Tohtori Pentti Arajärven artikkeli maahanmuuttajan perusopetuksesta Ihmisoikeus-raporttiin 4/2008

Maahanmuuttajien lukumäärä kasvaa tällä hetkellä suhteellisen nopeasti. Viime vuoden lopussa maassa oli noin 133.000 ulkomaiden kansalaista, mikä oli noin 2,5 prosenttia asukasluvusta. Muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä oli väestöstä noin 173 000 eli 3,3 prosenttia. Vuonna 2007 maahan tuli lähes 17 000 ulkomaan kansalaista ja nettomuutto oli lähes 14 000. Vuonna 2008 ensimmäisen vuosikolmanneksen aikana tuli vireille oleskelulupahakemuksia kaikkiaan runsaat 1000 enemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2007. Näistä lähes 45 prosenttia koski työhöntuloa tai opiskelua.

Tietoa siitä, kuinka moni maahanmuuttaja ei ole saanut asianmukaista perusopetusta, ei ole. Tulijoista arvioidaan vuosittain jopa 500 olevan luku- ja kirjoitustaidottomia. Opetushallituksen opetussuunnitelmasuosituksen mukaan näille aikuisille annetaan opetusta 200 päivää eli 1400 tuntia. Se vastaa suurin piirtein vuoden opetusta. Tavoitteena on sellainen suomen kielen luku- ja kirjoitustaito, että henkilö selviytyy kielen perusopintojen jatkamisesta muussa koulutuksessa, useimmiten niin sanotusta maahanmuuttajakoulutuksessa.

Perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Tämän perusoikeuden katsotaan vakiintuneesti sisältävän subjektiivisen oikeuden, joka julkisen vallan on toteutettava kaikkien ihmisten kohdalta. Perusopetuksen antamista koskeva ihmisoikeus, johon Suomi on sitoutunut, sisältyy taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 13 artiklaan, lapsen oikeuksien sopimuksen 28 artiklaan ja Unescossa solmittuun syrjinnän vastustamiseksi opetuksen alalla tehdyn yleissopimuksen 4 artiklaan. Näistä perus- ja ihmisoikeuksista vain lapsen oikeuksien sopimus on ikään sidottu, kun sopimus koskee alle 18-vuotiaita.

Perusopetuslain 46 §:ssä säädetään muille kuin oppivelvolliselle annettavasta perusopetuksesta. Tässä opetuksessa noudatetaan periaatteessa perusopetuksen opetussuunnitelmaa, mutta keskittymällä niin sanottuihin lukuaineisiin, ja olettaen aikuisten opiskelun olevan tehokkaampaa, on opetus rajattu 44 kurssiksi. Opetus on maksutonta koko perusopetuksen oppimäärää opiskeleville mukaan lukien oppikirjat ja muu oppimateriaali, työvälineet ja työaineet. Opiskelijalla on sisäoppilaitosmuotoisessa opetuksessa maksuton asuminen ja riittävä päivittäinen ruokailu.

Ongelman, joka toistaiseksi ei kuitenkaan ole realisoitunut, muodostaa se, että tämän opetuksen järjestäminen ei ole nimenomaisesti kenenkään velvollisuutena. Kunta voi sitä järjestää päätöksensä perusteella ja rekisteröity yhteisö tai säätiö sille myönnetyn järjestämisluvan perusteella mutta velvollisuutta opetuksen järjestämiseen ei ole. Toistaiseksi tätä opetusta on järjestetty suurimmalta osalta aikuislukioissa ja sisäoppilaitosmuotoisena kansanopistoissa.

Ongelma on todennäköisesti kasvava. Nykyisin perusopetusta vaille jääneet maahanmuuttajat saattavat jäädä jopa luku- ja kirjoitustaidottomiksi tai ainakin vaille perusopetusta. Perusopetukseen heillä on kuitenkin subjektiivinen oikeus, joten opetus on heille järjestettävä, jos he sitä vaativat. Kun luku- ja kirjoitustaidottomien määrä lisääntyy ja kun maahanmuuttajien asemaa pyritään kohottamaan ja samaan aikaan korostetaan heidän mahdollisuuksiaan itse ansaita elantonsa ja osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan, syntyy väistämättä myös kysymys perusopetuksen järjestämisestä.

Valtionosuusjärjestelmä antaa nykyisin 18 vuotta täyttäneestä oppilaasta kunnalle tai muulle opetuksen järjestäjälle vain 60 prosenttia normaalista valtionosuudesta. Näin ollen ei voida myöskään olettaa kuntien tai yksityisten säätiöiden tai yhteisöjen olevan erityisen innokkaita laajamittaisesti opetusta järjestämään. Perustuslain 22 §:n mukaan perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisvastuu on julkisella vallalla. Julkisen vallan sisällä se on valtiolla, jollei valtio lailla ole tehtävää kunnalle siirtänyt. Kunnalle taas se ei voi niin sanotun rahoitusperiaatteen johdosta siirtää tehtävää, jollei kunnalla ole myös reaalisia mahdollisuuksia selviytyä velvoitteesta. Mutta tässäkin asiassa varmaan odotetaan ongelman kaatumista päälle.