Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Tehyn liittokokouksessa Helsingin messukeskuksessa 6.6.2005

Suomalainen yhteiskunta on kokenut viimeisten viidentoista vuoden aikana suuria muutoksia. Syvästä lamasta nouseminen vaati laajaa ja pitkäjänteistä työtä koko yhteiskunnaltamme. Ja Suomihan selvisi. Elinkeinoelämässämme tapahtui todella nopea muutos. Metsä- ja metalliteollisuuteen vahvasti nojautunut taloutemme siirtyi vauhdilla modernin teknologiaan ja tietoyhteiskuntaan. Jäsenyytemme Euroopan unionissa avasi uusia markkinoita ja yhteistyösuhteita. Meitä alettiin pitää malliesimerkkinä globalisaatiosta hyötyneistä maista.

Uskon, että moni toivoikin silloin pientä hengähdysaikaa ennen uusia haasteita. Lama-aikana monet yksityisetkin ihmiset ja perheet olivat joutuneet varsin koville. Ennätyskorkean työttömyyden lisäksi työssä olevien olosuhteet olivat tiukentuneet: työtahti oli kiristynyt ja määräaikaisten lyhytaikaisten työsuhteiden määrä oli kasvanut nopeasti.

Mutta uudet haasteet tulivat. Kuvaan astui kansainvälisen kilpailukyvyn ja tehokkuuden korostaminen. Suomalaisyritykset ryhtyivät sijoittamaan tuotantolaitoksiaan ulkomaille - lähemmäksi asiakkaitaan etenkin jos saatavilla oli lisäksi sekä halvempia raaka-aineita että edullisempaa työvoimaa. Suomalaisyrityksiä on siirtynyt lisäksi ulkomaiseen omistukseen. Näillä uusilla omistajilla ei näytä aina olevan kiinnostusta pitkäaikaiseen sijoittamiseen, vaan nopeaan pääomatuottoon. Tämän kansainvälisen kehityksen – globalisaation – ongelmien lisäksi meillä on omastakin kehityksestä johtuvia haasteita, ennen kaikkea väestömme harmaantuminen suurten ikäluokkien myötä. Tämä ennennäkemätön sukupolvenvaihdos tuntuu lähivuosina sekä työelämän arjessa että hyvinvointipalveluiden rahoituksessa.

Edellä oleva kuvaus ei varmaankaan tuntunut ruusuiselta. Mutta ei se ole kuitenkaan toivoton. Mehän olemme pärjänneet kaikkien näiden muutosten keskellä kohtuullisesti, sillä me olemme sijoittaneet oikein. Me olemme sijoittaneet ihmisiin. Me olemme kouluttaneet ihmisiä – laadukkaasti ja tehokkaasti. Sosiaalinen turvallisuus on antanut mahdollisuuden ihmisille ottaa nämä haasteet vastaan ja mukautua talous- ja tuotantoelämän muutoksiin. Toimiva sosiaalivakuutusjärjestelmä sekä hyvät lasten, vanhusten ja vammaisten palvelujärjestelmät ja korkeatasoinen terveydenhuolto ovat tärkeitä asioita suomalaisille ihmisille. Ne ovat eduksi myös yrityksille luodessaan turvallisen ja joustavan yhteiskunnan.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu kaikkien ihmisten tasa-arvoon, mutta historiallisesti se on ollut erityisen hyvä kumppani naisille. Luotettavat julkiset palvelut - erityisesti lasten päivähoito ja terveellinen kouluruokailu – mutta myös vammaispalvelut ja vanhustenhuolto ovat helpottaneet naisten työtaakkaa kotona ja yleistäneet naisten kodin ulkopuolella tapahtuvaa työtä ja vahvistaneet näin naisten taloudellista itsenäisyyttä. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on helpotettu ennen kaikkea vanhempainlomasäännöksillä. Vähitellen tämä kaikki on myös vaikuttanut käsityksiimme miehistä ja naisista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

Paljon on tehty, mutta työ on vielä kesken. Erilainen arvostus naisten ja miesten töihin vanhassa maatalousyhteisössä on kestänyt hämmästyttävän sitkeästi myös niiden muuttuessa palkkatyöksi. Naisten pienemmät palkat pitävät osaltaan yllä myös sukupuolten välistä työnjakoa perheiden sisällä. Perhevapaat lankeavat naisille ja sijaiset ovat naisia. Pätkittyvät työsuhteet tuntuvat epävarmuutena sekä työelämässä että perheiden arjessa.

Minusta on upea asia, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat nyt yhdessä ryhtyneet tositoimiin. Samapalkkaisuusohjelmassa on luotu yhteinen näkemys sekä toimenpiteistä että aikataulusta palkkaerojen kaventamiseksi. Kolmikantaisen työryhmän yksimielisyys antaa realistisia toiveita asian onnistumiseen. Työryhmä ei lähestynyt palkkaeroja irrallisena ongelmana, vaan on pystynyt näkemään palkkaeroihin liittyvät monet kytkennät kuten perhevastuun epätasaisen jakautumisen, määräaikaiset työsuhteet ja työmarkkinoiden kahtiajakautumisen. Viitaten teidän puheenjohtajanne sanoihin toivon, että se viimeinen asia löytyy eli raha.

Toinen iloinen uutinen on, että työministeriö selvittää pikaisella aikataululla määräaikaisten työsuhteiden yleisyyttä ja käytön lainmukaisuutta sekä tarpeet lainsäädännön kehittämiseen. Perusteettomien määräaikaistöiden käyttö on voitava estää. Turvalliset ja toimeentulon takaavat työsuhteet on nähtävä kilpailukykytekijänä, eikä sen esteenä.

Voi jopa esittää kysymyksen: kuinka työntekijän voidaan odottaa sitoutuvan työhönsä ja työnantajaansa, ponnistelevan oman työnsä ja osaamisensa kehittämiseksi ja panostavan yrityksen menestyksen eteen, jos työnantaja puolestaan ei ole valmis sitoutumaan työntekijäänsä? Määräaikaisen työntekijän huolista päällimmäisin ei ehkä aina ole oman työn kehittäminen tai työnantajan menestys, vaan epävarmuus omasta tulevaisuudesta, siitä, milloin ja millaisin riskein uskaltaa ryhtyä perustamaan perhettä ja rakentamaan omaa kotia, vaikka työstä ja toimeentuloista ei ole mitään varmuutta. Työelämän kehittäminen on kummankin osapuolen asia. Uskon, että vastuullinen työnantajapolitiikka vahvistaa vastavuoroisesti työntekijöiden motivaatiota ja hyvää työilmapiiriä, ja parantaa tätä kautta myös tuottavuutta ja laatua.

Yhteisvastuuta tarvitsemme myös hyvinvointipalveluiden turvaamiseen. Se on ihmisyyden kunnioittamista arjessa. Monipuoliset julkiset palvelut rakentavat pohjaa myös talouskasvulle sekä yhteiskunnan ja työelämän tuottavuudelle. Julkisten palveluiden kehittäminen ja palvelujen rahoituksen turvaaminen on lähivuosien keskeinen haaste.

Kuntien vastuu hyvinvointipalvelujen järjestämisessä on Suomessa suuri. Kunnilla on kuitenkin kovin erilaiset mahdollisuudet kantaa tätä vastuuta. Tämä näkyy sitten eroina hoivapalvelujen saatavuudessa ja sitä kautta jopa suoranaisina väestön terveyseroina. Maassamme onkin lähivuosina tehtävä kauaskantoisia ratkaisuja sekä kunta- että palvelurakenteen kehittämisessä. Palvelujärjestelmän tulee olla tehokas ja taloudellinen, mutta sitä tavoiteltaessa on myös syytä muistaa ydinajatus eli ihmisen auttaminen ja hänen yksilöllisyytensä kunnioittaminen elämän ensi parkaisusta viimeiseen hetkeen saakka samoin kuin ihmisten välinen tasa-arvo.

Haluan tässä yhteydessä antaa voimakkaan tukeni hyvinvointiyhteiskunta-periaatteelle. Nykyisellä palvelujärjestelmällä on suuret etunsa. Toivon, että ne voidaan säilyttää. Oman hyvän lisänsä palvelujen tuottamiseen ovat tuoneet myös kolmannen sektorin toimijat, erilaiset järjestöt ja yhdistykset, jotka voivat täydentää kuntien palveluja.

* * *

Terveydenhuoltoala on ollut merkittävien rakenteellisten muutosten kohteena. Terveydenhoitoalalla työskentelevien koulutettujen ammattilaisten määrä on kasvanut nopeasti vajaan parinkymmenen vuoden aikana. Hoitoteknologian kehittyminen ja väestörakenteen muutos ovat johtaneet alan palveluiden kysynnän lisääntymiseen. Hoitoalalle valmistuville ihmisille tulee olemaan yhä enemmän kysyntää tulevaisuudessa. Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti johtavassa asemassa olevia on hoitoalalla siirtymässä runsaasti eläkkeelle. Vaikka julkinen sektori on esimerkiksi sairaanhoitajille pääasiallisin työnantaja, syntyy hoitoalan työpaikkoja yhä enemmän myös yksityiselle sektorille. Vuosien 1987-2001 aikana on yksityisellä sektorilla työskentelevien hoitajien osuus jopa kaksinkertaistunut. Hoivakoulutetut työllistyvät myös yhä useammin sosiaalipalveluihin. Hyvästä työvoimasta tulee olemaan kova kilpailu.

On tärkeää, että nämä yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset havaitaan ajoissa ja pyritään kehittämään palvelutuotannon ja työn tekemisen tapoja sen mukaisesti. Menestys luodaan työpaikoilla. Suomalaiset työpaikat, erityisesti julkisella sektorilla, ovat olleet suorastaan innokkaita osallistumaan erilaisiin kehittämisohjelmiin, joilla tavoitellaan työn tuottavuuden, palvelun laadun tai työhyvinvoinnin parantamista. Työministeriön selvityksen mukaan työehtosopimuksia tai työlainsäädäntöä ei myöskään nähdä uudistusten esteeksi kuten monissa muissa Euroopan maissa.

Suomessa on siis vahva pohja tulokselliselle yhteistoiminnalle. Kun henkilöstö on lisäksi ammattitaitoista ja kiinnostunutta omaan työhönsä ja työorganisaatioihin vaikuttamisesta, on olemassa kaikki syyt käyttää heidän panostaan myös tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantamiseen.

Jatkuva haasteemme on suomalaisen yhteiskunnan menestyminen kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Korkean osaamistason lisäksi vahvuutemme ovat löytyneet luottamuksesta, yhteistoiminnasta ja yhteisvastuusta. Tätä arvokasta perusrakennetta ei kannata uhrata lyhytaikaiseen voiton tavoitteluun eikä edes säästää lyhytnäköisesti vaan pyrkiä pitkäjänteiseen, kaikkia osapuolia hyödyttävään työhön. Erityisesti palveluiden ja tuotantotapojen uudet innovaatiot syntyvät yhteistoiminnassa. Luottamusta rakennetaan yhteistoiminnalla ja yhteisvastuulla niin yksittäisillä työpaikoilla kuin koko yhteiskunnassa.

Meillä on pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa hyvä pohja, mutta nyt on arvioitava, miten me pärjäämme globalisaatiossa. On hyvä muistaa, että ne samat asiat, jotka tekevät meidän yhteiskunnastamme hyvän ja turvallisen, sopivat laajemmaltikin ihmisille. Olen pannut merkille tyytyväisyydellä, että olette ottaneet rohkeasti kantaa ihmisten tasa-arvon puolesta syrjintää vastaan.

Suomi on ollut toistaiseksi enemmän työvoimaa luovuttava kuin vastaanottava maa. Suomalaisia sairaanhoitajia, fysioterapeutteja ja monia muita alanne ammatti-ihmisiä on muiden suomalaisten tavoin muuttanut ulkomaille lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa. Ihmisten muuton opiskelun, työn tai muiden syiden vuoksi rajojen yli arvioidaan edelleen lisääntyvän. Kansainvälisen yhteistyön tiivistyminen on välttämätöntä voidaksemme turvata sekä lähtömaan, vastaanottajamaan että ihmisten itsensä oikeudet.

Yhdistyneiden kansakuntien ensi syyskuussa pidettävässä yleiskokouksessa tullaan arvioimaan, miten vuosituhannen vaihteessa pidetyssä huippukokouksessa yksimielisesti hyväksytyt tavoitteet ovat tähän mennessä toteutuneet. Globalisaatio voisi auttaa ihmisten hyvinvoinnin lisäämistä ja köyhyyden nujertamista. Sitä se ei valitettavasti nyt tee. Siitä saatavat hyödyt ja siitä syntyvät haitat ovat jakaantuneet sekä maiden kesken että maiden sisällä liian epätasaisesti. Sellainen kehitys ei ole oikeudenmukaista eikä siten myöskään kestävää.

Olen tyytyväinen siitä, että ILO:n globalisaation sosiaalista ulottuvuutta pohtineen maailmankomission raportti on hyväksytty osaksi tätä arviointityötä. Oikeudenmukaisempi, reilumpi globalisaatio on erityisen tärkeä kehitysmaille ja ennen kaikkea niiden naisille ja lapsille, mutta se on myös meidän etumme. On parempi elää oikeudenmukaisessa maailmassa ja uskon, että me myös pärjäämme siinä.

Bästa förbundsmötesrepresentanter, Bästa vänner,
Jag tackar er för det arbete ni gjort och jag tillönskar er alla ett bra förbundsmöte och goda beslut.

Hyvät liittokokousedustajat, Hyvät ystävät,
Kiitän tekemästänne työstä ja toivotan teille hyvää liittokokousta ja hyviä päätöksiä.