Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdyspuhe Perheyritysten liiton 10-vuotisjuhlassa 31.5.2007

Suomen teollistuminen tapahtui aikoinaan pitkälti perheyritysten toimesta. Jo aiemmin tyypillinen elinkeinon harjoittamisen muoto oli ollut kauppahuone tai käsityöläisverstas, jossa koko perheen ja suvun työpanos oli luonteva osa yrityksen toimintaa.

Nykypäivän palveluyhteiskunnassa on tapahtumassa perheyritysten uusi nousu. Onhan joidenkin tilastojen mukaan peräti 86 % suomalaisista yrityksistä perheyrityksiä. Pääosa perheyrityksistä on pieniä tai keskisuuria, mutta mukaan mahtuu suuriakin, yli 250 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Yhdessä perheyritykset työllistävät yli puolet yksityisen sektorin työvoimasta ja ne tuottavat jopa 40 % kaikkien suomalaisten yritysten liikevaihdosta – siis kaiken kaikkiaan hyvinvointimme kannalta merkityksellisiä lukuja.

Olen aikaisemmin keskustellut järjestönne kanssa siitä, mikä on perheyritys. Ihan virallista termiähän ei ole toistaiseksi olemassa. Minun mielestäni se on yhdistelmä asennetta ja faktoja. Akateeminen maailma on käyttänyt perheyrityksen kriteereinä esimerkiksi omistusosuutta yrityksessä, eri sukupolvien osallistumista yritystoimintaan ja jopa yrittäjän omaa tahtoa nimittää yritystään perheyritykseksi.

Tiedän, että sekä teillä Perheyritysten liitossa että kauppa- ja teollisuusministeriössä on ollut pyrkimyksenä luoda perheyritykselle selkeä määritelmä. Tällaisen määritelmän kehittämistä ja käyttöönottamista voisi olla syytä harkita, sillä se auttaisi perheyrityksistä tehtävää tutkimusta, tilastointia sekä myös lainsäädäntöä.

* * *

Olen saanut vierailla useissa erikokoisissa ja eri toimialoilla työskentelevissä perheyrityksissä eri puolilla Suomea. Yleensä perheyritysten ilmapiiriä kuvaillaan hyväksi, ja sen voi usein vierailijakin tunnistaa. Perheyrityksessä pääomalla on kasvot. Omistaja on läsnä ja hänen kanssaan voi keskustella. Pitkäjänteistä asennetta yrittämiseen kuvastaa se, että perheyrittäjälle kvartaali on useammin neljännesvuosisata kuin neljännesvuosi.

Perheyrittäjän kärsivällinen sitoutuminen yrityksen kehittämiseen heijastuu paitsi yrityksen, myös työntekijöiden hyvinvointiin. Toivon, että kiristyvässä kilpailussa tämä perheyritysten yhdessä tekemisen henki säilyy ja koituu niin omistajien, työntekijöiden kuin yhteiskuntammekin parhaaksi.

Olen eri yhteyksissä puhunut paljon globalisaatiosta ja sen tuomista haasteista – ja mahdollisuuksista – suomalaiselle yhteiskunnalle. Olen myös sanonut, että ainakin tähän saakka globalisaatio on merkinnyt Suomen kaltaiselle maalle aineellisen hyvinvoinnin osalta voittopuolisesti kasvua.

On kuitenkin selvää, että globalisaatio aiheuttaa meille myös vakavia haasteita. Suomalaisen työn ja pääoman pärjääminen globaalistuvassa maailmantaloudessa on yhä suurempi yhteinen haaste. Olemme kuulleet uutisia tuotannon siirtämisistä pois Suomesta ja mittavistakin irtisanomisista. Jotkin näistä uutisista ovat koskeneet myös suomalaisia perheyrityksiä.

Olen kantanut myös huolta siitä, että pienissä yrityksissä – siis usein perheyrityksissä – itse yrittämisen opiskelu jää vähemmälle. Voi olla hyvinkin pitkälle vietyä osaamista tuotteen tai palvelun suhteen, mutta pitäisi vielä osata itse yrityksenkin johtaminen.

Suomella on edelleenkin erinomainen pohja menestymiselle. Meillä on kaikki edellytykset huolehtia kilpailukyvystämme jatkossakin, mutta se vaatii ponnistelua ja yhteistyötä. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamallimme on todistanut sopeutuvansa globalisaatioon. Demokratia yhdistettynä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen luo yhtäältä yhteiskunnallista vakautta. Toisaalta sosiaalinen turvallisuus ja vahva panostus opetukseen ja tutkimukseen mahdollistavat sekä ihmisille että yrityksille nopean ja joustavan liikkumisen kilpailutilanteen mukaan. Toivon, että tätä vahvuutta osataan kehittää edelleen.

Väestön ikääntyminen on merkittävä haaste suomalaiselle yhteiskunnalle. Samalla myös yrittäjät ovat ikääntymässä. Seuraavien vuosien aikana hyvin suuri osa perheyrittäjistä on tulossa eläkeikään. Sukupolvenvaihdoksia on siis odotettavissa tulevina vuosina runsaasti.

Maamme elinkeinoelämän kannalta on tärkeää, että sukupolvenvaihdokset pystytään toteuttamaan suunnitelmallisesti. Tällä tavoin turvataan yritystoiminnan jatkuminen sekä työpaikkojen säilyminen. Te täällä olevat yrittäjät varmasti tiedätte, miten kriittinen vaihe sukupolvenvaihdos on yrityksen toiminnassa. Siinä ei ole kyse pelkästään pääoman siirtämisestä, vaan osaamisen, vastuun ja hiljaisen tiedon siirtymisestä uudelle sukupolvelle.

Sukupolvenvaihdoksen onnistunut läpivieminen on mittava tehtävä sekä omistajille, yritysjohdolle sekä henkilöstölle. Puhuimme tästä asiasta pari vuotta sitten tapahtuneella vierailullani. Tämä asia on yhteiskunnassamme huomattu uuden hallituksenkin ohjelmassa, johon on kirjattu sukupolvenvaihdoksia helpottavia toimenpiteitä. Yhteiskunnalle on tärkeää, että yritys jatkaa toimintaansa ja tuottaa työtä ja verotuloja. On selvää, että aivan uusia yrityksiä tarvitaan maassamme. Mutta vähintään yhtä paljon tarvitaan niitä yrityksiä, jotka ovat jo olemassa, työllistävät ja jatkavat kasvuaan vakaalla pohjalla.

* * *

Perheyritysten liitto on nyt 10-vuotias. Verrattain nuoresta iästään huolimatta liitto on saavuttanut vahvan aseman suomalaisten perheyritysten ja kasvollisen kotimaisen omistajuuden etujen ajajana. Olen myös pannut merkille liiton aktiivisen pyrkimyksen yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuoropuhelunne palkansaajien keskusjärjestöjen – SAK:n, STTK:n ja AKAVAn – kanssa suomalaisen omistajuuden, kilpailukyvyn ja työelämän edellytysten vahvistamisesta. On kysymys yhteisestä edusta.

* * *

Esitän lämpimät onnitteluni 10-vuotiaalle Perheyritysten liitolle ja menestystä sekä liitolle että kaikille sen jäsenyrityksille myös jatkossa!