Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Kunnallisalan kehittämissäätiön Arjen turvaajat -palkinnon jakotilaisuudessa 5.2.2004

Uskon, että olemme saaneet tänään olla mukana lujittamassa suomalaisten hyvinvointia. Me nykypolvien edustajat olemme jo tottuneet siihen, että lapset saavat huolenpitoa ja opetusta, sairaat hoidetaan, vanhuksista pidetään huolta, kadut aurataan, saamme vettä ja lämpöä koteihimme, jätehuolto toimii.

Nämä ovat kovin arkisia, jokapäiväisiä asioita, joiden olemassa olon otamme itsestäänselvyytenä ja jotka huomaamme usein vasta sitten, kun palvelut eivät jostain syystä vastaakaan odotuksiamme tai ovat vaarassa kadota.

Näitä, ja monia muita palveluita saamme kotikunnaltamme. Kuntien ansiosta arkemme sujuu. Kuntien päättäjät, virkamiehet ja työntekijät huolehtivat ammattitaitoisesti ja tehtäviinsä sitoutuneina hallinnosta ja palveluista. Meillä on hyvä arkiyhteiskunta. Sitä kannattaa juhlia myös näin Runebergin päivänä.

Arjen turvaaja on hyvä yleisnimi kuntien osaajille. Se sopii myös nimeksi uudelle palkinnolle, joka korostaa kuntatyön tärkeyttä ja palkitsee työtään erinomaisesti tekeviä ihmisiä. Toivon, että uusi palkinto lisää ihmisten kiinnostusta ja arvostusta tähän työhön ja sen tekijöihin. Toivon, että työntekijät itsekin terveesti arvostavat omaa työtään. Sitä työtä tarvitaan nyt ja myös tulevaisuudessa.

Meillä on hyvä pohja tälle kehitystyölle. Useiden tutkimusten mukaan kuntalaiset arvostavat ja puolustavat hyvinvointipalveluita. Suomalaiset poikkeavat monien muiden maiden ihmisistä siinä, että veroja – melko korkeitakin – ollaan valmiita maksamaan, kunhan niiden vastineeksi saadaan hyvinvointipalveluita.

Verokeskustelu käy meilläkin vilkkaana. Keskustellaan verotuksen tasosta ja veronalennuksista. Globalisaation vallitessa eivät pelkästään tavarat ja palvelut liiku maasta toiseen vaan myös pääomat ja työvoima. Verotuksella on varmasti merkitystä pohdittaessa esimerkiksi yrityksen sijoitusta. Se on siis osa kilpailukykyä. Mutta kyse on aina kokonaisharkinnasta. Mitä muuta on tarjolla?

Suomi on kuitenkin vain viiden miljoonan ihmisen yhteisö. Meidän kannattaa keskittyä laatuun, ei määrään. Sen aikaansaamiseksi pitää sijoittaa ihmisiin. Se merkitsee tietysti koulutusta ja tutkimusta, mutta myös paljon muuta sellaista, joka tekee yhteiskunnasta vakaan ja turvallisen, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Hyvinvointiyhteiskunta on sekä ihmisen että yrityksen kannalta hyvä yhteiskunta, mistä on onneksi oman vakaumuksemme lisäksi todisteina useiden kansainvälisten tutkimusten tulokset.

Kovassa kansainvälisessä kilpailussa menestyäkseen pitää lisäksi olla tehokas ja nopeasti reagoiva – oli sitten kyse yrityksestä tai yhteiskunnasta.

Kuntapäättäjilläkin on vastuu paitsi palveluista myös taloudesta ja kilpailukyvystä. Kyse on vaikeasta tasapainosta, jonka vaakakupeissa olevia arvoja on harkittava tarkkaan. Palveluita priorisoidaan ja tehostetaan varmasti jatkossakin. Haluan sen vuoksi muistuttaa, että kuntatyöntekijät ovat jo nyt varsin kovilla, eikä heidän palkkauksensa ole aina tehtävien vaativuuden tasolla. Saan tästä kansalaisilta usein palautetta, ja vaikka he varmasti tietävät, ettei presidentillä ole suoraa päätösvaltaa asiassa, he toivoisivat, että olisi vaikutusvaltaa.

Tekin tulette täällä tänään keskustelemaan palvelujen tehokkaasta tuottamisesta. Toivotan luovaa ajattelua ja menestystä, sillä oikeat keinot voivat helpottaa sekä asiakkaan että työntekijän tilannetta. Minusta kannattaa muistaa lisäksi, että hyvään lopputulokseen voidaan päästä useampaakin kautta, ja tässä voi tiedemaailma meitä auttaa. Keinojen valintaa perusteltaessa pitäisi olla avoin ja rehellinen. Suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntamalliin on aina kuulunut useita toimijoita: valtio, kunnat, järjestöt ja ihmisten oma suora toiminta perheensä, sukunsa tai naapureittensa hyväksi, vaikka varsinaista liiketoimintaa hyvinvointipalvelujen alalla on meillä ollut vähemmän. Uusien toimijoiden mukaantulo muuttaa myös toimijoiden asemaa.

Yhteiskunnan palvelut eivät ole koskaan tehneet tarpeettomaksi yksityisten ihmisten vastuuta. Mutta tässä vastuussa pitää olla myös kohtuullinen. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on sitä hankalampaa, mitä enemmän on työtä ja vastuuta kummassa päässä tahansa. Järjestelmien joustavaa verkottamista on edelleenkin kehitettävä. Ei esimerkiksi omaishoidon esteenä ole välttämättä sydämen kylmyys, vaan pelko liian suuresta vastuusta.

Uskaltamiseen voidaan kannustaa myös käytännön esimerkein. Meidän luonamme on tänään näitä rohkeita ihmisiä.

Ensimmäiset Arjen turvaaja -palkinnon saajat tekevät työtä lasten hyväksi. Lasten, joissa on tulevaisuus, tulisi saada meidän kaikkien huolenpitoa ja rakkautta. Sitä heidän pitäisi saada ensisijaisesti omilta vanhemmiltaan ja muilta läheisiltä aikuisilta. Kaikkien lasten elämä ei ole näiden odotusten mukainen. Silloin korostuu yhteiskuntamme vastuu tukea ja auttaa lapsen vanhempia ja läheisiä aikuisia, jotta he pystyisivät ottamaan heille kuuluvan vastuun lapsesta.

On tärkeää, että yhteiskuntamme pystyy auttamaan lapsia ja heidän perheitään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta ongelmat eivät pitkittyessään pahene. Neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja kuntien sosiaalitoimessa tehtävä työ on avainasemassa perheiden ongelmien ja lasten mielenterveysongelmien ehkäisemisessä.

Olen iloinen siitä, että ensimmäiset Arjen turvaaja -palkinnot annetaan lasten hyväksi työtä tekeville. Lastensuojelutyö on vaativista sosiaalihuollon töistä vaikeimpia. Ne perustelut, joilla teidät, hyvät palkinnonsaajat, on valittu, ovat vakuuttavat. Vuosikymmenten henkilökohtainen ja oman perheen sitoutuminen lasten paremman tulevaisuuden puolesta on elämäntyönne. Se vaatii suurta sydäntä ja poikkeuksellista omistautumista. Esitän teille sydämelliset onnittelut ja kiitän teitä lasten hyväksi tekemästänne työstä. Toivon teidän esimerkkinne muistuttavan meitä yhteisestä vastuustamme lapsista ja kannustavan samanlaiseen vastuuseen.

Arjen turvaaja -palkinnon perustaminen ja siihen sitoutuminen on samalla Kunnallisalan kehittämissäätiön syntymäpäivälahja minulle. Kiitän säätiötä lämpimästi tästä minulle osoitetusta huomaavaisuudesta, joka antaa minulle mahdollisuuden olla mukana tässä tärkeässä työssä.