Tohtori Pentti Arajärven puhe Mieli 2011 – kansallisilla mielenterveyspäivillä 3.-4.2.2011

Sosiaalisten ongelmien ylisukupolvisuus, mielenterveyden edistäminen ja vastuun jakautuminen

Eriarvoisuuden kasvaminen on nykyisin suomalaisen yhteiskunnan trendi. Se näkyy erityisesti tuloeroissa, mutta sillä on yhteys muihin julkisen vallan ja usein myös työmarkkinajärjestöjen toimenpiteisiin, joiden tarkoitus on olla uudelleen jakavia. Julkisen vallan toimenpiteillä tasataan sosioekonomisten ryhmien välisiä eroja esimerkiksi tuloissa, terveydessä, koulutuksessa, työllisyydessä, asumisessa jne. Kansainvälisten selvitysten mukaan tasa-arvoisuus vähentää sosiaalisia ongelmia. Tällaisia tuloksia on saatu laatimalla esimerkiksi tuloerojen ja sosiaali- ja terveysongelmien indeksien välisiä riippuvuuksia. Sosiaali- ja terveysongelmien indekseihin on sijoitettu sellaisia tekijöitä, kuin elinajan odote, väestön luku- ja matemaattiset taidot, lapsikuolleisuus, henkirikokset, vankien määrä, teiniraskaudet, luottamus, ylipaino, mielenterveysongelmat, päihderiippuvuudet sekä sosiaalinen liikkuvuus.

Ongelmien ratkaisemisessa mielenterveyden edistäminen on tekijä, joka vaikuttaa moneen muuhun ongelmaan. Mielenterveysongelmilla on yhteytensä päihderiippuvuuteen ja molemmat vaikuttavat esimerkiksi ihmisten toimeentuloon, edellytyksiin työllistyä ja tätä kautta saavuttaa yleisesti sitä yhteiskunnallista asemaa ja koettua hyvinvointia, joka osaltaan on pohjoismaisen hyvinvointivaltion edellytys ja saavutus. Tätä taustaa vasten mielenterveyspalvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden vaikeutuminen on varsinkin pitkällä aikavälillä hyvinvointiyhteiskuntaa rapauttava seikka.

Pohjoismaisen järjestelmän yksi keskeisiä tekijöitä on julkisen vallan vastuu ja järjestelmien universaalisuus. Kaikki pidetään mukana, kaikki maksavat ja kaikki saavat. Viimekätinen vastuu on julkisella vallalla, valtiolla ja kunnilla. Tämä järjestelmä on antanut elinkeinoelämälle mahdollisuuden hyödyntää julkisia palveluja, se on osaltaan taannut kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa ja esimerkiksi universaaleja koulutusjärjestelmiä. Yhteiskunnassa vallitsee kansalaisten välinen luottamus ja kansalaisten luottamus yhteiskunnan rakenteisiin. Laillisuusperiaatteen vahva läsnäolo on vaikuttanut korruption alhaisuuteen, siitä on seurannut hukkakustannusten vähäisyyttä ja toimivat rakenteet ovat taanneet muun muassa rahoituksen tehokkuuden. Kansalaiset ovat halukkaita maksamaan veroja niin oikeudenmukaisuussyistä kuin sen johdosta, että tuntevat itse saavansa palveluja tai olevansa potentiaalisia palvelujen saajia. Samaan aikaan ei voida kokonaan unohtaa yksilön vastuuta itsestään ja perheestään. Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuuluu myös sen oivaltaminen, että jokainen on joskus avuton ja kukaan ei ole aina avuton. Ketään ei jätetä.