Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe "Kultur Räume im Norden" - juhlaviikkojen avajaistilaisuudessa Leverkusenissa 15.9.2002

Minulla on suuri ilo olla tänään täällä Leverkusenissa avaamassa kaikkien Pohjoismaiden nimissä "Kultur-Räume im Norden" -juhlaviikot. Tämä festivaali antaa viiden Pohjolan kansan taitelijoille ainutlaatuisen tilaisuuden esitellä osaamistaan asiantuntevalle yleisölle täällä Euroopan sydämessä. Toimin mielihyvin tämän kulttuuritapahtuman suojelijana yhdessä liittopresidentti Johannes Raun kanssa. Nämä avajaiset antavat jälleen mieluisan tilaisuuden tavata liittopresidentti ja rouva Rau, jotka tasan vuosi sitten olivat meidän vieraanamme Suomessa.

Pohjoismaiden yhteisellä kulttuuriperinnöllä on vuosisataiset juuret. Me olemme eri aikakausina, keskiajalta viime vuosisadalle asti kuuluneet samoihin valtiollisiin kokonaisuuksiin, mikä on vahvistanut yhteenkuuluvuudentunnettamme. Ensi kuussa perustamisensa 50-vuotisjuhlia viettävä Pohjoismaiden Neuvosto on syventänyt tätä historiallista yhteenkuuluvuutta ja laajentanut sitä yhteiskuntaelämän kaikille aloille. Saksan maaperällä Pohjolan yhtenäisyyden symboli on viiden maan yhteinen lähetystörakennus Berliinissä.

Pohjolan kansat ovat kuin perhe, jota yhdistävät vahvat keskinäiset siteet, vaikka jokainen perheenjäsen korostaa pikemminkin omia erityispiirteitään. Sen sijaan ulkopuoliset usein näkevät enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavuuksia.

Pohjoismaille on luonteenomaista myös se, että ne osallistuvat aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön, sekä globaalilla tasolla että Euroopassa, kukin vähän eri teemoilla ja erilaisissa yhteyksissä. Tämä ei ole kuitenkaan vähentänyt näiden viiden kansan omaleimaisuutta tai niiden pohjoismaisuutta.

Historiallisesti Saksa on aina edustanut Pohjoismaille Euroopan suurta sydänaluetta. Esimerkiksi suomalaiset tiedemiehet ja taiteilijat ovat käyneet vuosisatojen ajan täydentämässä opintojaan Saksassa. Martin Luther löysi uskollisimmat tukijansa pohjoismaista, jotka edelleen ovat pääosin luterilaisia.

Viime viikkoina me olemme järkyttyneinä seuranneet tulvien tuhoja Keski-Euroopassa ja Saksassa. Tämän kokemuksen pitää lujittaa meidän tahtoamme vahvistaa yhteistyötä eurooppalaisen yhteisvastuun pohjalta.

Tämän päivän Saksa on meille ennen kaikkea tärkein kauppakumppanimme. Erityisen tärkeää meille on vuorovaikutus Nordrhein-Westfalenin kanssa, mistä esimerkkinä tämän vuoden osalta on pääministeri Clementin ja parlamenttivaltuuskunnan vierailut Suomeen sekä "Deutsche Oper am Rheinin" vierailu Savonlinnan opperajuhlilla.

Saksa on vaikutusvaltainen maa Itämeren alueen yhteistyössä sekä Euroopan Unionin keskeinen jäsenvaltio, jonka painoarvo on säilynyt eurooppalaisen integraation vaihtuvista kuvioista riippumatta. Kulttuurivuorovaikutus Pohjoismaiden ja Saksan välillä on vilkasta ja laajaa, se on ihmisten monipuolista yhteistyötä kirjallisuuden, kuvataiteiden ja erityisesti musiikin alalla. Oman pohjoismaisen kulttuurimme laaja esittely Saksan maaperällä on meille suuri ja arvokas mahdollisuus.

Integroituvassa Euroopassa kulttuurilla on avainasema. Tutut ja turvalliset yhteiskunnalliset rakenteet muuttuvat ja uusi teknologia muovaa maailmakuvaamme. Tällaisessa maailmassa kulttuuri saa aivan uuden merkityksen, se auttaa hahmottamaan tulevaisuutta. Se on kuin kompassi, se kertoo suunnan, johon meidän olisi kuljettava.

Elinvoimainen kulttuuri merkitsee monien erilaisten pyrkimysten, ei vähiten kansallisen identiteetin ja kansainvälisen vuorovaikutuksen yhteensovittamista. Mielestäni mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että oma identiteettimme olisi uhattuna integroituvassa Euroopassa, päinvastoin. Nyt avattavat kulttuuriviikot ovat tästä vakuuttava osoitus.

Tänä päivänä kulttuuria tuetaan ennätyksellisen laajasti sekä julkisista että yksityisistä varoista. Aika ajoin käydään kiivastakin keskustelua kaupallisen sponsoroinnin hyvistä ja huonoista puolista. Tässä suhteessa ei ole kuitenkaan mitään syytä romantisoida. Suuri osa maailman taiteesta olisi jäänyt luomatta, jollei sillä olisi ollut avarakatseisia mesenaatteja, jotka ovat tukeneet luomistyötä, mutta eivät määränneet sen sisältöä. Myös tulevaisuudessa tällaisia mesenaatteja tarvitaan ja heidän tukensa on arvokasta.

Nyt avattava festivaali on tästä oiva osoitus. Haluan lausua lämpimän kiitokseni Bayer AG:n hallitukselle (der Vorstand der Bayer AG) päätöksestä panna alulle "trilogi", joka esittelee kolme merkittävää eurooppalaista kulttuurialuetta, tänä vuonna pohjoismaisen.

Toivon, että yleisö täällä Leverkusenissa ja sitä ympäröivissä kaupungeissa löytää tiensä kaikkiin tuleviin tapahtumiin ja kokee ne rikastuttavina elämyksinä. Tiedämme, että silloin kun ihminen laulaa ja soittaa, hänen sydämensä täyttyy hyvyydellä.

Haluan lopuksi kiittää liittopresidentti Johannes Rauta, Bayer AGn johtokunnan puheenjohtaja Werner Wenningiä ja kaikkia niitä lukuisia henkilöitä, joiden panos on ollut tarpeen, jotta tämä upea festivaali on saatu aikaan. Haluan Suomen ja muiden Pohjoismaiden nimissä tuoda parhaat, lämpimät terveiseni Leverkusenin kaupungille ja toivottaa festivaalille vielä kerran mitä parhainta menestystä.