Tasavallan presidentin puhe Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission Aasian ja Tyynenmeren alueellisessa keskustelutilaisuudessa Bangkokissa 16.12.2002

Ihmisten tarpeita vastaava globalisaatio on mahdollista saavuttaa vain kuuntelemalla ihmisiä - heidän tarpeitaan ja unelmiaan - eri puolilla maailmaa. Olen siten erittäin iloinen voidessani osallistua tähän globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission järjestämään keskustelutilaisuuteen. Komissiomme haluaa kerätä mahdollisimman paljon tietoa paikallisista ja alueellisista globalisaatiokokemuksista. Olemme järjestäneet jo useita kansallisia keskustelutilaisuuksia eri puolilla maailmaa. Tämä seminaari on toinen alueellinen tilaisuus, seuraten Latinalaisen Amerikan alueellista tilaisuutta. Euroopan ja Afrikan tilaisuudet järjestetään helmikuussa.

Aasian ja Tyynenmeren alue on aina ollut keskeinen osa globalisaation maailmaa. Täällä on muun muassa käyty alueellista - ja maailmanlaajuista - kauppaa jo vuosituhansien ajan. Integroituminen maailmantalouteen ei ole aina tapahtunut kauniisti; valloituksilla ja kolonialismilla on historiansa myös täällä.

Yleisesti ottaen Aasian ja Tyynenmeren alueella talouskasvu ja köyhyyden väheneminen ovat viimeisten vuosikymmenten aikana olleet huimaavia. Miksi näin on käynyt? Onko niin, että samalla maantieteellisellä alueella sijaitsevat valtiot ovat itsenäisesti tehneet onnistuneita ratkaisuja vai onko taustalla jotain erityisen aasialaista? Tietenkin Aasian ja Tyynenmeren alueen maiden välillä ja niiden sisällä on valtavia eroja, kuten myös Euroopassa. Alueet näyttävät homogeenisemmilta ulko- kuin sisäpuolelta.

Pohdinta siitä, miksi jotkut maat ja alueet onnistuvat lienee asialistallanne. Mitä muut voisivat oppia aasialaisista kokemuksista? Minusta olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiänne siitä, miten aasialaisia parhaita käytäntöjä kehityksen edistämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi voitaisiin soveltaa myös muualla maailmassa.

Huima talouskasvu ja entistä aktiivisempi osallistuminen kansainväliseen vaihdantaan on tehnyt alueen maat herkemmiksi kansainvälisen talouden häiriöille. Tätä haavoittuvuutta on lisännyt suorien ulkomaisten investointien huima määrä Aasiassa. Odotan kiinnostuksella teidän omia arvioitanne Aasian talouskriisin vaikutuksista ja opetuksista. Testilaboratoriona toimiminen ei liene kenenkään toive, mutta virheistä ja epämiellyttävistä tapahtumista oppiminen voi olla avuksi itsensä lisäksi monelle muulle maalle ja maanosalle.

Olen edellä käsitellyt globalisaation vaikutuksia Aasiassa lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. On kuitenkin selvää, että globalisaatio on paljon enemmän. Muun muassa teknologian nopea kehitys, tiedonvälityksen nopeutuminen, kulttuurillisten vaikutteiden leviäminen, matkailu ja muu ihmisten liikkuminen ja rajat ylittävät sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä osia globalisaatiokehitystä. Tällä kaikella on oma vaikutuksensa myös Aasian ja Tyynenmeren alueella.

Vaikka globalisaatio on nimensä mukaisesti maailmanlaajuista, ihmiset kokevat globalisaation omassa elämässään paikallisesti. Globaalisti toimivien yritysten markkinatkin ovat pääosin paikallisia, ne vain sijaitsevat eri puolilla maapalloa. Kuuden miljardin ihmisen planeetalla globalisaatio on aina läsnä jossain. Lisääntyneen keskinäisriippuvuuden myötä ihmisten paikalliset toimet vaikuttavat maailmanlaajuisesti. Paikallisesta tulee globaalia ja päinvastoin.

Minusta onkin tärkeää, että analysoidessamme globalisaation vaikutuksia tai miettiessämme globalisaation hallintaa, näkökulmamme olisi ihmiskeskeinen. Ihmiset ovat globalisaation objekteja ja samalla sen subjekteja. Tästä seuraa loogisesti myös, että globalisaatio ei ole luonnonlaki, vaan ihmisten aikaansaama prosessi. Hallitusten globalisaation esteiden poistamiseksi tekemien päätösten perusteena on yleensä ollut pyrkimys kansalaisten elintason ja elämän laadun parantamiseksi. Tulos ei aina valitettavasti ole ollut pyrkimyksen mukainen.

Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio koettaa omalta osaltaan löytää keinoja, joilla globalisaatiota voitaisiin kehittää ihmisystävällisemmäksi. Olen innoissani komission työstä ja on suuri kunnia saada toimia komission puheenjohtajana yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa. Olen ilahtunut, että niin monet komission jäsenet ovat myös täällä tänään: Surin Pitsuwan (Thaimaa), Victoria Tauli-Corpuz (Filippiinit), Lu Mai (Kiina), Bill Brett (Iso-Britannia). Komissiossa on myös kolme muuta jäsentä tältä alueelta: Deepak Nayyar (Intia), Taizo Nishimuro (Japani), Eui-yong Chung (Korea) sekä pääsihteerimme Padmanabha Gopinath.

Komissiomme tavoitteena on

a) muuttaa keskustelu globalisaatiosta vastakkainasettelusta vuoropuheluksi. Nykyistä keskustelua leimaa polarisoituminen ja kapeiden näkökulmien esittäminen. Tarvitsemme keskustelua, jossa globalisaatiota lähestytään kokonaisvaltaisesti.

b) Esittää toteuttamiskelpoinen visio oikeudenmukaisesta ja kestävällä pohjalla olevasta globalisaatiosta, joka vastaa ihmisten tarpeita. Tavoitteena on globalisaatio, joka on ihmiskasvoisempi, edistää kehitystä, kasvua ja työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä. Pyrkimyksenä on siis säällistä elämää edistävä globalisaatio.

c) Tehdä aloitteita ja suosituksia siitä miten edellä mainittu visio voitaisiin toteuttaa. Suositukset olisivat suunnatut globalisaation keskeisille toimijoille: kansallisvaltioille, kansainvälisille järjestöille, yrityksille, ammattiyhdistysliikkeelle ja muulle kansalaisyhteiskunnalle. Suosituksista osa olisi välittömiä ja osa pidemmän aikavälin toimintaa edellyttäviä.

Komissiomme on mielestäni edistynyt hyvin työssään. Olemme järjestäneet kolme useita päiviä kestänyttä kokousta ja niiden aikana olemme tulleet pitkän matkan yleiskeskustelusta entistä fokusoidumpaan, ratkaisuorientoituneeseen keskusteluun. Ennakoimatta komissiomme raportin sisältöä, mainitsen tässä yhteydessä muutaman asian, jotka ovat nousseet esille keskusteluissamme komissiossa sekä kansallisissa keskustelutilaisuuksissa.

Oikeudenmukaisten kansainvälisten sääntöjen luominen. Keskusteluissa nousee kerta kerran esiin yleisesti hyväksytty väite siitä, että kansainvälistä kanssakäymistä säätelevät säännöt ja sopimukset eivät ole oikeudenmukaisia. Erityisesti kehitysmaissa koetaan, että näennäisesti tasavertaiset säännöt suosivat teollistuneita maita. Teollisuusmailla on paremmat edellytykset käyttää hyväkseen sopimusten tarjoamat mahdollisuudet. Pelikenttä ei siten ole tasainen. Oikeudenmukaisetkaan säännöt eivät automaattiset johda oikeudenmukaiseen tulokseen. Tarvitaan heikompia suosivia järjestelyjä. Kritiikki kohdistuu ennen kaikkea WTO-sopimuksiin ja niiden toimenpanoon sekä Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon, mutta Yhdistyneet Kansakunnatkaan ei säästy tältä kritiikiltä.

Kansallisvaltion rooli. Kansainvälisen yhteistyön ja kanssakäymisen lisääntymisestä huolimatta globalisaation keskeisin toimija on edelleen kansallisvaltio. Kansallisen tason toiminta voi johtaa parempaan globalisaation hallintaan alueellisella ja globaalilla tai paikallisella tasolla.
Kansalliset toimenpiteen vaikuttavat voimakkaimmin ihmisten elämään. Kansallisvaltio on samalla ihmisten keskeinen vaikuttamistaso. Keskeiset vaateet kansallisvaltiolle ovat demokraattisuus sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Kansallisvaltioiden tulisi myös pyrkiä hyvään hallintoon.

Yritysten toiminta. Talouksien ja markkinoiden avautumisen myötä yritysten merkitys on kasvanut entisestään. Erityisesti kansainvälisten suuryritysten toimilla voi olla suuri merkitys yksittäisten maiden työllisyydelle ja taloudelle, unohtamatta niiden merkitystä niiden toiminnasta suoraan riippuvaisille ihmisille. Yritysten toimia kuulee usein kritisoivan, tähän onkin varmasti usein aihetta. Vähemmälle huomiolle tuntuu jäävän yritysten työllistävä ja myös hyviä käytäntöjä edistävä toiminta. Parhaassa tapauksessa ulkomaisen yrityksen myötä maahan voi kehittyä käytäntöjä, jotka ovat paljon edistyksellisempiä kuin lainsäädäntö.

Kehitys. Useissa puheenvuoroissa globalisaation keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu kehityksen edistäminen. Useat kokevat tämän päivän tilanteen olevan kaukana tästä. Globalisaatio voi edistää kehitystä, mutta se edellyttää, että myös köyhät maat ja niiden kansalaiset pääsevät osallisiksi globalisaatioon. Tämä edellyttää teollisuusmailta solidaarisuutta: muun muassa kehitysapua ja markkinoillepääsyn esteiden purkamista. Tilanne ei kuitenkaan ole yksisuuntainen, vaan kehitysmaiden tulee omalta osaltaan osoittaa tahtoa ja sitoutumista kehitykseen.

Ihmisten liikkuminen. Maailmanlaajuisesti katsoen vain pieni osa ihmisistä muuttaa maasta toiseen. Vielä pienempi osa näistä muuttajista muuttaa taloudellisista syistä, syyt liittyvät useammin luonnon- tai poliittisiin katastrofeihin. Ihmisten liikkumisella on kuitenkin suuria vaikutuksia niin lähtö- kuin tulomaissa. Lähtömaat voivat pahimmassa tapauksessa kärsiä maan kehitystä olennaisesti hidastavasta aivovuodosta. Tulomaissa työttömyys ja muu epätoivottu kehitys laitetaan liian usein maahanmuuttajien syyksi. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvaltojen viime vuosikymmenen Eurooppaa nopeampi talouskasvu on johtunut suurelta osin maahanmuuttajien suuremmasta määrästä. Siirtolaisuuden taloudellista merkitystä kuvaa myös se, että heidän entisiin kotimaihinsa lähettämä rahamäärä on suurempi kuin koko maailmassa annettava kehitysapu. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa ihmisten ei tarvitsisi muuttaa, elleivät he itse sitä tahdo.

Olen edellä maininnut vain muutaman komission työssä tai kuulemistilaisuuksissa esille tulleen teeman. Näitä on paljon enemmän ja uskon, että täällä tulee esille uusia teemoja ja tutummille saadaan lisävalaistusta.

Haluan kiittää tämän tilaisuuden järjestäjiä ja kaikkia osanottajia. Erityisen kiitoksen haluan esittää Surin Pitsuwanille ja Yasuyuki Noderalle. Ilman teidän aktiivista otetta tätä tilaisuutta ei olisi saatu järjestettyä.

Minulle on edelleen lämpimiä muistoja ensimmäisestä Aasian ja EU-maiden kokouksesta (ASEM), joka pidettiin täällä Bangkokissa vuonna 1996. Tuo kokous oli suuri menestys ja se raivasi tietä hedelmälliselle prosessille. Olen varma, että myös tästä tilaisuudesta tulee menestys ja odotan mielenkiinnolla keskustelun tuloksia.