Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Suomen ja Yhdysvaltain 90-vuotisten diplomaattisuhteiden juhlaseminaarissa Helsingin yliopistolla 6.5.2009

90 vuotta Suomen ja Yhdysvaltain diplomaattisuhteita

On suuri ilo olla tässä tilaisuudessa juhlimassa 90-vuotisia diplomaattisuhteitamme. Nuorelle Suomen tasavallalle oli tärkeää, että Yhdysvallat tunnusti sen vuonna 1919. Diplomaattisuhteet solmittiin virallisesti myöhemmin samana vuonna.

Meidän ihmistemme välisellä yhteistyöllä on sitäkin pidemmät juuret: Suomesta lähdettiin ja asetuttiin Delawareen jo niinkin varhain kuin 1630-luvulla. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa sadattuhannet suomalaiset ylittivät Atlantin etsiäkseen parempaa elämää Yhdysvalloista.

Se on kiehtovaa kertomusta ihmisistä ja heidän halustaan olla oman elämänsä herra. Mutta, hyvät naiset ja herrat, olen luvannut jättää historiallisen katsauksen Pertti Torstilan huoleksi. Rajoitun kommentoimaan sitä, miten tämä historiallinen yhteistyö nähdään Suomessa ja Yhdysvalloissa nyt.

Viime kesänä olin Minnesotan Duluthissa FinnFestissä. Se ja muut samankaltaiset tapahtumat osoittavat, että amerikansuomalaisten kulttuuri on vahvaa ja arvostettua. Suomen kieli ei ole ainoa yhdistävä asia, on muutakin, mikä pitää amerikansuomalaisten yhteisöt elinvoimaisina. Kyse ei ole pelkästään siitä kuuluisasta suomalaisesta sisusta, vaan siitä, että ymmärretään paljon laajemmin kulttuuri, niin yksilön kuin yhteisön, ja se, miten kulttuuriin kuulu laaja kirjo erilaisia elementtejä. Tämän haasteen me kaikki kohtaamme nykyajan monikulttuurisessa maailmassa.

* * *

Suomi liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin vuonna 1955. Jäsenyys vahvisti pienen maan asemaa kansainvälisessä politiikassa. YK:stä tuli nopeasti keskeinen osa ulkopolitiikkaamme. Kylmän sodan kaudella puolueettomuuspolitiikka palveli meitä jakautuneessa Euroopassa hyvin. Suomi myös ryhtyi ottamaan aktiivisempaa roolia kansainvälisissä asioissa. Aloimme entistä enemmän vaalia monenkeskisyyttä, kuten myös pohjoismaiset sisarvaltiomme. Sitten 1950-luvun Suezin kriisin maamme on lähettänyt kriisialueille kymmenintuhansin rauhanturvaajia ja siviiliasiantuntijoita.

Monenkeskisyyttä tarvitsevat sekä suuret että pienet maat. Helsingissä vuonna 1975 pidetty turvallisuus- ja yhteistyökokous muodostui Euroopan turvallisuuden tärkeäksi virstanpylvääksi. Sen myötä ihmisoikeuksista myös tuli laajemman eurooppalaisen yhteistyön legitiimi aihe. Suomi oli viime vuonna Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin puheenjohtajamaana. Etyj on siihen kohdistetusta arvostelusta huolimatta osoittautunut hyödylliseksi välineeksi kriisinhallinnassa, kuten Georgiassa, ja viriteltäessä keskustelua Euroopan turvallisuuden tulevaisuudesta.

Pysyäkseen vaikuttavina kaikkien järjestöjen on ajoittain uudistuttava, mutta tähän pitäisi suhtautua myönteisesti. Myös Etyjin tehokkaasta roolista käydään keskusteluja.

Etyjin ulkoministerit keskustelivat työlounaallaan Helsingissä joulukuussa presidentti Medvedevin ehdotuksesta euroatlanttisen turvallisuuden tulevaisuudesta. Meillä ei kuitenkaan ole ollut riittävästi konkretiaa tässä asiassa. Olen iloinen, että presidentti Medvedev suostui puhumaan ehdotuksestaan valtiovierailullaan Suomessa. Uskon, että hänen puheensa parisen viikkoa sitten Helsingin yliopistolla toi uusia elementtejä tähän keskusteluun.

Vaikeina vuosina, kun Eurooppa oli jakautunut, Yhdysvalloilla oli ratkaisevan tärkeä rooli Euroopan demokratian tukijana. Yhdysvallat on osaltaan huomattavasti tukenut maanosamme demokratiakehitystä. Kahden- ja monenvälinen yhteistyö on edelleen Euroopan maille ja Euroopalle hyvin tärkeää.

Suomi liittyi Euroopan unioniin 14 vuotta sitten, ja meille unioni on samanmielisten maiden luontainen koti. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välinen yhteistyö on meille tärkeää.

Sota on poikkeus, ja rauhan on oltava pääsääntö. Siviiliasioiden yhteistyölle perustuvien normaalien suhteiden merkitystä olisi tuotava enemmän esiin keskinäisessä vuoropuhelussamme ja myös viestimissä. Kansainvälisen kaupan edistäminen, maailmankauppajärjestö WTO:n rooli, tutkimus ja kehitys sekä ympäristöön ja kehitysyhteistyöhön liittyvä yhteistoiminta ovat muodostumassa transatlanttisen yhteistyön entistä keskeisemmiksi osiksi.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltain olisi jatkettava tiivistä yhteistyötä tien viitoittamiseksi terveelle, pitkän aikavälin toimille rakentuvalle elpymiselle. Meidän olisi muistettava, että ihmisten hyvinvointi kulkee käsi kädessä luonnon hyvinvoinnin kanssa. Markkinat yksinään eivät kykene johtamaan meitä vihreään elpymiseen.

* * *

Globalisaatio on muuttanut maailmaa monin tavoin ja lähentänyt kansoja, yrityksiä ja ihmisiä toisiinsa. Meneillään oleva talouskriisi on selvä esimerkki tästä. Valtavien yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan sekä johtajuutta että yhteistyötä.

Tämä on ilmeistä myös monissa muissa asioissa. Ilmastonmuutos, energiaturvallisuus, alueellisen konfliktit, ydinaseiden leviäminen ja pandemiat ovat kaikki yhteisiä haasteita, joissa tarvitaan maapallonlaajuista yhteistyötä.

Presidentti Barack Obama on ottanut hyvin aktiivisen roolin globaaleissa asioissa ja yhteistyön etsimisessä muiden maiden kanssa. Hänen tavatessaan Euroopan unionin johtajia kuukausi sitten Prahassa hänen viestinsä oli tuore ja vaikuttava. Hänellä tuntui olevan hyvin yhteistyöhenkinen asennoituminen. Ja sitä tarvitaan. Tiiviimpi transatlanttinen yhteistyö on hyvin tärkeää. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisissä suhteissa on aika edetä. Meillä on edessämme yhteisiä haasteita ja meidän on etsittävä yhteisiä ratkaisuja.

Suomi tukee monenkeskisyyttä ja vahvaa YK:ta. Olen iloinen, että Yhdysvallat nyt painottaa enemmän YK:ssa ja muissa monenkeskisissä järjestöissä tehtävää työtä. Yhtenä turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenestä sillä on yhdessä Venäjän, Kiinan, Ranskan ja Englannin kanssa erityinen vastuu kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta.

Presidentti Obaman visio ydinaseettomasta maailmasta on tervetullut merkki aseriisunta-ajatuksista. Yhdysvaltain vahvaa johtajuutta tarvitaan ydinaseriisunnassa etenemiseksi. Myönteistä on myös, että presidentti Medvedev Helsingin puheessaan vastasi tähän avaukseen. Toivon todella, että nämä uuden sukupolven johtajat pystyvät löytämään toisensa ja pystyvät saamaan aikaan rakentavaa yhteistyötä.

Yhdysvaltain ja Venäjän molempien vakaa pyrkimys uuden strategisten ydinaseiden rajoitussopimuksen solmimiseksi merkitsisi huomattavaa edistysaskelta ydinaseriisunnassa ja globaalin turvallisuuden lisäämisessä.

Yhdysvaltain demokraattipuolue on jo aiemmin osoittanut vahvaa kiinnostusta globaaleihin asioihin ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan. Entinen varapresidentti Al Gore ja YK:n ilmastopaneeli saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007. Presidentti Obamaan ja hänen hallintoonsa kohdistettiin suuria odotuksia. Ja nyt myönteisiä merkkejä on jo nähtävissä käytännön politiikassa. Se on mitä tervetullein viesti siitä, että Yhdysvalloilla on vakaa pyrkimys nopeuttaa ilmastonmuutoksen torjuntatoimia. Meidän on tehtävä yhdessä työtä taivutellaksemme muut maat, niin teollisuusmaat kuin nousevat taloudet, osallistumaan vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeviin järjestelyihin, joista on määrä sopia Kööpenhaminan ilmastohuippukokouksessa ensi joulukuussa.

Yhdysvallat ja Eurooppa ovat väsymättä tehneet työtä demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioajattelun puolesta. Olemme myös työskennelleet rinta rinnan monissa sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Ja niin on jatkuttava. EU:n jäsenvaltioita tavatessaan presidentti Obama tähdensi tarvetta tehdä Afganistanissa enemmän. Me jaamme tämän yhteisen haasteen. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ponnistuksiin Afganistanin tilanteen parantamiseksi osallistumalla sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan sekä kehitysrahoitukseen.

Teemme niin Afganistanin demokraattisen tulevaisuuden puolesta. Naiset ja tytöt ovat osa tuota tulevaisuutta. Afgaaninaisten ja -tyttöjen ihmisoikeudet ovat akuutti haaste. Käytänteet, jotka loukkaavat heidän oikeuksiaan, eivät ole hyväksyttäviä. Naisten tasavertainen pääsy koulutukseen on yhteiskunnan kehityksen kannalta keskeisen tärkeää, ja Suomi on valmis auttamaan myös siinä.

Parhaillaan ponnistellaan Lähi-idän rauhanprosessin saamiseksi takaisin raiteilleen. Neuvottelujen edistyminen olisi tärkeää paitsi Israelille ja Palestiinalle myös koko alueelle. Sivilisaatioiden allianssin Istanbulin kokouksessa, johon minulla oli ilo osallistua kuukausi sitten, presidentti Obaman viesti lännen ja islamilaisen maailman välisestä vuoropuhelusta otettiin hyvin vastaan.

* * *

Monenkeskisiä kumppanuuksia tähdennettäessä ei aliarvioida kahdenvälisten siteiden merkitystä. Tavoite edelleen kehittää kahdenvälisiä suhteita Yhdysvaltoihin on meille suomalaisille hyvin arvokas. Vanhoilla ystävillä on vahvat siteet, mutta meidän on jatkuvasti etsittävä uusia yhteistyömahdollisuuksia. Molemmat maat investoivat paljon tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen. Meidän tutkimus- ja innovaatioyhteisöillämme on paljon annettavaa toinen toisilleen.

Taloussuhteemme ovat osa talouden laajoja transatlanttisia kytköksiä. Euroopan unioni ja Yhdysvallat muodostavat valtavan markkina-alueen, jolla on 850 miljoonaa ihmistä ja 60 % maailmanmarkkinoista. Yhdysvallat on Suomen pääkauppakumppaneita ja Euroopan ulkopuolisista vientimarkkinoista suurin. Tuorein esimerkki amerikkalaisinvestoinneista Suomeen on Googlen päätös sijoittaa yksi globaaleista toimipaikoistaan Kotkaan.

Opiskelijavaihto-ohjelmilla, kuten ASLA-Fulbright -ohjelmalla, on ollut myönteinen vaikutus suhteisiimme. Tuhannet suomalaiset koululaiset, opiskelijat ja tutkijat ovat opiskelleet amerikkalaisissa yliopistoissa ja high schooleissa. Toivon, että pystymme myös houkuttelemaan enemmän amerikkalaisnuoria opiskelemaan Suomeen.

Maidemme välinen kulttuurivaihto on myös hyvin vilkasta. Hyvin tiedetään, kuinka suosittuja Yhdysvalloissa tuotetut elokuvat ja populaarimusiikki on suomalaisten keskuudessa. Suomi kuitenkin myös vie Yhdysvaltoihin klassista ja popmusiikkia, uutta muotoilua, arkkitehtuuria ja modernia tanssia.

* * *

Suomen ja Yhdysvaltain 90-vuotisten diplomaattisuhteiden juhliminen tarjoaa meille tilaisuuden näiden suhteiden tutkimiseen ja arviointiin. Sen myötä meille myös tarjoutuu tilaisuus juhlia sitä, että maamme ja kansamme ovat aina olleet hyvin läheisiä toisilleen. Olen varma, että tulevaisuus lähentää meitä entisestäänkin.