Tohtori Pentti Arajärven avauspuhe Pikkulasten koulu 2003 -seminaarissa Imatralla 9.10.2003

Arvoisat läsnäolijat

Viime viikkoina ja vuosina olemme toistuvasti saaneet lukea, että milloin mikäkin teollisuuslaitos muuttaa tai yritys suunnittelee muuttavansa pois Suomesta halvempien tuotantokustannusten maihin. Aiemmin kyseessä olivat tekstiiliyritykset ja nyt ovat vuorossa lähinnä kokoonpanotyötä tekevät elektroniikkayritykset. Trendi on muuttaa entisiin kommunistimaihin, joissa työntekijöiden palkkataso on puolet tai kolmannes Suomen palkkatasosta taikka kehitysmaihin, joissa työntekijöiden palkkataso on vielä puolet edellisestä. Yritykset hakevat kustannusjahdin kautta voittoa joskaan tietysti merkityksettömänä ei voida pitää pyrkimystä päästä lähemmäs suurempia markkinoita.

Samaan aikaan kansainväliset suuryritykset ostavat Suomesta yrityksiä. Usein ostettu yritys on jokin korkean teknologian yritys. Näissä pyrkimys saattaa olla kahtalainen. Toinen on, että ostetaan yritys pois markkinoilta lakkauttamalla se. Toinen on se, että suomalainen osaaminen on maailmanlaajuisesti korkeatasoista, mutta vielä suhteellisesti halpaa. Suomalainen insinööri on halvempi kuin yhdysvaltalainen tai jopa keskieurooppalainen insinööri.

Molemmissa ilmiöissä on kyse globalisaatiosta. Globalisaatio ilmentää maailmanlaajuisten markkinoiden syntyä, työnjaon uutta jakoa ja myös kansainvälisen yhteistyön ja toisaalta kansainvälisen eriytymisen ilmentymää. Globalisaatio positiivisimmillaan on kehittyvää työnjakoa ja vapaakauppaa, joka merkitsee vaurauden lisääntymistä maapallon kaikille ihmisille. Se tekee myös entistä näkyvämmäksi ihmisoikeusloukkaukset ja ainakin vahvan kansalais- ja kuluttajanäkökulman kautta mahdottomaksi ennen pitkää vähintäänkin räikeimmät ihmisoikeusloukkaukset. Toisaalta se saattaa merkitä kehittyneissä teollisuusmaissa työttömyyden kasvua ja maailman vähiten kehittyneillä alueilla lisääntyvää painumista marginaaliin. Pahimmillaan kansantaloudet jatkavat sitä jo nyt huolestuttavaa kehitystä, että maa on riippuva yhdestä tuotteesta, useimmiten jostakin maatalouden raaka-aineesta, ja tämänkin raaka-aineen hinta painetaan kehittyneiden maiden tukiaisilla maailman mitassa mahdottomaksi.

Tästä syystä globalisaatio tarvitsee sosiaalisen ulottuvuutensa. Globalisaatio on ihmisten tekemä ja siksi se on myös ihmisten päätöksillä hallittavissa ja muutettavissa. Globalisaation hallintaan tarvitaan vahvaa tahtoa ja kansainvälistä yhteistyötä. Se edellyttää todellista pyrkimystä vähentää köyhyyttä ja tuloeroja ja esimerkiksi taistelua lukutaidottomuutta vastaan. Se edellyttäisi mm. Yhdistyneiden Kansakuntien Millenium-tavoitteiden toteuttamista. Se merkitsee köyhyyden puolittamista, janon ja nälän voittamista, lukutaidottomuuden vähentämistä ja pitkällä aikavälillä poistamista sekä ympäristönsuojelun kuntoon saattamista.

Mitä tällä kaikella on oikeastaan tekemistä varhaiskasvatuksen tai suomalaisen varhaiskasvatuksen kanssa?

Yksi osa vastausta näkyy jo noissa mainitsemissani YK:n Millenium-tavoitteissa. Koulutus on avainsana oikeudenmukaisempaan maailmaan globalisaationkin mitassa. Ensimmäinen kysymys on kaikkien lasten koulunkäynnin varmistaminen. Toinen vastaus on edellä kuvaamassani suomalaisten yritysten kohtalossa. Suomestahan poistuu lähinnä vähäistä koulutusta vaativaa suhteellisen mekaanista kokoonpanotyötä, kun taas Suomeen sijoitetaan suunnittelua, designia ja tuotekehittelyä vaativaa työtä. Meidän vastauksemme globalisaatiossa voi olla vain osaaminen. Viiden miljoonan kansakuntana, alle promille maailman väestöstä, emme voi massaa tai bulkkia tuottamalla olla taloudellisesti menestyvä ja hyvinvoiva yhteiskunta. Osaamisen perusta lähtee korkeasta koulutuksesta ja yhteiskunnan muusta tuesta hyvinvoinnille. Tutkimus ja tuotekehitys on välttämätön osa osaamiseen perustuvan yhteiskunnan menestystä ja tässä suhteessa Suomen yhteiskunta onkin toiminut vahvasti. Panoksemme tutkimukseen ja tuotekehitykseen on yksi maailman ja Euroopan unionin korkeimpia. Pelkällä tutkimuksella ja tuotekehityksellä, varsinkaan jos se on soveltavaa ja vain tuotteisiin perustuvaa, emme pitkään pärjää. Tarvitaan myös vahvaa perustutkimusta. Perustutkimus taas puolestaan voi perustua vain korkeatasoiseen koulutuksen. Tavoitteemme on kouluttaa 60% ikäluokasta korkeakoulutasolla, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Se merkitsee sitä, että yleissivistävän koulutuksen ja korkeakoulutasoa edeltävän ammatillisen koulutuksen tulee olla todella korkealla tasolla. Ja jatkaakseni takaperin tätä koulutusjärjestelmää, perusopetuksen tulee olla korkeatasoinen, oppilasta jatko-opintoihin motivoiva ja koko ikäluokan kattava. Näin olemmekin päätyneet varhaiskasvatukseen.

Rakentaakseni koko ketjun uudestaan toisinpäin palaan tuohon Suomen väestömäärään. Kun osuutemme maailman väestöstä on minimaalinen ja kun elintasomme ja hyvinvointimme on maailman huippua, tarvitsemme kaikkia, koko ikäluokkaa pohjaksi sille menestykselle, joka koulutuksen ja osaamisen kautta hankitaan. Tällöin varhaiskasvatus nousee yhdeksi perustavanlaatuiseksi tekijäksi koko tässä rakennelmassa. Varhaiskasvatuksella voimme osaltaan varmistaa sitä, että koko ikäluokka selviytyy menestyksellisesti perusopetuksesta ja on motivoitunutta. Tämä on pohjimmiltaan se seikka, johon hyvinvointimmekin rakentuu.

Varhaiskasvatusta ei kuitenkaan voi perustella vain taloudellisin intressein, joita ensisijaisesti olen edellä käyttänyt. Paljon syvempi ja merkittävämpi on se tasa-arvoon ja ihmisarvoon liittyvä näkökohta, josta varhaiskasvatus lähtee. Varhaiskasvatuksella voimme rakentaa ja rakennamme koulutuksellista tasa-arvoa. Kun jokaisen lapsen edellytyksiä saavuttaa peruskoulun oppimäärää vahvistetaan tasoittamalla lähtökohta, pyrkimällä yhteiseen lopputulokseen, hyvin suoritettuun perusopetukseen, toteutamme myös sitä Suomen perustuslain lähtökohtaa, jonka mukaan pyrimme turvaamaan jokaisen oikeudet ja ihmisarvon. Se edistää myös oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.

Hyvät kuulijat,

Olen tässä pyrkinyt tuomaan esille eräitä lähtökohtia esiopetuksen taustaksi ja ehkä myös sen tulevaisuuden pohdinnan perustaksi. Suomen menestyksen kulmakivet ovat korkeatasoinen, kaikki käsittävä yleissivistävä koulutus ja laaja-alainen jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen lisäämiseen perustuva ammatillinen koulutus ja ammattitaito. Tämän perustana on tasa-arvoinen monipuolinen ja yhteiskuntaa eteenpäin vievä varhaiskasvatus. Julistan seminaarin avatuksi.