässä yhteistyössä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja rajallisten resurssien tehokkaksi hyödyntämiseksi.

Suomi on omalta osaltaan osallistumassa kahteen EU-taisteluosastoon. Olemme tällä hetkellä korkeassa valmiudessa Saksan ja Hollannin kanssa ja ensi vuonna olemme valmiusvuorossa pohjoismaiseen taisteluosastossa Ruotsin, Norjan, Viron ja Irlannin kanssa. Nato on esittänyt kumppanimaille osallistumismahdollisuutta Naton nopean toiminnan valmiusjoukkojen toimintaan täydentävien lisäpanosten muodossa. Harkitsemme parhaillaan tätä tarjousta.

* * *

Euroopan unioni on ainutlaatuinen. Sodan aikana harjoitetun politiikan haaksirikko synnytti uuden tarpeen, joka loi vision, joka puolestaan muuttui suunnitelmaksi. Keskenään sotineet maat liittyivät tiiviisti yhteen ja se johti ennennäkemättömään kehitykseen ja vaurauteen.

EU:n ottaminen omakseen vahvuuksineen ja heikkouksineen ei aina ole helppoa. Silti meidän on yritettävä ja meillä on oiva mahdollisuus. Nuoriso liikkuu tänä päivänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Euroopan unionilla on hyviä ohjelmia, jotka tuovat opiskelijoita yhteen. Yhä useampi nuori käyttää hyväkseen mahdollisuutta opiskella toisen maan yliopistossa tai muussa oppilaitoksessa. On vaikea kuvitella parempaa mahdollisuutta saada kansainvälisyyden ja yhteistyön siemen jo näin aikaisessa vaiheessa.

Euroopan unionin rakentaminen on vaatinut sekä visiota että toimintaa. Meidän vastuumme tuleville polville ei ole vähäinen. Kun me aikanamme katsomme taaksepäin, voimme ehkä jonkinlaisella tyydytyksellä todeta, että syvensimme Euroopan unionin olemusta ja veimme alkuperäistä ajatusta eteenpäin.

Toivon, että voimme kaikki tulevaisuudessa todeta Lennart Merin tavoin, että tiesimme aina, että niin tulee käymään. Todeta Jean Monnet´n tavoin, että visio on muuttunut todeksi. Ja todeta, että me elämme edelleen rauhassa ja sovussa ja näemme ympärillämme kehityksen jatkuvan, ja nuorisomme varttuvan yhteistyöhön ja solidaarisuuteen.