Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Aleksanteri-instituutin 10-vuotisjuhlassa 15.3.2007

(muutosvarauksin)

Suomalaiset ja venäläiset ovat asuneet vuosisatoja kylki kyljessä. Siksi meidän suhteemme on ollut molemmille tärkeä – joskus vaikeakin asia. Tämä läheisyys on värittänyt sekä tietojamme toinen toisistamme sekä suhteitamme koskevaa tutkimusta. Tänään suhteemme ovat todella hyvät ja yhteiskuntiemme eri sektoreilla ja tasoilla on aitoa kiinnostusta yhteistyöhön.

Venäjä on tulevaisuudessakin Suomen suurin naapuri – mutta kiinnostus Venäjää kohtaan kasvaa muidenkin silmissä. Venäjää koskevalle tiedolle ja tutkimukselle on siis selkeästi kysyntää sekä meillä Suomessa että muualla. Muuallakin kasvanut kiinnostus Venäjää kohtaan aiheuttaa sekä kilpailutilanteita että luo yhteistyömahdollisuuksia. Meillä suomalaisilla on paljon annettavaa Euroopan unionin ja muussa kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä.

Suomen – ja mielestäni myös koko Euroopan unionin ja Venäjän – etujen mukaista on, että EU harjoittaa yhtenäistä, rakentavaa ja johdonmukaista Venäjä-politiikkaa. Samanaikaisesti on itse kunkin jäsenvaltion – myös Suomen on huolehdittava omien kahdenvälisten suhteiden kehityksestä. Venäjä-suhteilla on pysyvä merkitys Suomen eduille ja ulkopolitiikalle - hyvinvoinnille ja turvallisuudelle.

Minkälainen on sitten tämä Venäjä – naapurina, kauppakumppanina ja ihan vaan omana itsenään? Venäjän kehityksestä esitetään sekä meillä että muualla varsin erilaisia arvioita. Minunkin mielestäni on nähtävissä samanaikaisesti erilaisia kehitystrendejä. Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, hyvä hallinto tai talouskehitys ovat oma kehitystarinansa, vaikka niitä kaikkia tarvitaankin modernin valtion luomiseen. Tämän vuoksi on aivan mahdollista, että yksi näkee vahvoja merkkejä demokratian ja oikeusvaltion instituutioiden kehityksestä, mutta samanaikaisesti toisella on aito huoli autoritaarisesta toimintakulttuurista ja nihkeästä suhtautumisesta esimerkiksi kansalaisjärjestöihin.

Kokonaiskuvan ja tulevan kehityksen kannalta on kuitenkin tärkeää huomata Venäjän poliittisen johdon useaan otteeseen julkilausuma tavoite kehittää Venäjää yhteisiä arvoja kunnioittavana eurooppalaisena valtiona. Se merkitsee kuitenkin Venäjän suhteen kasvavia yhteistyön ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia niin talouden kuin yhteiskunnan kehittämisen suhteen.

Menestyksellisen politiikan perustaksi tarvitaan mahdollisimman hyviä tutkimukseen perustuvia arvioita Venäjän ulkosuhteiden ja sisäisen tilanteen kehityksestä. Erilaisten arvioiden kirjo, korostaa riippumattoman tutkimuksen merkitystä ja monipuolisten näkökulmien arvoa. Yliopistoilla tulee olla keskeinen asema tutkimuksessa.

* * *

Kylmän sodan päättyminen ei ole merkinnyt Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen merkityksen vähenemistä. Suomessa tämä ymmärrettiin aiemmin kuin muualla. Kun lännessä yleisesti ottaen 1990-luvulla vähennettiin Venäjän tutkimuksen resursseja, Suomessa päätettiin edetä toiseen suuntaan. Suomen Akatemian tutkimusohjelmat ja ennen kaikkea Aleksanteri-instituutin perustaminen ovat osoituksia tästä. Suomessa lähdettiin liikkeelle yliopistojen yhteistyössä valtakunnallisen verkostoitumisen ja monitieteisen lähestymistavan pohjalta. Nämä ratkaisut ovatkin osoittautuneet kestäviksi. Aleksanteri-instituutista on kymmenessä vuodessa kehittynyt alan suurin tutkimuslaitos Euroopassa.

On tärkeää, että suomalaisen yhteiskunnan kannalta keskeiset tutkimuspoliittiset ratkaisut toteutetaan johdonmukaisesti ja päättäväisesti. Aleksanteri-instituutti on arvioitu erittäin korkeatasoiseksi yksiköksi alan kansainvälisissä vertailuissa, muun muassa Helsingin yliopiston tutkimuksen arvioinnin ja Suomen Akatemian huippuyksikköhaun yhteydessä. Instituutti sai kansainväliseltä arviointiryhmältä korkeimman mahdollisen pistemäärän 24 yksittäisen kohdan osalta 25:stä. Instituutti arvioitiin maailman parhaaseen viiteen prosenttiin kuuluvaksi ja arviointiryhmä totesi, että instituutti voi kehittyä maailman johtavaksi yksiköksi alallaan.

Huippututkimuksen taloudellinen perusta on turvattava pysyvästi. Myös alan opetukselle on luotava vakiintuneet muodot. Nykyisin meillä ei ole yhtään pysyvää professuuria Venäjän yhteiskunnan, talouden, historian tai hallinnon tutkimuksen aloilla, vaikka päteviä nuoria tohtoreita valmistuu suuri joukko vuosittain. Lisäksi Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuksessa toimii suuri joukko kokeneita senioritutkijoita. Seuraavana askeleena onkin luotava pysyviä opetus- ja tutkimusvirkoja.

Suomalaisilla on ollut ja on etunaan käytännön tuntemusta venäläisestä yhteiskunnasta. Liike-elämän, julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen piirissä on jatkuvaa ja intensiivistä kanssakäymistä Venäjän kanssa. On työtä rikastuttava asia, että yliopistojen ja tutkimuslaitosten tehtävä ymmärretään myös vuorovaikutuksena ja molemminpuolisena oppimisena eikä pelkästään akateemisen tiedon levittämisenä. Aleksanteri-instituutilla on ollut alusta pitäen läheinen yhteys toimijoihin niin Venäjällä, Itämeren alueella kuin laajemminkin itäisessä Euroopassa.

Venäjän tutkimuksen ohella meidän on syytä muistaa, että kylmän sodan päättyminen antaa meille mahdollisuuden tutkia myös itäisen Euroopan kehitystä laajemmin. Euroopan unionin uudet jäsenmaat eivät ole vain tulleet mukaan eurooppalaisiin instituutioihin, vaan niillä on jokaisella myötäjäisinään oma historiansa, kulttuurinsa ja taloudellinen potentiaalinsa.

Kaakkois-Euroopassa Jugoslavian hajoaminen ja alueen kehityshaasteet ovat saaneet aikaan poliittisesti hyvin herkän ja vaikeasti hallittavan tilanteen. Myös monet entisen Neuvostoliiton alueelle syntyneet uudet valtiot etsivät vielä omaa tietään. Tutkimuksen vahvistaminen myös näiden alueiden suhteen luo edellytyksiä dialogille ja demokratian edistymiselle.

Haluan näillä sanoin toivottaa Aleksanteri-instituutille mitä parhainta 10-vuotisjuhlaa. Toivotan myös instituutille ja yhteistyökumppaneille menestystä tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa. Teidän työtänne todella tarvitaan.