Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe 7th Doha Forum on Democracy, Development and Free Trade –seminaarissa Qatarissa 23.4.2007

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Minulla on suuri ilo ja kunnia olla täällä Dohassa ja puhua tämän arvovaltaisen yleisön edessä. Haluan aluksi kiittää Qataria, ja erityisesti Teidän Korkeuttanne sheikki Hamad bin Khalifa Al-Thania, tämän merkittävän seminaarin järjestämisestä jo seitsemännen kerran. Olen seurannut foorumia mielenkiinnolla ja olen iloinen siitä, että minulla on nyt mahdollisuus osallistua sen toimintaan. Foorumi on erityisen tärkeä, koska se kokoaa yhteen niin monenlaisia toimijoita monenkeskisistä järjestöistä hallituksiin ja parlamentteihin sekä yrityksistä kansalaisjärjestöihin niin tältä alueelta kuin kauempaakin. Uskon, että foorumin tarjoama mahdollisuus dialogiin ja verkottumiseen eri ihmisten ja ryhmien välillä on tänään tärkeämpää kuin koskaan.

Seuraavaksi tarkastelen foorumin kolmea teemaa – demokratiaa, kehitystä ja vapaakauppaa - suomalaisten ja eurooppalaisten kokemusten kautta, koska kokemusten vaihtamista ja vertaamista voidaan pitää foorumin keskeisenä tarkoituksena.

* * *

Suomessa juhlittiin viime vuonna yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden satavuotistaivalta. Vuonna 1906, yksitoista vuotta ennen itsenäistymistään, Suomesta tuli ensimmäinen maa maailmassa, jossa kaikille kansalaisille niin miehille kuin naisille annettiin täydet poliittiset oikeudet, varallisuudesta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Tämä merkittävä muutos oli suurelta osin ruohonjuuritason aktiivisen toiminnan tulosta. Poliittiset, itsenäisyyttä ajaneet sekä työ- ja naisjärjestöt toimivat yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, jotta kaikilla olisi tasavertainen oikeus osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Eri toimijoiden välinen yhteistyö, jossa kullakin osapuolella oli omat sosiaaliset ja poliittiset agendansa, perustui oivallukseen siitä, että pienen maan tulee yhdistää kaikki voimavaransa kehittyäkseen ja menestyäkseen. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Suomessa juuri käydyissä eduskuntavaaleissa 200-jäseniseen eduskuntaan valittiin 84 naista. Ehkäpä vielä merkittävämpää on se, että viime viikolla nimitetyn hallituksen 20 ministeristä 12 on naisia.

Ajatus Suomesta yhteisenä ponnistuksena on palvellut meitä hyvin koko historiamme ajan, ja se pitää paikkaansa vielä tänäkin päivänä. Vuoden 1906 demokraattiset ja tasa-arvoa koskevat ihanteet muodostavat edelleenkin poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmämme ytimen. Ne ovat myös keskeisessä asemassa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskuntamallissa, joka korostaa tasa-arvoisia mahdollisuuksia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, osallistuvaa hallintoa ja oikeusvaltioperiaatetta. Tässä mallissa markkinatalouden dynaamisuuteen on yhdistetty voimakas painotus inhimillisiin voimavaroihin, koulutukseen ja ihmisten sosiaaliseen hyvinvointiin. Uskon, että tämän olevan merkittävin yksittäinen selitys tähänastisille sosiaalisille ja taloudellisille saavutuksillemme maassamme.

Panostaminen inhimillisiin voimavaroihin ja oikeudenmukaisuuteen on hyödyttänyt meitä yhteisöllisesti. Se on vahvistanut sosiaalista koheesiota, edistänyt hyvää hallintoa ja ehkäissyt korruptiota. Se on ollut menestys myös taloudellisessa mielessä. Suomi, jolla ei ole merkittäviä luonnonvaroja, on hieman yli sadassa vuodessa kehittynyt yhdestä Euroopan köyhimmistä maista yhdeksi maailman vauraimmista.

Miten tämä on ollut mahdollista? Uskon, että lyhyt vastaus tähän on koulutus. Suomen kansallinen strategia perustuu ymmärrykseen siitä, että pieni maa voi kilpailla vain laadulla. Tämä edellyttää osaamista ja luovuutta. Avainasemassa tässä kaikessa on koulutus. Peruskoulutuksen tarjoaminen kaikille edistää koko yhteiskunnan inhimillisen pääoman käyttöönottamista. Investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen yhdistettynä hallituksen, akatemian ja yrityssektorin väliseen läheiseen yhteistyöhön ovat saman toimintatavan toinen puoli. Julkinen tutkimus- ja kehitysrahoituksemme on tänään maailman suurimpia. Tästä on kiittäminen sitä, että nykypäivän Suomea voidaan parhaiten kuvailla innovaatio- ja tietotaloudeksi.

* * *

Jos Suomen mallin ensimmäisen avainkomponentin perusedellytyksenä on yhteiskunnan kaikkien jäsenten osallistuminen, niin toinen lähes samanvertainen on kansainvälisen yhteistyön merkitys.

Ulkomaankauppa on ollut Suomelle aina taloudellisesti tärkeää. Globalisaation aikakaudella riippuvuutemme kansainvälisestä taloudellisesta ja kaupallisesta yhteistyöstä on korostunut entisestään.

Olemme historiamme aikana hyötyneet kulttuurisesti ja tieteellisesti yhteistyöstä eurooppalaisten naapuriemme ja kaukaisempien maiden kanssa. Eurooppalainen ja suomalainen kulttuuri on kehittynyt hedelmällisessä vuorovaikutuksessa etenkin Välimeren ja Lähi-idän kumppaneiden kanssa – yli kielellisten, uskonnollisten, etnisten ja kulttuuristen rajojen.

Politiikan ja turvallisuuden alalla Suomi arvostaa suuresti monenkeskistä yhteistyötä. Pienenä maana me pidämme vahvaa ja sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestelmää, jossa on tehokkaat hallitusten väliset toimielimet, niin sotilaallisen kuin inhimillisen turvallisuuden parhaimpana takaajana. Kansainvälisten normien ja instituutioiden vahvistaminen on siten tärkeä osa Suomen ulkopolitiikkaa.

Yhdistyneet kansakunnat on luonnollisesti kansainvälisenä pääfoorumina tämän toiminnan keskipisteessä. Suomi on ollut YK-perheen aktiivinen jäsen yli 50 vuoden ajan. Pienen maan näkökulmasta keskittyminen YK:n toimintaan on luonnollinen valinta. Tällä näkemyksellä on myös maailmanlaajuisesti yhä laajempi kannatus.

Globalisaatiokehitys on lisännyt maiden ja alueiden välistä keskinäisriippuvuutta. Se on luonut uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia haasteita. Samaan aikaan liiankin tutut haasteet rauhan, turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien saavuttamisesta ovat edelleenkin ratkaisematta. Näiden haasteiden keskinäinen yhteys on nykyään tunnustettu tosiasia - turvallisuutta ei voida saavuttaa ilman kehitystä, eikä kumpaakaan näistä voida saavuttaa ilman ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista.

Meidän tulee maailmanyhteisönä edistää kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos, pandemiat, terrorismi ja ydinaseiden leviäminen ovat esimerkkejä monista sellaisista haasteista ihmisten turvallisuudelle, joihin voidaan vaikuttaa tehokkaasti vain monenvälisen yhteistyön kautta.

Eräs esimerkki yhä globaalimmasta sosiaalisesta ilmiöstä on kansainvälinen muuttoliike, joka on myös kasvava huolenaihe Euroopassa ja Lähi-idässä. Globalisaation myötä kansainvälinen muuttoliike on kasvanut niin määrällisesti kuin maantieteellisesti ja sen taloudellinen merkitys on lisääntynyt. Tämän ilmiön hallinta edellyttää selkeästi yhteisten sääntöjen sopimista, sen seurausten hallintaa lähtö- ja kohdemaissa, aivovuodon vaikutusten lieventämistä, maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden oikeuksien suojelemista ja muuttoliikkeen myönteisten vaikutusten vahvistamista. Kuten kaikki sosiaaliset ilmiöt, kansainvälinen muuttoliike on monimutkainen ja monitahoinen kysymys, jonka ratkaiseminen vaatii sen kaikkien osapuolten; hallitusten, sosiaalisten kumppaneiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista.

YK ja muut kansainväliset foorumit ovat keskeisessä asemassa mitä tulee laajempaa turvallisuusagendaan, mutta myös alueellinen ja alueiden välinen yhteistyö on yhä tärkeämpää.

Kuten tiedätte, Suomi on Euroopan unionin ja euroalueen jäsen. Kahdentoista vuoden EU-jäsenyyden jälkeen on jo vaikeaa kuvitella elämää sen ulkopuolella. Juhlimme Euroopan unionissa tänä keväänä Rooman sopimusten 50-vuotisjuhlaa. Nämä sopimukset loivat perustan nykyiselle Euroopan unionille. Unionin rakentaminen ei ole vielä läheskään valmis. Päinvastoin se on jatkuvaa työtä, jossa uusia haasteita ilmaantuu sitä mukaa kuin vanhoja ratkaistaan. 50 vuoden jälkeen työn saavutus on kuitenkin selkeästi todettavissa: eurooppalainen yhteistyö ja yhdentyminen on menestystarina, jolle ei löydy vertaista.

Eurooppalaisen yhteistyön tulokset ovat jopa niin vaikuttavia, että olemme alkaneet pitää niitä itsestään selvyyksinä. Sisämarkkinat, yhteinen valuutta sekä tavaroiden ja ihmisten liikkumisvapaus ovat tämän päivän arkipäivää. Nuorisomme pitää jo täysin luonnollisena, että Euroopan yliopistot ovat heille avoinna ja työpaikan voi hankkia mistä tahansa Euroopan unionin 27 jäsenmaasta.

EU perustuu yhteisiin arvoihin, aitoon yhteistyöhön ja solidaarisuuteen sekä haluun tehdä yhdessä tulevaisuus paremmaksi. Oivallus on samankaltainen, mikä on tehty Suomessa kansallisella tasolla – edistyminen ei ole mahdollista ilman kaikkien osapuolten välistä solidaarisuutta. Euroopan integraation on hyödytettävä kaikkia osapuolia, jotta se olisi menestyksellistä ja kestävää eli sen on pohjauduttava ns. win-win –malliin.

Yhdentymisen edut ovat toistaiseksi olleet selvästi havaittavissa Euroopan laajuisesti vakauden ja vaurauden kehittymisen kautta. Euroopan komission tuoreen raportin mukaan EU:n laajentuminen vuonna 2004 kymmenellä uudella jäsenmaalla on ollut hyödyllinen kaikille jäsenmaille. Toinen menestyksen merkki on EU-jäsenyyden jatkuva vetovoima vielä ulkopuolella olevissa maissa. EU-jäsenyystavoite on tärkeä vaikutin saada yhteiskunnalliset uudistusprosessit liikkeelle esimerkiksi Balkanilla. Tässä mielessä EU voi toivoa, että sillä tulee olemaan pysyvä myönteinen vaikutus koko alueella myös tulevaisuudessa.

* * *

Kuten aluksi totesin, täällä pitämäni puhe on perustunut meidän kansallisiin ja alueellisiin kokemuksiimme ja odotan mielenkiinnolla kuulevani myös tämän alueen näkemyksiä. Tämän päivän maailmassa yksikään maa tai alue ei voi toimia yksin. Olemme samojen haasteiden edessä erilaisista taustoistamme huolimatta. Yhtäläisyyksiä Lähi-idän ja Persianlahden alueeseen on siten helppoa havaita:

Myös tällä alueella käydään voimakasta keskustelua talouden monipuolistumisesta, tietoon pohjautuvien teollisuuden alojen kehityksestä ja globaalin kilpailukyvyn haasteista.

Inhimillisten voimavarojen kehitys ja uudistunut fokusointi erityisesti naisten koulutukseen ovat tunnistettu tärkeiksi osiksi Lähi-idän alueen inhimillisen kehityksen edistämistä esimerkiksi UNDP:n Arabimaiden inhimillisen kehityksen raportissa.

Tämän foorumin yhteydessä on viime vuosina käsitelty osallistuvaa hallintoa, poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, demokratiaa sekä ihmisoikeuksia koskevia kysymyksiä. Nämä aiheet ovat asialistalla myös tänään kansalaisyhteiskunnan järjestöjen roolin, omistajaohjaukseen liittyvien näkökulmien ja sosiaalisen vastuuntunnon sekä muiden kysymysten ohella.

Persianlahden valtioiden yhteistyöneuvoston GCC:n joulukuussa järjestetyssä huippukokouksessa käsiteltiin alueellisen taloudellisen yhdentymiseen, sisämarkkina-alueen muodostamiseen ja yhteisen valuutan käyttöönottamiseen liittyviä kysymyksiä Persianlahden näkökulmasta. Seurasimme Eurooppassa GCC:n keskusteluja suurella kiinnostuksella ja odotamme mielenkiinnolla näkemysten vaihdon jatkamista näissä kysymyksissä taloudellisen ja poliittisen dialogimme kautta. Uskomme vahvasti, että näitä kysymyksiä koskeva kokemusten vaihto voisi rikastuttaa keskustelua niin Euroopassa kuin Persianlahden alueella.

Alueiden välisen taloudellisen yhteistyön osalta huomio on keskittynyt neuvotteluihin EU:n ja GCC:n välisestä vapaakauppasopimuksesta, joissa ollaan nyt lähempänä sopimusratkaisua kuin koskaan aiemmin.

Meillä on paljon yhteisiä etuja myös alueellisissa poliittisissa ja turvallisuuskysymyksissä. Euroopan unioni toimi viime vuonna aktiivisesti Libanonin kriisin ratkaisemiseksi. Me suomalaiset osallistuimme tiiviisti tähän toimintaan EU-puheenjohtajamaan ominaisuudessa Libanonin sodan aikana. EU on ponnistellut merkittävästi Lähi-idän rauhanprosessin elvyttämiseksi ja olemme sitoutuneet jatkamaan tätä työtä yhteistyössä alueen kaikkien kumppaneiden kanssa Lähi-idän kvartetin, YK-foorumin ja kahdenkeskisten toimien kautta.

Ja viimeisenä, mutta ei vähiten tärkeänä seikkana: kehityksen, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien globaalit haasteet ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin voidaan vaikuttaa vain toimimalla yhdessä, alueiden välisen yhteistyön ja kaikkien relevanttien foorumien kautta. Valtioiden ohella vetoan myös kaikkiin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin, kansalaisjärjestöihin, mediaan ja liike-elämän edustajiin aktiivisen roolin omaksumiseksi. Tätä foorumia parempaa paikkaa tämän yhteisen hankkeen aloittamiselle ei voisi olla. Tehokas globaali toiminta vaatii vapaata ja avointa ideoiden vaihtoa sekä valtioiden rajat ylittäviä verkostoja, sellaisia joita varmastikin tullaan muodostamaan täällä seuraavien kahden päivän aikana.

Tänä iltana haluan vielä lopuksi esittää seuraavan ajatuksen: yksin emme voi tehdä paljoakaan; yhdessä ei ole paljoakaan, mitä me emme voi tehdä.

Kiitän mielenkiinnostanne – wa shukran dzäsiilän.