Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Saaristomeri 2006 -teemavuoden päätösjuhlassa 12.1.2007

(muutosvarauksin)

Itämeri ja sen osana Saaristomeri muodostui varsinaisesti vasta viime jääkauden lopussa noin 10 000 vuotta sitten. Iältään se on siis suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin Suomen pysyvä asuttaminen. Kyse ei ole vain yhtä pitkästä historiasta vaan pitkästä yhteisestä historiasta. Viimeistä viittäkymmentä vuotta lukuun ottamatta yhteiselo on sujunut hyvin. Ihminen on aina jättänyt jälkensä merelliseen ympäristöön, mutta vasta meidän aikanamme siitä on syntynyt huomattavaa haittaa. Saaristomeri on valittu yhdeksi kansallismaisemistamme. Minkälaisen kansallismaiseman ja luonnon me jätämme lapsillemme – elävän vai kuolleen?

Luontoympäristönä Saaristomeri on monella tavoin todella ainutlaatuinen. Nimensä mukaisesti Saaristomerellä on yksi maailman laajimmista saaristoista. Meren ominaispiirteisiin kuuluu vähäsuolaisuus ja mataluus jopa matalaan Itämereenkin verrattuna: Saaristomeren keskisyvyys on vain 23 m, koko Itämeren 55 m, kun taas Välimeren keskisyvyys yltää 2 000 metriin. Saaristomeri on myös Itämeren ja Selkämeren läpivirtausaluetta, jolle laajan valuma-alueen joet tuovat makeaa vettä.

Saaristomeri on siis varsin herkkä kaunotar, joka onkin tänään haavoittunut ja sairas. Saaristomeren suurin ympäristöongelma on rehevöityminen. Muita uhkia ovat kemikaalit, öljykuljetukset, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja vieraat tulokaslajit.

Rehevöityminen on seurausta jo yli vuosisadan jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Ja ravinnepitoisuudet ovat jatkaneet kohoamista vielä viime vuosikymmenten aikana. Suurelta osin kuormitus on meidän suomalaisten itsemme aiheuttamaa. Ravinteiden lähteet, niiden kulkeutumistavat ja keinot niiden vähentämiseksi ovat hyvin tiedossa. Tavoite ei ole niinkään syyllisten etsimisestä ja syyllistämisestä, vaan järkevien ja välttämättömien vesistöjen suojelutoimenpiteiden kehittämisestä, tehokkaasta kohdentamisesta, taloudellisten seurausten jakamisesta ja vastuun kantamisesta.

Jokamies on tänä päivänä aikaisempaa paremmin tietoinen ympäristöuhkista: Kesäiset tiedotukset vesistöjen leväkukinnoista ja niiden aiheuttamista terveysvaaroista ovat viimeistään havahduttaneet ihmiset tämän satojen tuhansien järvien ja laajan meren reunustaman maan asukkaat huomaamaan, että ympäristön saastuminen ja sen vaikutukset koskevat jokaista. Vilkaisu ikkunasta tammikuisen Turun lumettomaan maisemaan saanee meidät pohtimaan ilmastonmuutoksen syitä, seurauksia ja keinoja sen pysäyttämiseksi.

Tietoisuus ympäristöä uhkaavista tekijöistä alkoi levitä yleiseen tietoisuuteen jo 1960- luvulla. Ja niistä ajoista lähtien Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä ympäristön, myös vesistöjen suojelemiseksi. Haasteen vaativuutta osoittaa se, että tästä huolimatta ei ole tapahtunut toivottua muutosta parempaan. Se pakottaa meidät miettimään uusia ja tehokkaampia keinoja. Valitettavasti keinot eivät ole kaikki halpoja ja helppoja, vaan jokaisen tuottajan ja kuluttajan on maksettava osuutensa kustannuksista ja tingittävä kuluttamisen vapaudestaan. On kuitenkin oltava vastuullinen tuleville sukupolville.

Valtioneuvosto hyväksyi viime vuoden lopulla periaatepäätöksen vesien suojelun valtakunnallisista tavoitteista vuoteen 2015 asti. Tavoitteena on erityisesti vähentää vesistöjen rehevöitymistä. Kohteena ovat hajakuormitus ja erityisesti maatalouden päästöt. Onnistuminen tässä parantaisi Saaristomerenkin tilaa, keskittyyhän suuri osa maamme maataloustuotannosta juuri Varsinais-Suomen alueelle.

Tämän valtioneuvoston periaatepäätöksen toteuttamiseen tarvitaan aikaisempaa tuloksellisempaa yhteistyötä. Juuri yhteistyön tärkeyden oivaltamisesta ja sen tehokkaasta läpiviennistä Saaristomeri 2006 – teemavuosi on oiva esimerkki. Onhan teillä ollut mukana yhteistyössä varsin laaja joukko sekä julkisen sektorin toimijoita että kansalaisjärjestöjä ja elinkeinoelämää. Olen lisäksi kuullut, että nimenomaan maatalouden haasteita tutkinut työryhmänne oli kiitettävän aktiivinen. Se onkin tarpeen, sillä vaikka viime vuosikymmenten aikana on pystytty vähentämään olennaisesti teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien kuormitusta, on maatalous edelleenkin melkoinen haaste.

Ympäristönsuojelu on yhteistyön asia ja se on jokaisen asia. Oikean tiedon saaminen on ensi askel oman vastuun tiedostamisessa. Teemavuoden tapahtumien, seminaarien ja retkien avulla tuhannet ihmiset ovat saaneet tietoa ja omakohtaisia kokemuksia Saaristomeren luonnosta. Uskon, että he näkevät entistä kirkkaammin luonnon arvon, nykytilan ja suojelutarpeen. Toivon, että yhä useammat heistä tekevät myös omassa elämässään päätöksiä, jotka suojelevat luontoa. Oikeiden keinojen löytämisessä on kansalaistoiminnalla ja yritysten omaehtoisella sitoutumisella suuri merkitys viranomaistoiminnan ohella.

Itämeri on aina enemmänkin yhdistänyt kuin erottanut. Viimeistään jo pronssikaudella Saaristomeri liitti Suomen osaksi pohjoisen Itämeren kulttuuripiiriä. Itämerta ympäröi tänään yhdeksän rantavaltiota ja sen valuma-alueella asuu lähes 90 miljoonaa asukasta. Kansainvälinen yhteistyö eri tasoilla – globaalilla, alueellisella ja naapurimaiden kesken - on välttämätöntä Itämeren itsensä pelastamiseksi.

Itämeri on lähes Euroopan unionin sisämeri. Siten unionin lainsäädäntö ja toimenpiteet ovat tehokas keino saada aikaan nykyistä parempia tuloksia sen suojelussa. Helsingin komissio valmistelee puolestaan Itämerelle omaa toimenpideohjelmaa, joka auttaa tarkentamaan tarpeita omilla lähialueillamme.

Ympäristönsuojelu ja erityisesti Itämeren suojelu on lähtenyt hyvin käyntiin lähialueyhteistyössä. Suomen EU:n puheenjohtajuuskaudella uudistettu sopimus Pohjoisesta ulottuvuudesta antaa siihen entistä paremmat mahdollisuudet. Pietarin alueen jätevesien puhdistamisen tehostaminen on hyvä näyttö paitsi kansainvälisestä yhteistyöstä, myös venäläisten itsensä heräämisestä ympäristönsuojeluun. Uuden ympäristönsuojelukulttuurin juurruttaminen vaatii vielä kuitenkin sitkeää työtä kaikissa Itämeren maissa.

* * *

Saaristomeri 2006 teemavuosi on ollut erityisesti alueellisen yhteistyön ilmentymä. Työtä Saaristomeren puolesta on jatkettava edelleen. Vesiensuojelu on pitkäjänteistä, vuosikymmenten ponnistuksia edellyttävää työtä. Tarvitaan pieniä ja suuria tekoja, joilla meren taakkaa kevennetään ja saariston elinvoima turvataan. Teemavuoden kiteyttämillä sanoilla: Ottakaamme kukin 10 askelta Saaristomeren puolesta.

Kiitän sydämellisesti teemavuoden aikana ahkeroineita. Saaristomeri 2006 oli erinomainen kehityspiriste. Tästä on hyvä jatkaa. Kannustukseni jatkotyölle!