Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Työterveyslaitoksen 60-vuotisjuhlatilaisuudessa 12.4.2005

”Globalisaatio – kehitysmahdollisuuksia vai kehityksen uhkia?”

Minulle on suuri ilo osallistua tähän tilaisuuteen monestakin syystä. Haluan ensin onnitella nyt 60 vuotta täyttävää Työterveyslaitosta erinomaisesta, pitkäjänteisestä ja kansainvälistä tunnustusta saaneesta työstä työelämän kehittämiseksi paremmaksi ja turvallisemmaksi. Samalla haluan käyttää tilaisuutta kiittääkseni professori Jorma Rantasta hänen henkilökohtaisesta ja poikkeuksellisen merkittävästä panoksestaan terveellisemmän työympäristön edistämiseksi.

Kylmän sodan loppu merkitsi kahden suuren poliittisen järjestelmän ja talousjärjestelmän keskinäisen kilpailun päättymistä. Kaupan vapauttaminen ja säännöstelytalouden purkaminen olivat toki alkaneet jo aiemmin, mutta nyt niistä muodostui entistä selkeämpi tavoite. Usko markkinoiden vapauttamisen myönteisistä vaikutuksista talouden kasvuun ja työllisyyteen oli vahva.

Kauppa vapautui, pääomaliikkeiden määrä ja nopeus kasvoivat ennen näkemättömiin mittoihin, tietotekniikka ja uusi informaatioteknologia kutistivat maailman yhteiseksi pelikentäksi, joka ei kuitenkaan ollut kaikille samanlainen ja yhtä tasainen. Yhä useammat maat tulivat riippuvaisiksi kansainvälisestä kaupasta ja pääomien liikkeistä.

Talouskasvu vahvistui eri puolilla maailmaa 1990-luvun lopulla. Samalla kehittyi kuitenkin myös talouskriisejä, Venäjällä, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, jotka panivat Suomea paljon suurempia valtioita polvilleen. Saman aikaisesti vahvistui globalisaation vastainen kritiikki, joka sitten hyppäsi silmillemme television välityksellä niin Seattlesta kuin Göteborgista, niin Prahasta kuin Genovastakin.

Suomessa samoin kuin useimmissa teollistuneissa korkean elintason saavuttaneissa maissa on voitu kokea monia globalisaation mukanaan tuomia hyötyjä. Globalisaatioon on kuitenkin liittynyt myös varjopuolia. Niitä on nyt aiempaa vakavammin yritetty tunnistaa ja analysoida. Yhden etu voi tietysti olla toisen haitta. Esitelmäni otsikko voisikin olla muodossa ”Globalisaatio – kehitysmahdollisuuksia ja kehityksen uhkia”. Samalla on tietenkin täsmennettävä, että globalisaation vaikutuksia pitää pohtia niin kansallisella tasolla kuin maailmalaajuisestikin. Tässä esitelmässä näkökulmani on enemmän globaali, vaikkakin vähän suomalaisesta näkökulmasta.

***

Vastuulliset poliittiset päättäjät olivat tiedostaneet vuosituhannen vaihteessa globalisaation hallitsemattomaan kehitykseen liittyvät taloudelliset ja poliittiset riskit. Tästä käynnistyi prosessi, joka sai Kansainvälisen työjärjestön asettamaan erillisen globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission. Komissio aloitti työskentelynsä maaliskuussa 2002 ja sai työnsä valmiiksi helmikuussa 2004. Toimin komission puheenjohtajana yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa.

Komissio oli itsenäinen ja se käsitteli asioita paljon laajemmin kuin mitä ILO:n toimiala edellyttää. Itsenäinen ja riippumaton komissio perustettiin myös siksi, että ILO:n normaalissa työssä ei löydetty riittävää yksimielisyyttä.

Maailmankomissio koottiin poikkeavalla tavalla. Yleensähän samanmieliset ihmiset tai ryhmät koettavat saada jotain aikaiseksi. Tässä tapauksessa ryhmään valittiin tarkoituksella henkilöitä, joilla oli varmasti erilaisia ja jopa vastakkaisia mielipiteitä globalisaatiosta. Meitä oli yhteensä 26 jäsentä.

Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus on laaja ja monimutkainen tehtäväalue. Komissiossa oli edustettuna myös todellisessa maailmassa vallitsevat moninaiset ja keskenään kilpailevat toimijat ja intressit. Puheenjohtajinamme oli kaksi presidenttiä, nainen ja mies, pohjoisesta ja etelästä. Jäsenet olivat eri puolilta maailmaa ja eri kehitysvaiheissa olevista maista, rikkaimmista köyhimpiin. Yhtä moninaisia olivat taustamme: hallitukset, politiikka, parlamentit, liike-elämä ja monikansalliset yritykset, ammattiyhdistysliike, akateeminen maailma ja kansalaisyhteiskunta.


Kun kyse oli ILO:n asettamasta komissiosta, on tietenkin luonnollista, että työmarkkinaosapuolet olivat hyvin edustettuina. Työmarkkina-asiantuntemus takasi sen, että saimme kattavan kuvan globalisaation vaikutuksista myös elinkeino- ja työelämän näkökulmasta. Työelämän kehitys kaikkine piirteineen, niin myönteisine kuin kielteisinekin, tuli hyvin esille.

On hyvä korostaa, että muiden YK–järjestöjen pääjohtajat tukivat ILO:n aloitteellisuutta. Komissio kuuli Maailman Kauppajärjestön, Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston pääjohtajia, jotka ilmaisivat edustamiensa tahojen tuen työllemme.

***

Totesimme raportissamme, että globalisaation nykyisen suunnan on muututtava. Liian harvat saavat osansa sen eduista. Nykyisen globalisaatioprosessin tulokset eivät jakaudu oikeudenmukaisesti maiden kesken eivätkä niiden sisällä. Vauraus lisääntyy, mutta liian monet maat ja ihmiset jäävät sen tuottamasta hyödystä paitsi eikä heillä ole vaikutusvaltaa globalisaatioprosessissa.

Ongelmat eivät johdu globalisaatiosta sellaisenaan, vaan sen hallinnan puutteista. Maailmanmarkkinat ovat kasvaneet nopeasti, mutta niissä taloudellisissa ja sosiaalisissa instituutioissa, joita markkinoiden kitkaton ja tasapuolinen toiminta edellyttää, ei ole tapahtunut vastaavaa kehitystä. Globalisaation tulokset ovat sellaiset, miksi me ihmiset ne teemme. Lopputulos on riippuvainen sen suuntaa hallitsevista toimintaperiaatteista, säännöistä ja instituutioista, sen toimijoita innoittavista arvoista ja heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa prosessiin.


Taloudellisesti menestyneissäkin maissa globalisaatio on vaikuttanut haitallisesti joihinkin työntekijöihin ja yhteisöihin. Meillä puhutaan Kiina-ilmiöstä, kun yritys siirtää tuotantonsa toiseen maahan. Tämä ilmiö ei kuitenkaan sinällään ole uusi eikä kokonaisuuden kannalta aina yksiselitteisen hyvä tai paha. Moni yritys on saattanut tällä tavoin säilyttää kilpailukykynsä ja osan kotimaassa olevista työpaikoista. Liian usein tässä muutoksessa on kuitenkin jäänyt työttömiä ihmisiä, jotka ovat maksaneet henkilökohtaisesti kovan hinnan muutoksesta. Toivon, että hiljattain solmitussa tulopoliittisessa ratkaisussa sovittu muutosturva tuo tähän parannusta.

Tuotannon siirtäminen ulkomaille voi myös lisätä yrityksen markkinoita maailmalla. Samalla kyseinen yritys luo työpaikkoja muualle, mikä esimerkiksi Kiinan ja Intian tapauksissa on ollut niille elintärkeää. Siinä missä pohjoisen työntekijät ovat huolissaan oman työnsä tulevaisuudesta, kehitysmaat ovat voineet olla halukkaita hyväksymään hyvinkin epäreiluja ehtoja suorille ulkomaisille sijoituksille saadakseen työpaikkoja omaan maahansa.

Kansainvälisen ay-liikkeen mukaan nykyinen globalisaatiomalli tavallaan ehkäisee ja murentaa solidaarisuutta, kun maita, tuotantolaitoksia ja työpaikkoja asetetaan jatkuvasti vastakkain. Tässä muutoksessa noin 60.000 monikansallista yritystä on avainasemassa. Niiden joukossa on myös suomalaisia yrityksiä, joiden toivon toimivan uuden inhimillisemmän ja kestävämmän kehityksen puolesta YK:n Johannesburgin huippukokouksen Global Compact -hengen mukaisesti.

Komissiomme lähtökohtana oli, että nykyinen globalisaatio ei ole reilua. Se ei ole poliittisesti eikä moraalisesti kestävää. Sen vuoksi tarvitaan muutosta. Näkökulmamme oli nimenomaan ihmisen näkökulma: globalisaatio ei ole ihmisten kannalta reilua, koska se ei vastaa ihmisten tarpeisiin. Mielestämme globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden tulisi olla sellainen, että se edistäisi työllisyyttä, vakaata kasvua, mutta myös kehitystä sekä vähentäisi köyhyyttä ja työttömyyttä. Uuden suunnan ottaminen on tärkeää myös siksi, että me tiedämme maailman luonnonvarojen olevan rajalliset.

Komissiomme raportti ei tarjoa yksinkertaisia lääkkeitä tai ihmeratkaisuja, sillä sellaisia ei ole. Se on kuitenkin yritys auttaa murtautumaan ulos nykyisestä umpikujasta keskittymällä ihmisten huolenaiheisiin ja toiveisiin sekä eri tapoihin valjastaa globalisaation mahdollisuudet paremmin käyttöön.

Viestimme on kriittinen mutta myönteinen ja se tähtää nykyisen globalisaatiosuunnan muuttamiseen. Uskomme, että globalisaation edut voidaan ulottaa useammille ihmisille ja jakaa tasapuolisemmin. Uskomme myös, että globalisaation kulkuun voivat nykyistä useammat vaikuttaa.

Ehdotuksemme ovat kunnianhimoisia, mutta toteutettavissa. Olemme varmoja, että parempi maailma on mahdollinen. Tavoitteenamme on globalisaatioprosessi, jossa on yleismaailmallisesti yhteisiksi koettuihin arvoihin perustuva vahva sosiaalinen ulottuvuus ja joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja yksilön arvokkuutta. Tällainen prosessi on oikeudenmukainen, syrjäytymistä ehkäisevä ja demokraattisesti hallittu, ja se tarjoaa mahdollisuuksia ja konkreettista hyötyä kaikille maille ja ihmisille.

Olemme asettaneet säällisen työn ja ylipäätään säällisen elämän maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi. Säällinen työ käsittää täystyöllisyyden, sosiaaliturvan, perusoikeuksien toteutumisen työssä ja sosiaalisen vuoropuhelun, jotka kaikki ovat maailmanlaajuisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden avaintekijöitä. Kansainvälistä kauppaa ja kansainvälisiä investointeja koskevassa kansallisessa ja kansainvälisessä päätöksenteossa tulisi ottaa nykyistä enemmän huomioon päätösten vaikutukset työllisyyteen. Samoin tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä ja sääntelyä aikaisempaa laajemman ja monimuotoisemman työn takia valtioiden rajojen yli tapahtuvan ihmisten liikkumisen hallitsemiseksi.

***

Komissiomme ehdottaa toimintaa, jolla saadaan sekä valtion että sen ulkopuoliset toimijat sitoutumaan ja osallistumaan kestävästi. YK:n monenkeskisellä järjestelmällä on mielestämme keskeinen rooli koko seurantaprosessin alulle panemisessa ja tukemisessa. Seurannan täytyy olla sekä kansallista että kansainvälistä.

Globalisaation luonne vaatii meitä katsomaan hallitustenvälisten prosessien ja kansallisvaltioiden yli ja ottamaan mukaan uusia toimijoita ja voimia, jotka voivat auttaa löytämään ratkaisuja. Tarvitsemme monien, jo aktiivisesti toimivien, ei-valtiollisten toimijoiden verkostojen tarmoa, luovuutta ja ulottuvuutta, ja mukaan on otettava sekä liike-elämä että kansalaisyhteiskunta. Meidän on sopeutettava kansainväliset instituutiot uuden aikakauden realiteetteihin.

Kehotamme hallituksia, parlamentteja, kansainvälisiä järjestöjä ja muita asianosaisia toimijoita, kuten kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä ja kansainvälistä työnantajajärjestöä tutkimaan suosituksiamme ja toimimaan tarpeen mukaan niiden perusteella kansallisen ja globaalihallinnan parantamiseksi ja suuremman yhtenäisyyden varmistamiseksi globalisaatioon liittyvässä politiikassa.

Yhdistyneiden kansakuntien, Bretton Woods -instituutioiden ja WTO:n
monenkeskisellä järjestelmällä on selkeä vastuu edistää vuosituhatjulistuksen kehotusta tehdä globalisaatiosta myönteinen voima maailman ihmisille. Monenkeskistä järjestelmää on vahvistettava, jotta tämä keskeinen tehtävä saadaan hoidetuksi tehokkaasti. Yksi avainvaatimus on uusi poliittinen sitoutuminen monenkeskisyyteen. Kaikkien maiden on tunnustettava yhteiset etunsa ja velvollisuutensa vahvassa, tehokkaassa monenkeskisessä järjestelmässä, joka voi tukea oikeudenmukaista, tuottavaa ja kestävää maailmantaloutta.

Tehtävänä on poliittisen tahdon luominen sitoutumisen muuttamiseksi teoiksi. Edistys vaatii avoimempaa ajatustenvaihtoa ja parempaa dialogia kaikkien osallisten välillä. Ehdotamme uusia aloitteita, joilla vastataan nykyisiin tarpeisiin saada aikaan parempi globalisaation hallinta sekä maiden välillä että niiden sisällä.

Edellä sanotun jälkeen saatatte kysyä, mitä sitten on tapahtunut ehdotuksillemme? Vahvistuvatko uhat vai kehitysmahdollisuudet?

Voin iloksemme todeta, että niin EU kuin Afrikan unionikin ovat ottaneet globalisaatioraporttimme erittäin myönteisesti vastaan. Viime joulukuun Eurooppa-neuvoston päätelmissä huomioitiin komission työ positiivisesti ja viime kuussa EU:n työ- ja sosiaaliasianneuvosto hyväksyi päätelmät komission työstä. YK:n yleiskokous hyväksyi viime syksynä raporttimme otettavaksi niiden asiakirjojen joukkoon, joilla arvioidaan vuosituhannen huippukokouksen (Millenium Summit) lupausten toteutumista. Samoin pääsihteeri Kofi Annan on koko ajan tukenut työtämme ja ottanut asioita raporttiinsa. Komissiomme ehdotukset ovat käsiteltävinä myös monilla muilla kansainvälisillä ja kansallisilla foorumeilla Davosin World Economic Forumista kansalaisjärjestöjen tapaamisiin ja oman eduskuntamme kiinnostukseen saakka.

Esitin uuden vuoden puheessani vuonna 2004, että Suomessa laadittaisiin oma kansallinen globalisaatioselvitys, joka sitten valmistuikin pääministerin toimeksiannosta viime syksynä. Vastaavia kansallisia selvityksiä on vireillä myös muissa maissa. Tämä on tärkeä osa globalisaation hallintaa eikä se ole ristiriidassa esimerkiksi ILO:n komission näkemysten ja työn kanssa. Päinvastoin, komissiomme nimenomaan korosti globalisaatiohallinnan alkavan kotoa, paikalliselta ja kansalliselta tasolta.

Hallituksen asettaman selvitysryhmän työ ja laaja keskustelu antavat pohjan konkreettisten päätösten tekemiselle. Emme toki ole tähänkään asti olleet toimettomia, vaan edenneet eurooppalaisen mittapuun mukaan hyvin. Suomi on menestynyt useissa eri alojen kansainvälisissä vertailuissa mallikelpoisesti.

Hyvinvointimme ja kilpailukykymme edellyttävät jatkuvaa uudistumista ja vahvuuksien ylläpitämistä. Meillä on erittäin hyvät valmiudet olla jatkossakin globalisaation menestyjä. Globalisaatio ei merkitse pelkästään haasteita vaan myös uusia mahdollisuuksia. Näihin on tartuttava ennakkoluulottomasti. Kysymys on päätöksistä ja toimenpiteistä yhteiskuntaelämän eri aloilla. Päätöksenteossa on tarpeen edetä päämäärätietoisesti ja demokraattisesti. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on kyky tehdä yhdessä päätöksiä ja myös toteuttaa ne.

Suomi ei kohtaa globalisaatiota yksin. Samojen asioiden parissa työskentelevät myös useimmat eurooppalaiset valtiot. Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen olla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin talous vuoteen 2010 mennessä. Näiden Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttaminen ei ole yksinkertaista ja se edellyttää paljon työtä kaikilta jäsenmailta.

Se, pitääkö globalisaatio sisällään enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, riippuu meistä itsestämme. Me kaikki voimme osaltamme vaikuttaa asiaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että mahdollisuuksien ja etujen luominen vaatii aikaisempaa enemmän yhteistyötä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tie ei ole helppo, mutta lujalla työllä ja myös toisten näkemysten huomioon ottamisella se voi onnistua.

Toivotan sydämestäni menestystä päivänsankareille inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamiseksi.